Siirry pääsisältöön

Ei koskaan näin paljon omenoita puussani!




En ole koko lomani aikana pessyt yhtään ikkunaa.
Silti eilen yksi lintu lensi päin ja kuoli.
Hautasin hänet puutarhaani ja itkin.

Linnut ovat syönnet kaikki punaviinimarjani.
Mustaviinimarjoja ne eivät näe tai sit eivät tykkää.
Minä tykkään, en punaisista niin paljon.

Mitä laittaisin suureen ikkunaani, jotta linnut eivät harhautuisi?
Linnut ovat viestintuojia.
Ehkä tuolla linnulla oli minulle viesti.

Olen aina rakastanut omenia.
Tänä vuonna puuni on ihan täynnä niitä.
Ihan kohta.



Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Meillä myös kaikki punaiset viinimarjat menivät linnuille,enkä välitä, sillä rakastan mustia viinimarjoja.

Jotkut laittavat ikkunoihin haukkatarroja. Ei ole kokeiltu. Harvoin käy linnuille huonosti. Tilhet joskus humaltuvat pihlajanmarjoista...

Kiva, erilainen kuva.
Jael sanoi…
Voi lintuparkaa! En osaa sanoa mitä niihin ikkuoihin laittaa että eivät lentäisi sitä kohti.Mikkelissä ollessani oli yksi rastas kuollut myös lentäessään ikkunaa kohti.
Mikkelissä ystävien pihalla on paljon herukkapensaita,ja peitimme kaikki verkolla.Näin eivät linnut päässeet marjoja varastamaan:)
Ihana tuo kuvasi! Puu täynnä omppuja,olet onnekas:)
Voi pientä lintua.

Meillä tuli punaisiakin vaikka kuinka paljon...tytär teki mehua.. mustia ei niin paljon ollutkaan.

Kaunis tyttö omenapuun vierellä..

Oletko muuten kysynyt Turusta Vanhan Suurtorin gallerian hintoja...odotan edelleen, että tuot ihanat taulusi Turkuun...☺

Ihanaa perjantai-iltaa sinulle.♥
kiirepakolainen sanoi…
Torpallakin punaiset ovat menneet parempiin suihin. Mustia jonkin verran ja ihana omppapuuni on ihan täynnä herkkuomenoita.
Niin suloinen omenatyttökuva!
Anonyymi sanoi…
Minä tuhosin mustat pensaat -aika raatoja- punaiset sain pakkaseen ja nyt molemmat karviaiset täynnä ja tiputtavat jo maahan....huomenna olisi pakko jo edes syödä puskasta ☺

Omenoitani en ole vielä edes maistanut, pieniä...
Marmustoi sanoi…
Omenatytön sydän näyttää hiukan särkyneen sen linnun vuoksi. Eikä ihmekään, tuollaiset tapahtumat tuntuvat tosi ikäviltä. Ja jotenkin myös kammottavilta.

Minä olen näkevinäni viestin kun näen maahan pudonneen linnun sulan. Se kertoo, että polku on oikea, seuraa tätä...
Hallatar sanoi…
Voi ihanat omenapuusi. Meillä vasta hatkitaan muutaman puun ostamista varovasti tähän meidän pihaan... =)


Toivottavasti uudet oppilaasi ovat ihania. Halitus viikoloppuusi.
sylvi sanoi…
Lintu ressukka.
Veho kyllä estäisi)

Kaunis sinun omenapuu.
Ari sanoi…
Hieno kuva, jotain mystillistä, Intialaista
arleena sanoi…
Ihanat omenapuut.
Meillä myös on lintu muutaman kerran lentänyt ikkunaan. Ovat pökertyneet ja vironneet jonkun ajan kuluttua ja sitten lentäneet pois.
kaisu marjatta sanoi…
omenista saa hyvää mehua talveksi ja sosetta.kyllä maistuvat talven keskellä kesää muistellen
Yksinäinen susi sanoi…
Askartele mustasta kartongista suht isokokoinen haukan kuva ja laita se roikkumaan ikkunaan. Tai sitten teippaa se siihen jos ei muuten onnistu. Joskus olen kuullut jostain tällaisesta. Siitä saa varmaan sovellettua kaikkea luovaa ja taiteellista :)
Kirjailijatar sanoi…
Voi että. Se on surullista, kun linnut lentävät päin ikkunoita. Pienet suloiset reppanat.

Minä odotan omenoita, mutta tänä vuonna joudun ostamaan omani torilta, mutta kyllähän sekin käy.
Heli sanoi…
Ihana omenapuutyttö. <3 Surullista se lintu.
Juuri nyt olen niin poikkiväsynyt, etten jaksa kommentoida kuin yleisesti teille ..

Nyt teidän kommentteja lukiessani muistin tuon linnun, joka kuoli entäessään ikkunaani.
Muistamatta aamulla linnun tarinaa, halusin jatkaa tyttö ja omenapuu-piirrostani ja halusin siihen ehdottomasti linnun!!
Siinä minä prosessoin vielä tuota suruani..

Kiitos teille kaikille ihanista sanoistanne, tarinoistanne.
Kunhan pääsen alkuun, uuteen rytmiin, jaksan olla aktiivisemmin täällä läsnä.
halauksin ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin