Siirry pääsisältöön
" Mitä enemmän saat, sitä enemmän sinulla on annettavaa. Älä pidätä itselläsi mitään, vaan anna, anna jatkuvasti. Näin teet tilaa yhä enemmän saamiselle.

Se mikä on oikein yhdelle sielulle, ei ehkä ole oikein jollekin toiselle sielulle. Siksi on tärkeää etsiä omaa sisäistä suuntaansa ja toimia sen mukaan yrittämättä seurata jonkun toisen jalanjälkiä. Valinta on vapaa, sillä olen antanut kaikille ihmisille vapaan tahdon."- "Ovi sisimpään"

Ajoin tänään Turkuun tapaamaan vanhempaa tytärtäni. Matkalla mieleeni tulivat tyttäreni sanat...."minua ei kiinnosta mikään, missään ei ole valoa, vain harmaata, haluaisin nukkua niin kauan, että masennukseni olisi ohi...minua ei huvita meikata, pukeutua kivasti, laitan vain mustaa päälle, jotta lihomiseni ei näy...Minun ei tee mieli ostaa yhtään mitään....no, rahaa säästyy..."


Kaiken harmauden keskellä minulle tuli iso oivallus...Minun tekee mieli ostaa itselleni uudet pellavaiset housut...olin iloinen, että mieleni haluaa....olen "elossa", en halua nukkua pois päivääni...ostin itselleni uudet housut, 79e....ja olin iloinen!

Kommentit

Pilviharso sanoi…
Ihan totta: joskus oikein havahtuu sitä, että Tahtoo Elää. Ympäristön alakuloisuudesta huolimatta. Vai ehkä juuri siksi, että huomaa oman erillisyytensä, oman elämänsä?

En löydä ajatukselleni sanoja, mutta ymmärrät varmaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …