Siirry pääsisältöön


Hän on eräs minun uskollisimmista ystävistäni. Jarvis, tyttäreni gordoninsetteri, 9v. Olen hänen hoitajansa, aina kun tyttäreni menee matkoille.En ole kenellekään nähnyt tuota katsetta, jolla Jarvis napittaa lakkaamatta, niin kauan kunnes saa mitä haluaa...Oispas tuollainen mies..=)

Mietin viime päivinä, kun makasin sohvalla, että kuka on ystäväni, jolle haluaisin soittaa ja pyytää, että voitko käydä minulle kaupassa, itse en jaksa. Uskon, että useimmat ystävistäni olisivat suostuneet mielellään, jos olisivat ehtineet. Silti minusta tuntui, etten viitsisi vaivata ihmisiä..Mutta , jos joku pyytäisi minua kauppaan puolestaan, menisin ilomielin ja ostaisin tulppaanikimpun heille virkistykseksi.

Tänään, perjantaina 13., ystävänpäivänä, en antanut kuin yhden ystävänpäivän lahjan senkin käärin aarteistani ja en yhtäkään korttia. Tuntui hyvältä tuo, ettei tarvinnu pakosta, tavasta vääntään mitään krumeluksia...Ehkä, jos en juuri nyt ois sairastunut, olisin tehnyt omista kuvistani kortteja ja keksinyt jotain ylevää ja ihan sydämestäkin..

Minulla on niin paljon kirjoja, cd-levyjä, erillaisia esineitä ja mun tekemiäni tauluja, joita voisin iloisena jaella ihmisille.Ei ole montaakaan kirjaa, joita todella haluaisin jättää itselleni...Yks niistä ois ehkä Anam cara, kelttiläistä viisautta, ei tuu mieleen muita...eikä sekään ole pakollinen..Mietin, mitähän haluaisin ottaa mukaani kodistani, jos valisisin muutaman asian...Ei tuu mieleen! Ehkä voisin ottaa maalausvälineet ja viulun..

Soitin pikkutyttönä muutaman vuoden viulua, hikisesti vinguttaen...aikuisena aina haaveilin, että ostan itselleni joskus vielä viulun ja Vespan..

Ostin tuon viulun n 5 vuotta sitten ja aluksi kävin innoissani tunneillakin. Tavoitteena soittaa juuri tuo Händelin largo, jonka nuotin voit nähdä eilisessä kuvassa, jos katsot tarkkaan...sit vain jostain syystä, en ehtinytkään enää harjoitella..mutta kyllä minä vielä...

Oivalsin kerran yhdellä kurssilla, että minun ei tarvitse aina olla aktiivinen..Minun ei tarvitse ottaa vastuuta siitä, jos mitää ei tapahdu...Sit ei vain tapahdu...ja sehän on jo tapahtumaa...Eikä ole väliä, vaikka mulle ei riittäisi paria...Huomasin oivaltaessani tuon tilan ja ajan antamisen itselleni-ei tarvitse heti reagoida, usein ei edes ollenkaan-että näin, kuulin enemmän, olin läsnä, enkä vain miettinyt itseäni...

"Mutta tule kanssani ja mennään minun majaani, että saat sinäkin vanhus vatsasi täyteen leipää ja viiniä! Sitten saat kertoa mistä olet kotoisin ja mitkä huolet painavat mieltäsi_-Odysseus.

Kommentit

Hallatar sanoi…
Miekään en lähettänyt kuin äidilleni, siskolleni ja veljelleni kortin.

Ja tuo omien tavaroiden lahjoiksi antaminen on ihan tuttua.
Mie koetan pienentää muuttokuormaani.
Jos vaikka joskus taas pian muutan jonnekin... =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …