Siirry pääsisältöön


Eilen jätin flunssani sohvalle ja riensin kouluuni. Päivän ja illan tanssiesityksiin.

Kaikki meni aivan upeasti. Oppilaat olivat kauniita, ihanissa puvuissaan ja kampauksissaan. Pojat komeita frakeissaan, kiiltonahkakengissään....

Jotain on mennyt pieleen mielestäni...Vaikka lukiolaisille onkin tuo "Vanhojen päivä" ikimuistoinen, ehkä kouluajan paras päivä, en itse oikein enää jaksa ymmärtää sitä, kuinka paljon monetkin oppilaat satsaavat rahaa, tuon päivän vaatteisiin, kampauksiin, meikkeihin, rakennekynsiin.....Olin ilahtunut kun näin hesarissa kuvan eräästä "vanhasta", joka oli itse räätälöinyt itselleen ihastuttavan, lumouksellisen puvun, vanhoista verhoista, yöpuvuista...vain mielikuvitus rajana...Olen itse opettajana yrittänyt puhua oppilaille, kun aloitamme vanhojen harjoitukset syksyllä, että kyse on nimeenomaan vanhojen tansseista, vanhasta ajasta. Ei ole tarkoitus olla viimeisen päällä oleva muotinukke..Mutta, kukin haluaa omalla tavallaan juhlistaa päivää...Toisaalta nykyään on trendi pukeutua iltapukumaisiin pukuihin, joita voi käyttää monessakin tilaisuudessa, koulun jälkeen..Jotenkin minulle on sellainen aavistus, että muutamien vuosien, hirmumyrskyjen, sadekesien jälkeen, suunta muuttuu...

Oppilaita oli n 70. Yksi poika tuli illalla luokseni , kun viralliset tanssit olivat tanssittu ja kiitti iloisena kurssista ja siitä että oli oppinut tanssimaan kaikki ne tanssit. Olin niin iloinen mutta myös hämmästynyt.....Olenko jo tottunut tähän epäkohteliaaseen käyttäytymiseen, kaikkea pidetään itsestään selvänä, ei opettajaa tarvitse kiittää, ainakaan omana itsenään. Toisaalta ymmärsin mistä tuo osittain johtuu...Vain kolme vanhempaa ja hekin mun hyviä tuttujani, kävi vät kiittämässä ja esittäytymässä minulle...Joka vuosi odotan, että useampi äiti tai isä tulisi esittäytymään minulle ja kertomaan kuka heidän poikansa tai tyttärensä on ja ehkä samalla heittämään kivat kiitokset , kun olen opettanut lapsensa tanssimaan ..Minä haluaisin tutustua oppilaitteni vanhempiin..Ei, ei sitä tapahdu täällä..Uskon, että Itä-Suomessa käyttäytyminen on aivan toista...Jotenkin minusta tuntuu, että nämä länsisuomalaiset ajattelevat sitä oikeasti mielessään mutta sinne se sit jääkin...Sponttaani kohtaaminen saattaa olla pelottavaa. Ymmärrän, enkä enää niin isosti odota. Tiedän, että itse olen tehnyt ahkerasti töitä oppilaitteni kanssa ja meillä on ollut hirmu hauskaa tällä kurssilla. Ehkä ensi vuonna pyydän, että oppilaat kertoisivat vanhemmilleen, että Hannele haluaa sit, että te käytte morjestamassa, keitä ootte...Ehkä se toimisi niin???

Jotain isoa tapahtuu päiväkotiajan ja lukion välillä...

Joutsenilla on ihanan valkoinen, puhdas, tyylikäs asu , aina...

Kommentit

Hallatar sanoi…
Ihana yllätys tuo poika
joka tuli kiittämään. =)

Heidänlaisiaan pitäisi olla enemmän...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …