Siirry pääsisältöön

En tarvitse sanoja. En halua selittää. Kuinka monta kertaa
täytyy kaikki kertoa uudelleen ja uudelleen ja silti ihmiset
eivät oivalla, ymmärrä.
kaikki on jo heissä itsessään.
Ehkä ihmiset tarvitsevat vain toisiaan, olemaan läsnä ,
jotteivät he olisi yksin juttujensa kanssa.




Katselin toisten postauksia: suuri levottomuus, pelko,
yksinäisyys tarttui ajatuksiini. En halunnut lähteä mukaan.
Maailmassa on niin paljon kauneutta, miksi emme kulje
kohti sitä, tavoittele valoa, puhtautta,iloa?




Ihanaa, että saan sukeltaa yöhön,
luopua pois kaikesta vanhasta,
antaa sieluni vaeltaa unien ohi,
puhdistautua
ja herätä uutena uuteen aamuun.

Kommentit

Kiva kuvasarja, paljon kaunista talvellakin. Niin, ihminen ei koskaan opi, joka sukupolven täytyy oppia kaikki uudestaan..
Kiitos Hannele=)

Opettelen näitä kollaaseja...
Seuraavaksi on kuulemma valkoinen...
haluan ostaa valkoisia ruusuja vaiks mulla on kyllä kuivatettuina...Ihanaa maanantaita sulle!
Virpi P. sanoi…
Täällähän on valkoinen kollaasi!

Olen vähän samaa mieltä, että en halua lähteä mukaan negatiiviseen kierteeseen, jossa monet kieriskelevät. Blogeista on onneksi helppo siirtyä pois, mutta ihmisenkin karistan äkkiä tai ainakin vaihdan puheenaihetta. Kun ei ole pakko.
Katriina...
Kohta näet mun "valkoisen "kollaasin...Tein sitä innolla....
Itsekin alussa kiertelin ja kaartelin monissa blogeissa...Nyt tuntuu, että haen kauneutta, herkkyyttä, toivoa...Kiitos kommentistasi=)
Katja Tanskanen sanoi…
Negatiiviset tunteet ovat osa elämää. Jos niitä ei opi kohtaamaan, voi käydä hullusti.

Positiivisuudesta saa silti voimaa niin paljon, että siihen kannattaa satsata.

Aamu on aina uusi. Yökin on uusi. Yö on mahdollisuus.

Hienoja kuvia!
arleena sanoi…
Kaunista kuvin ja pysäyttävää sanoin
kiitos katja ja Arleena!!

katja...tiedän ja ymmärrän...mutta jos itse elää harmauden keskellä, on hyvä etsiä kirkkautta, valoa kauneutta, jotta jaksaa kantaa lähimmäisiään, olla läsnä heidän elämässään ja tukea...Itsestään täytyy pitää huoli, silloin jaksaa antaa muille...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin