Siirry pääsisältöön

Jos kaikki tekee niin kuin ennenkin, kaikki on niin kuin ennen...

Vai onko?

Aion mennä nuoremman tyttäreni kanssa huomenna äitienpäivälounaalle,
paikalliseen ravintolaan.
Sunnuntaina on kaikki paikat varmasti niin täynnä,
täynnä melua ja liikettä, iloa ja rakkautta..





En ole saanut rauhaa tästä tytöstä.
En ole saanut sitä herkkyyttä, sitä sielukkuutta kasvoihin,
jota olen halunnut...

piirtämiseni on kuluttanut jo hänen kasvonsa,
mutta yritän vielä..

Ajattelin, että haluan tehdä hänestä taulun/tauluja ja antaa ne kolleegoilleni, jotka jäävät tänä keväänä eläkkeelle. Heitä on viisi tai kuusi..

Ostin jo valkoiset pienet kehykset..





Kevään kutsu, lämpö, aurinko hurmaannuttavat..
Laitoin jo riippukeinun ulos,
kissat eivät viihdy siinä..

Kommentit

Kirjailijatar sanoi…
Olipa viisas otsikko. Tuota ei aina muista, vaan tekee ihan samaa rataa, ja eihän se siitä miksikään muutu.

Taidan tehdä tänä viikonloppuna jotain toisin :)
Ehkä tuon kuvasi tytön on tarkoituskin olla arvoitus, vaikea ja siksi kuitenkin kiehtova?

Hyvää äitienpäiväviikonloppua!
Yaelian sanoi…
Ihana ajatus antaa kuvasi eläkkeelle meneville kolleegoillesi;varmaankin ilahtuvat:)
Nautinnollista äitienpäivälounasta tyttäresi kanssa ja muutenkin mukavaa äitienpäiväviikonloppua!
Avletto sanoi…
Nyt anna sen tytön olla jonkin aikaa omissa oloissaan olisi neuvoni. Niin että yrität pärjäillä keskeneräisyyden kanssa. Kyllä se herkkyys ja sielukkuus aikanaan tulee esiin.
Sillä tavalla kuin sen on tultava.
Vai kuuluisiko tytön olla just sellainen kun se nyt on.

Ainakin korvapuustilettityttö (olen sen sillä tavalla nimennyt) viihtyy mainiosti mereisissä tunnelmissa.
On kotiutunut hyvin.
Ajattelin lähteä jossain vaiheessa pistäytymään kirpparille kehysjahtiin.
Hyvää äitienpäivää.
Harakka sanoi…
Toivon, että teillä on hyvä ja mieliinpainuva päivällinen tyttäresi kanssa!
Ja hienoa, kun maalaat hänestä tauluja ystävillesi.
Tyttäresi on varmaan kaunis!
Hyvää äitienpäivää sulle Hanne!
Kirjailijatar:
Niin usein ihminen tekke samaa rataa asioitaan, ei vaivaudu etsimään uutta, haluaa päästä helpollakin..
uusi jälki elämässämme rikastuttaa, tuo ja luo uutta..
minäkin lupaan tehdä toisin..

Katja/Lumiomena:
Kiitos, samoin sinulle ihanaa äitienpäiväviikonloppua..

Yleensä kasvot, silmät vain tulevat itse...
jos niitä alkaa piirtämään...ei onnistu, jäykkää, outoa, niinkuin nyt mulla..Tyttö on vailla suuta tällähetkellä =9

Yaelia:
Samoin sinulle ihanaa äitienpäivää..
joka päivä olemme ihania äitejä, maailman ihanin asia...

Avletto:
juuri kun aioin antaa olla, se meni pilalla...
nyt hän on ilman suuta,
olkoon vähän aikaa..
suorittamalla ei onnistu...
keskeneräisyyden taika on se joka antaa herkkyyden, muutenkin=)

Kiva kuulla että hän on sinne sopeutunut, arvasinkin..
ehkä löydät kehykset vielä, joskus =)
Ihanaa sunnuntaita...
Marge sanoi…
Hanne, niin kaunis ja herkkä muisto kollegoillesi!
Ja Hanne lämmin KIITOS kesätytön terveisistä!!!♥ Aivan ihana!!!:))

Iloa äitienpäivääsi, ystäväin!♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !