Siirry pääsisältöön

kukkaprinsessa elokuun 11.




Kävin haistelemassa koulussa ilmapiiriä.
Siivoojat kiirehtivät lattianpesussa, rehtorit tärkeinä, muutama opettaja kävi lokerollaan..
Ihan mukava palata pitkän kuuman kesän jälkeen taas kerran, ainakin yli 30. kerran.

Pilkku nukkuu eteisen lattialla ja minä piirtelin pitkästä aikaa hiirellä.
Käteen jäi hetkeksi jännitys päälle.

Haukotuttaa. Olen herännyt kuudelta.
Ihan uusi rytmi on syntynyt Pilkun myötä.

Tykkään harmaasta väristä.
Se rauhoittaa, maaduttaa.




Kommentit

Anne Manda sanoi…
Söpöliini!
Onnea koulun alkuun! :)
Huopalintu sanoi…
Koulunaloitukset ovat jännittäviä asioita, varmasti yhtälailla opeille kuin oppilaillekkin. Ihana myös tämä tyttö!
Jael sanoi…
Ihana kuva,olet niin tuottelias kun aina syntyy näitä uusia tyttöjä meidän iloksemme!
Jännää kun uusi kouluvuosi alkaa,tosi aikaisin ,näin tuntuu.
Ihana kuva... eikä lainkaan surullisen näköinen. Niin kuin ei edellisessäkään postauksessa oleva..

Ihanaa syksyn odotusta sinulle.♥
arleena sanoi…
Kauniit kuvat.
Mukavaa koulutietä sinulle.
Harakka sanoi…
Voi kun niin kaunis tyttö, elokuun tyttö!
Niin ne koulut vaan sitten alkoi ja myöskin työt sulla.
Varmaan on kivakin mennä taas töihin. Mutta miten Pilkku on pärjännyt yksin ollessaan?
Hyvää viikonloppua sulle!
Anne:
kiitos ja ♥ kiitos!

trina:
Kiitos =)
kiva aloittaa kun on ihana lukkari =)

Yaelian:
Minustakin se tuntuu alkavan niin aikaisin ..
Mutta toisaalta kiva palata arkeen..
Yritän piirrellä melkein joka päivä jotain..=)

Irmastiina:

Ehkä olen alkanut saada iloa naisiini/tyttöihini =)

arleena:
kiitos arleena..
kiva aloittaa
kiva nähdä vanhat pierut ja uudet ihanuudet =)

Harakka:
Pilkku on tottunut olemaan yksin tunnin pari jopa 4 tuntiakin..
Minulla on lyhyet päivät, vain 2 t keskimäärin tässä jaksossa..=)
Suirllisia on niin paljon..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin