Siirry pääsisältöön

iloja, unohduksia ja yksi harmi...




Hain maalaistalon isännältä, jonka oikean käden kaikki sormet olivat poikki, neljä heinäseivästä.
Sain seipäät omakseni.
Perjantaina menen tekemään rautakangella valmiiksi reiät maahan, lauantaita varten.

Olin niin tohkeissani seipäiden ja muiden juttujeni kanssa, että hukkasin autoni!
En muistanut oikeasti, mihin olin parkkeeraanut sen.
Onneksi muistin, että autoni on bmw ja valkoinen ja onneksi pikkukaupunkini on niin pieni ja katuja vähän, joten löysin, hetken kuluttua kuljeskeltuani katuja, autoni.

Olenko dementoitumassa. En usko.
Olen vain niin innoissani.





Tänään jätin talviturkkini.
Kävin uimassa meressä kolme kertaa. Oikeita kunnon vetoja kylmässä 12 asteisessa meressä.
Onneksi pääsin puulämmitteiseen saunaan.

Saunan jälkeen nautin ihanaa, kylmää alkoholitonta Nikolai-olutta ja ihan kuin se olisi noussut päähäni!

Olen tipattomalla toukokuulla.
Haluan testata, mitä maksani sanoo kun en ollenkaan nautiskele vähään aikaan.
Haluan nähdä, millaiseksi muutun, kun en lipittele punkkua, vaikkakin juomiseni on aina ollut vähäistä.

Ehkä seuraava testi koskee suklaata.
Suklaaton syyskuu kuullostaa hyvältä.





Lötjösen silmät juuri parantuivat ja tänään huomasin, että ne rähmivät.
Voi harmi. Onneks mulla on vielä lääkettä jaljellä.

Kommentit

Jael sanoi…
OI ihanaa,nyt saat paitasi roikkumaan;) Nauratti hieman kun ajattelin sinua siellä seipäiden kanssa etsimässä autoasi;D
On ihanaa pulahtaa kylmään veteen saunan jälkeen.Aika kylmä tuo vesi teillä vielä.
Voi Lötjöstä,toivottavasti ei jatku se rähmiminen.
kiirepakolainen sanoi…
Heinäseipäät on ihania! Pidättelin pursuavaa nauruani, kun minäkin aattelin naista heinäseipäät kainalossa autoaan etsimässä:))))
Sait seipäät ilmaiseksi! Minä olen torpallemme etsinyt seipäitä kissojen ja koirien kanssa.... huutonettikin pyytää niistä jopa 3 euroa kappale + postikulut ja kuka nyt heinäseipäitä postitse tilaa....
Onnea uudelle tilateoksellesi. Ja pakko sanoa taas kerran, että kuvasi on kaunis, kaunis!
Seipäitä olen minäkin tilannut, oikein vanhoja kunnon heinäseipäitä.
Vielä en tarkkaan tiedä mihin niitä laitan, 10 kpl tulossa, mutta aluksi saavat vaikka mojailla seinään, kunhan käyttöä keksin.... :)
Olen, myös tosi iloinen niistä jo kaunan olleet hakusessa..:)
tinttarus sanoi…
Seipäistä. Kun tänne maalle muutimme 10 vuotta sitten, haimme läjän heinäseipäitä paikalliselta maanviljelijältä. Silloin ne eivät vielä olleet muuttuneet arvotavaraksi. Nyt niistä kiskovat hintaa huimaa...
Olkoon kevättuulet lempeitä paidoillesi:)
Minäkin olen hukannut autoni. Muutamankin kerran. Olen vain joskus niin aatoksissani. Tuntuu sivuseikalta painaa mieleen, mihin on parkkiin autonsa laittanut. Olen useimmiten liikkeellä perheen kakkosella, joten kirkkaankeltainen Beetle onneksi löytyy helpolla:)
Hui, olen vilukissa, joten nostan hattua tuosta talviturkin heitosta hyisessä meressä!
Lötjöselle paranemista♥
Nyt jään vielä hetkeksi luoksesi ihastelemaan kuviasi. Tykkään niistä niin paljon.♥
Mx? sanoi…
Kaksitoista aseteinen vesi on juuri sopivan virkistävää. Uinnin jälkeen on rentouttavaa istua rauhassa ja kuunnella tuulen huminaa.
Kuvasi ovat upeita!
Yealian:
Arvaa naurattiko minua..
Onneksi muistan autoni värin ja merkin ja alun rekkaristani...

kiirepakolainen:
Ihanaa arkiteraåiaa...
vilpitöntä iloa..

Kiitos sinulle sanoistasi =)

Irmastiina:
jännä, miten kaikki vanha viehättää...
tulisipa aika, jolloin vanhat hyvär käytöstavatkin viehättäisivät..=))

tinttarus:
Kiitos sinulle...

Aloitin uudelleen Lötjösen lääkityksen, eihän se hirmusti tykkää, tuskin ymmärtää..

Heinäseipäät ovat ihania...
muistan kun lapsena olimme naapurin pelloilla heinätöissä, talkoissa, hauskaa, ihanat muistot..

Miiwi:
Niin, juuri sopivaa, hiukkasen henki salpaantui..
mutta suloinen tunne jälkeenpäin..
kiitos ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin