Siirry pääsisältöön

Voiko pimeyttä tutkimalla löytää valoa?





Olin tänä iltana Ihmeiden oppikurssilla.
Puhuimme paljon rakkaudesta, anteeksiannosta, sairauden
syistä, mielestä..

Aina kun mieli reagoi, annan anteeksi, en lähde mielen maailmaan mukaan.
Anteeksi antamalla unohdan jutun.
Mieli rauhoittuu.
Haluan antaa pois vanhat mielikuvat poispyyhdittäviksi.
Niitä vanhoja mielikuvia on niin paljon.
Minun ei edes tarvitse muistaa tai tietää, mitä siellä on,
annan vain poispyyhdittäväksi kaikki.

Sairaus...en rakasta itseäni...pyydän rakkautta ulkoapäin..
"Minä olen sairas": vahvistaa sairauttani.

Älä rankaise itseäsi vaan rakasta itseäsi!
Sairaus on useinmiten mielen heijastus kehossa.

"Anteeksi antaminen on paljon enemmän kuin
erillisten loukkausten anteeksipyytämistä.
Se on periaatteessa syvälle käyvä muutos hyökkäävässä,
epäluuloisessa ja piittaamattomassa asenteessamme
muita kohtaan. Parantamalla suhteemme yhteen
muutamme suhteemme kaikkeen.
Sen sijaan, että otamme kaiken aikaa
ja olemme sydänverta maailmankaikkeudesta imevä musta aukko,
meistä tulee loistavia ja rakkautta antavia kohtia.

Kun kohtaat jonkun, muista , että se on pyhä kohtaaminen.
Niin kuin näet hänet, niin näet itsesi.
Niin kuin kohtelet häntä, niin kohtelet itseäsi.
Niin kuin ajattelet hänestä, niin ajattelet itsestäsi.
Älä koskaan unohda tätä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi."

-Ihmeiden oppikurssin esittelykirjasta...

Jos haluat parantaa/muuttaa maailmaasi, muuta mielesi!

ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!!!

Kommentit

arleena sanoi…
Hyviä elämänviisauksia. Kunpa vain muistaisimme.
Miksihän niin harvat kommentoivat "tän tyyppisiä "kirjoituksia?
minulle on itselleni tärkeää ajatella, miettiä, etsiä, kirjoittaa valosta, rakkaudesta, pyhyydestä....
jos näin teen, harva kommentoi...lukeekohan??

olenkohan ihan eri planeetalta muiden kanssa...??

kiitos sinulle Arleena kommentistasi..
Hyvä jos ajattelee näitä asioita...

vähän niinkuin äitini aina sanoi: " Was der mensch esst, er ist.."
eli mitä ihminen syö, sitä hän on...
voisko sanoa mitä ihminen ajattelee, kantaa mielessään , se muokkaa häntä...
savisuti sanoi…
Nämä on niitä ikivanhoja hyviä Raamatun opetuksia mitkä pyritään muokkaamaan nykyään uuteen muotoon ja uuden otsakkeen alle pikkusen muutettuna. Anteeksiantamisessa on se siemen mikä kantaa hyvään. Jos pystyt tekemään järjenpäätelmän antaa anteeksi niin tunnetasollakin alkaa tapahtua, hitaasti mutta varmasti.
Hallatar sanoi…
Tuo on totta,
mutta vaikeaa toteuttaa. =)

Ihminen on tavallaan oman mielensä vanki.

Olisivatpa kaikki sellaisia valoisia persoonia kuin sie olet. =)
Pilviharso sanoi…
Minullakin on IOK - kuten on myös Raamattu, Koraani (en vain osaa arabiaa..) ja joitakin muita pyhiä kirjoja. Totuus, joka on ihmisen sydämessä, on pyhässä kirjassa. Kaikki on niin yksinkertaista ja kaikille ihmisille kuuluvaa, jos vain sen muistaisimme, tietäisimme, haluaisimmme.

Mietin näitä samoja asioita omassa ystäväpiirissäni eli on minun normaalia arkeani. Paljon. Joskus vain täällä netissä kulkiessa ei jaksa kommentoida. Oman tilanteen mukaan mennään. Käyn täällä aina kuitenkin kylässä!
Seija sanoi…
Jätänpä kommenttini minäkin...
Olen aloittamassa terapiaa, että oppisin antamaan anteeksi. Epäoikeudenmukaisuudelle, muille ihmisille ja ennen kaikkea itselleni.
Että oppisin rakastamaan itseäni. Jos ei rakasta itseään, ei osaa rakastaa muitakaan.
Että oppisin pyyhkimään menneet ja elämään tätä päivää...
Loputon "vatvominen" on niin raskasta. Väsyttää, mutta ei nukuta...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin