Siirry pääsisältöön


"En ole unohtanut suurta tyhjyyttä, olen vain lakannut pelkäämästä sitä.

Seison sen partaalla ja kauhu kouraisee vatsaani kun näen millä kaikella sitä yritetään täyttää."-Kai Nieminen

Minäkään en ole unohtanut tyhjyyden tunnetta, joka nousi pitkän ihmissuhteen kadottua ... kauan sitten...Kuinka vahvasti se kouraisi sisintäni...Olin niin yksin, niin tyhjänä tyhjyydessäni...

Mitä minulle on tapahtunut?

missä olen kuljeskellut?

Mitä olen löytänyt?

Tyhjyys merkitsee minulle nyt enemmänkin tarkoitusta...mikään ei häviä, katoa..kaikki suhteet ovat ikuisia, ne ehkä muuttavat vain muotoaan...Tyhjyydessä on tilaa, avaruutta, vapautta, mahdollisuus uuteen...Kun olen tyhjyydessä, mikään ei häiritse läsnäoloani, läsnäolemistani.. Olen yhteydessä kaikkeuteen...Annan pois kaiken, saan kaiken...Mitä oikeasti tarvitsenkaan???

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !