Siirry pääsisältöön

tiistain iloja..




Piirtelin aamusella.
Nykyään jään aina kiinni samaan, haluan jatkaa ja jatkaa,
kunnes olen tyytyväinen tai paperi on puhki =)

Lötjösen silmät ovat parantuneet.
Kahden viikon lääkitys puri.
Lötjönen huokaa, kun ei enää tartte sietää silmätippojen laittamista.

Tänään on kaunis, suloinen päivä.
Oppilaitteni kanssa tennistä.

Lasken päiviä, tunteja siihen, että kesävapaus alkaa...
Ei ole montaa jäljellä..

Ja huomenna tyttäreni kanssa Turkuun..


Kommentit

Yaelian sanoi…
Mukava kuulla,että Lötjönen on parantunut:) Oikein mukavaa Turun matkaa sinulle ja tyttärellese Hanne!
arleena sanoi…
Nyt säät suosivat Turun reissua.
Tervetuloa tänne kevään ja jo melkein kesän keskelle.
Harakka sanoi…
Kyllä onkin hyvä, että Lötjönen parantui, ja oikein hyvää matkaa Turkuun tyttäresi kanssa, mikäs sen kivempaa onkaan
Yksinäinen susi sanoi…
Ihanaisia olet piirrellyt. =)
Kesä tulee ihan kohta, kukat jo kasvaa ja ruoho vihertää! On niin kaunista kaikkialla!
Irmastiina sanoi…
oi mikä ihana blogi täältä löytyikään!

Riihipirtin sivuilta tänne tupsahdin ja oitis ihaistuin erillaiseen blogiisi... mahtavia kuvia blogi täynnä..:)
Kirjailijatar sanoi…
Tervetuloa Turkuun siis :)

Kuulostaa aika kivalta tuo sinun työsi, tennistä ja tanssia ja mitä vielä. Minunkin pitäisi varmaan työkseni liikkua, kun en muuten saa aikaiseksi. No, kyllä minä joka päivä kävelen ja kipuan portaita.
Heli sanoi…
Hyviä asioita sinulla! Mukavaa Turku-reissuakin toivotan.

Kerron myös omanapaisesti, että minäkin aion ruveta maalaamaan/piirtämään/tai jotain sinnepäin. Siitä ei ehkä tule mitään, mutta haluan yrittää :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …