"Lumihiutaleet hidastavat putoamistaan, rukouksen sanat valaistuvat. Hiljaisuus on lähtenyt liikkeelle, tätä hetkeä vastaan."
"Taivaalla sininen kylmyys, lumen pikarissa jäätynyt pyörre. Kuka ampuisi kuun alas, autiomaan kivikkoon?"
"Se, joka on lähtenyt kauas, on kaikkein lähimpänä. Se, jonka ääni on hiljaisuutta, puhuu meidän äänemme läpi. Ja niin sanamme vaikenenvat ja me kuuntelemme.." (Tekstit Niilo Rauhalan )
Oli ihanaa palata kaukaa kotiin.
Sain kokea hiljaisuuden, pimeyden, lumen koskemattomuuden. Kylmyys kosketti syvyyteen asti, harmaus lohdutti. Ihmettelin kuinka nuo suloiset poroiset porot sietävät näitä julmuuksia, karuutta ja tyhjyyttä? Jokaisen eläimen katseessa on valtava voima, kaipuu...Eläimet eivät täytä tyhjyyttä tyhjyydellä, niinkuin monet meistä..
Rovaniemeltä Turkuun yöjunassa, nukuin kuin pieni lapsi tai rakastettu, jota keinutetaan, tuuditetaan unen portille asti, koko yön. Kuinka kaipaankaan toisen ihoa, peitokseni , turvakseni..
Kommentit