Kuinka helppoa on puhua ja kirjoittaa rakkaudesta, anteeksiannosta, hyvyydestä...
Tänään törmäsin kahteen kasiluokkalaiseen oppilaaseeni, jotka ovat olleet tasan kahdella liikuntatunnilla elokuusta lähtien....
Toisaalta , ryhmä on nauttinut, kun he ovat olleet poissa.
Työskentely on tosi innokasta, rauhaisaa...Mutta se on taas toinen juttu..
Olen kuullut taustoja tytöistä.
Erittäin läsnäolemattomat vanhemmat.
Toinen äiti sai tytön 16 v.
Johtajatyttö on ollut apukoulussa mutta muutettiin jostain syystä meidän kasille luokalle.Hän ei ole tyhmä mutta tunne-elämältään aivan sekaisin...
Siinä minulle ihana peili tosielämään...
Törmättyäni heihin halusin puhua heidän kanssaan poissaoloista mutta he juoksivat pakoon vessaan.
Minä perässä..Odottelin vessan ovella ja ilmoitin itsestäni heille.
Ihan mahdottoman kamalat vittu, saatana, helvettiryöpyt..."Me ei sulle puhuta, olimme just kuraattorilla"...
minä siihen:" kun olette noin ilkeitä, ettekä puhu kanssani, ettekä käy tunnilla, annan teille neloset. Sit ette pääse mihinkään!"
ja tytöt ryntäsivät vessasta jonnekkin..
Menin opettajanhuoneeseen ja puhuin asiasta...kaikki opettajat , jotka opettavat tyttöjä, ovat valitelleet samaa heistä ja ihmettelevät minne heidät , etenkin toinen heistä pitäisi laittaa...Meidän tavallinen kasiluokka ei ole tätä varten...
On surullista miten yksi tai kaksi luokassa voi terrorisoida täysin tunnin pilalle..
he osaavat olla nykyään tosi vaikeita...
Heitä on, mutta onneksi heitä on vain muutamia.
He tulevat varmasti syrjäytymään elämässään.
Auttaminen on jo todella vaikeaa, myöhäistä...
Alkoholi, aikainen seksi, tupakka, lintsaus koulusta, varastelu, vallan käyttö.....ovat heidän arkeansa.
Säälittää sillä he ovat uhreja.
Mulle itselleni tuli paha olo.
Harmitti, kuinka lähdin heidän tunteittensa maailmaan.
Yritin itse ottaa ja näyttää valtaa..
En osannut siinä tilanteessa olla rauhallinen aikuinen.
No, pyysin anteeksi lenkillä oleessani...Anteeksi itseltäni, tilanteesta, etten pystynyt/osannut enempää...
On niin helppoa olla hyvä, rakastava, ymmärtäväinen hyvien, normaalien ihmisten kanssa...
Enään en vatkuloi asiaa...
paitsi että ens kerralla en juokse heidän peräänsä!!
Kommentit
itse asiassa ainakin toisen puoleasta on maanantaina kokous, vanhemmat, koulun tärkeimmät, kuraattorit jne..
päätetään, mitä tytölle tehdään...minne hänet sijoitetaan??
olet oikeassa...tosi surullista..
Jo raskausaikana on heidän elämänsä kurjuus alkanut...puhumattakaan lapsuudesta ja nuoruudessa ollaan jo mahdottoman edessä.....
Tavallisessa ryhmässä heille ei ole aikaa...ja he varastavat sitä koko ajan negatiivisella tavallaan, ottavat vallan, häiriköivät, eivät tee mitään, mitä opettaja pyytää...yleensä...
ihmettelin kun he tulivat toiselle tunnille, joogatunnille ja tekivät kaikki ja olivat mukana niinkuin muutkin...mut sen jälkeen ei heitä näkynyt...???
Nuoruus on vaikeaa aikaa, etenkin jos ei ole minkäänlaista pohjaa kotona saanut.
En osaa sinua auttaa, halaan vain ja menen taas. Huokaisen mennessäni, että onneksi olen jo poissa koulumaailmasta. Siellä oli paljon ihania tyyppejä, mutta raskasta työtä, mikä ei jättänyt voimia omalle taiteelliselle työlle, siksi jäin pois kymmenen vuoden jälkeen.