Siirry pääsisältöön

tänään koulussa näytettiin minulle isoa peiliä...




Kuinka helppoa on puhua ja kirjoittaa rakkaudesta, anteeksiannosta, hyvyydestä...

Tänään törmäsin kahteen kasiluokkalaiseen oppilaaseeni, jotka ovat olleet tasan kahdella liikuntatunnilla elokuusta lähtien....
Toisaalta , ryhmä on nauttinut, kun he ovat olleet poissa.
Työskentely on tosi innokasta, rauhaisaa...Mutta se on taas toinen juttu..

Olen kuullut taustoja tytöistä.
Erittäin läsnäolemattomat vanhemmat.
Toinen äiti sai tytön 16 v.
Johtajatyttö on ollut apukoulussa mutta muutettiin jostain syystä meidän kasille luokalle.Hän ei ole tyhmä mutta tunne-elämältään aivan sekaisin...

Siinä minulle ihana peili tosielämään...

Törmättyäni heihin halusin puhua heidän kanssaan poissaoloista mutta he juoksivat pakoon vessaan.
Minä perässä..Odottelin vessan ovella ja ilmoitin itsestäni heille.
Ihan mahdottoman kamalat vittu, saatana, helvettiryöpyt..."Me ei sulle puhuta, olimme just kuraattorilla"...
minä siihen:" kun olette noin ilkeitä, ettekä puhu kanssani, ettekä käy tunnilla, annan teille neloset. Sit ette pääse mihinkään!"
ja tytöt ryntäsivät vessasta jonnekkin..
Menin opettajanhuoneeseen ja puhuin asiasta...kaikki opettajat , jotka opettavat tyttöjä, ovat valitelleet samaa heistä ja ihmettelevät minne heidät , etenkin toinen heistä pitäisi laittaa...Meidän tavallinen kasiluokka ei ole tätä varten...

On surullista miten yksi tai kaksi luokassa voi terrorisoida täysin tunnin pilalle..
he osaavat olla nykyään tosi vaikeita...

Heitä on, mutta onneksi heitä on vain muutamia.
He tulevat varmasti syrjäytymään elämässään.
Auttaminen on jo todella vaikeaa, myöhäistä...
Alkoholi, aikainen seksi, tupakka, lintsaus koulusta, varastelu, vallan käyttö.....ovat heidän arkeansa.
Säälittää sillä he ovat uhreja.

Mulle itselleni tuli paha olo.
Harmitti, kuinka lähdin heidän tunteittensa maailmaan.
Yritin itse ottaa ja näyttää valtaa..
En osannut siinä tilanteessa olla rauhallinen aikuinen.

No, pyysin anteeksi lenkillä oleessani...Anteeksi itseltäni, tilanteesta, etten pystynyt/osannut enempää...
On niin helppoa olla hyvä, rakastava, ymmärtäväinen hyvien, normaalien ihmisten kanssa...

Enään en vatkuloi asiaa...
paitsi että ens kerralla en juokse heidän peräänsä!!

Kommentit

Rita A sanoi…
Huh, ja niitä on KAKSI eikä ainoastaan yksi... :( Yksikin tuommoinen voi myrkyttää ilmapiirin, saati sitten useampi. Noin häiriintyneitten nuorten paikka ei kyllä saisi olla koulu. Heidän pitäisi saada apua jossain ihan muunlaisessa laitoksessa. Hyppää pää edellä pusikkoon pakoon jos tulevat metsäpolulla vastaan! :D
RunoTalon Sari sanoi…
Olen surullinen kaikista nuorista ihmisistä, jotka ovat hukassa oman itsensä kanssa. En tiedä kuka heitä oikeasti voisi auttaa vai voiko kukaan, jos he eivät itse ymmärrä auttaa itseään. Ehkä jokaisella on vain se oma polkunsa kuljettavanaan.
Kiitos Rita!!!Niin aion täst edes tehdä..
itse asiassa ainakin toisen puoleasta on maanantaina kokous, vanhemmat, koulun tärkeimmät, kuraattorit jne..
päätetään, mitä tytölle tehdään...minne hänet sijoitetaan??
Runotalon sari:
olet oikeassa...tosi surullista..
Jo raskausaikana on heidän elämänsä kurjuus alkanut...puhumattakaan lapsuudesta ja nuoruudessa ollaan jo mahdottoman edessä.....
Tavallisessa ryhmässä heille ei ole aikaa...ja he varastavat sitä koko ajan negatiivisella tavallaan, ottavat vallan, häiriköivät, eivät tee mitään, mitä opettaja pyytää...yleensä...

ihmettelin kun he tulivat toiselle tunnille, joogatunnille ja tekivät kaikki ja olivat mukana niinkuin muutkin...mut sen jälkeen ei heitä näkynyt...???
arleena sanoi…
Minullekin tuli mieleen, että tytöt tarvitsevat apua ja huolenpitoa. Jämäkkää otetta juuri tässä elämänsä taitekohdassa matkalla aikuisuuteen.Mistä sellaista saa ja miten vanhemmat suhtautuvat lasten tulevaisuuteen.
Anonyymi sanoi…
Muistan samanlaisen tapauksen opettajavuosiltani. Vaikea on tehdä mitään, kun kaikki on jo myöhäistä, lähes.
Nuoruus on vaikeaa aikaa, etenkin jos ei ole minkäänlaista pohjaa kotona saanut.
En osaa sinua auttaa, halaan vain ja menen taas. Huokaisen mennessäni, että onneksi olen jo poissa koulumaailmasta. Siellä oli paljon ihania tyyppejä, mutta raskasta työtä, mikä ei jättänyt voimia omalle taiteelliselle työlle, siksi jäin pois kymmenen vuoden jälkeen.
Anonyymi sanoi…
Jos he tulivat joogatunnille niin sinulla olisi ollut tilaisuus antaa myönteistä palautetta ja siten olisit näyttänyt että välität kaikesta huolimatta heistä....

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin