Siirry pääsisältöön

Sinussa on koko maailmankaikkeus.
Kysy kaikessa neuvoa itseltäsi.-Rumi

Keho on aina kiehtonut mieltäni, myös mieli kehoani.
Olen jo kauan tiennyt ja ymmärtänyt, ettei kehoa voi erottaa mielestä, eikä mieltä kehosta.

Koko ikäni olen "työskennellyt" oman kehoni kanssa.
Jo aikaisin löysin kiinnostuksen kehoni sisälle, mieleeni...
Jossain vaiheessa oivalsin että mitä teen keholleni, teen sen mielelleni.Ja päinvastoin.
Kun mieleni on harmaa, alakuloinen, voin auttaa itseäni kevyellä tai rankalla liikunnalla, avaamalla kehoni vaikka joogalla tai vain hengittämällä tietoisesti, laajasti...
Jos kehoni on väsynyt, niinkuin nyt eilisestä luistelusta ja hiihtoluistelusta jäällä, värit, musiikki, hiljentyminen, pysähtyminen hoitavat lempeästi.

Kesällä oli Vierumäen Urheiluopistolla kansainvälisellä liikunnanopettajien kongressissa.
valitsin ohjelmasta melkein kaikki tanssikurssit. Osallistuin unkarilaisen, upean opettajan ,modernin tanssin tunneille. Hän pitää aivan uskomattoman koskettavia, kauniita mutta vaikeita tunteja. hieman "pelkäsin" että kuinkahan mahdan omaksua hänen kuvioitaan, sarjojaan, kun en ole käynyt moneen vuoteen modernintanssin tunneilla. Jumpsutellut latinobiciä tai vastaavaa...
Ihmettelin kuinka ihmeessä onnistuin pääsemään mukaan hänen koskettaviin sarjoihinsa ja pystyin vahvasti tulkitsemaan, keho ja mieli olivat molemmat mukana....nautin suunnattomasti, ilman mitään suorittamista...

Rumi kertoo, että meillä on koko maailmankaikkeus sisällämme.

Minä ymmärrän, että syvällä sisällämme asuvat ns pyhät tunteet, kuten pyhä viha, rakkaus, ilo ja suru...ja globaalinen alitajunta....siellä asuu myös luovuus, jumaluus....verbaalisin keinoin, sanoilla puheella on vaikea saada kosketusta sisimpään kerrokseen...Nonverbaaliset keinot kuten värit, muodot, liike,tuoksut, musiikki, tanssiminen, yleensä kaikki taide, luonnossa oleminen...niiden avulla pääsemme yhteyteen sisimpäämme....

Olen maalaillut hyvin aktiivisesti viime vuosina. En halua , enkä osaa jäljitellä valokuvanomaisesti, haluan maalata ulos sielunmaisemaa, annan kaiken tapahtua..
Olen kiinnostunut Veda-taiteesta ja opiskellut sitä...Ehkä veda-maalaan , jos täytyis määritellä jotain...
Kesällä olin kahdella viikon pituisella maalauskurssilla, joten olin vahvasti yhteydessä sisimpääni...maalataen..
Samassa sisimmässä asuu tanssi, liike , muoto.....ei ihme, että modernitanssi oli minulle helppoa, olinhan maalannut koko kesän...jännä juttu!

"Ihmisen fyysisessä, ruumiillisessa hahmossa on viisautta, joka on hohtavaa ja syvällistä. Sairaudet johtuvat usein siitä, että me olemme laiminlyöneet itseämme, emmekä ole kuunnelleet kehomme sisäistä ääntä.Kehon sisäiset äänet haluavat puhua kanssamme ja kertoa meille totuuksia, jotka piilevät ulkoisen elämämme pinnan alla."-Anam cara, kelttiläistä viisautta.

Keho on sielun maanpäällinen koti.
Keho on sielun enkeli.

Fyysisen minämme ja sielumme rytmin välillä vallitsee salainen suhde. Keho on se paikka , jossa sielu näyttäytyy.
Nuorena , innokkaana liikunnanopettajana minulle oli lihakset ja niiden toimivuus tärkeää...
Nyt ajan kultaamana, tärkeämpiä ovat mielestäni lihasten sisällä, suojassa olevat: sydän, keuhkot, perna, maksa, munuaiset.....suolisto ja kaikkein tärkein on se syvin sisin...Sitä haluan kuunnella ja ohjata oppilaitani hienovaraisesti etsintään...liikunta on yksi hyvä keino..




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …