Siirry pääsisältöön

ota tämä pieni hetki syliisi



ja pidä sitä valossasi...



salli minun istua rauhassa
ja kuunnella sanojasi
syvässä hiljaisuudessa...




älä käännä katsettasi
sydämeni synkistä salaisuuksista
vaan salli niiden palaa roihuten,
kunnes ne säteilevät
yhdessä sinun valosi kanssa.

Ihanaa sunnuntaita teille valon syleilyssä...

-sanat tagoren

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Mikä suloinen sarja!

Entä jos hiljaisuus ei täyty sanoista, vaan oudosta kaipuusta, vääristä muistoista...
Outo kaipuu,
väärät muistot,
ovat ne sanat
jotka kaipaavat tulla näkyviksi sielusi siveltimellä
niitä ei kukaan,
koskaan voi viedä sinulta pois,
ne ovat se valo,
jonka syleilyssä hiljaisuudessa istut...
Upea ja herkkä kuvasarja - ja viisaita Tagoren sanoja. Minä luulen, että outokin kaipaus voi olla tärkeää. Ihmismieli kyllä jotenkin tietää, miksi ajatuksia on suunnattava kohti jotain tiettyä asiaa.

Levollista ja kaunista sunnuntaita, Hanne.
Anonyymi sanoi…
täällä ihanassa ajatuksettomassa -miltei ☺- tilassa, selaillen sisustuslehtiä....ah, mikä autuus olla tekemättä juurikaan mitään ♥

kauniita sanoja jälleen kerran, ja varsinkin tuo keskimmäinen lintunen lensi suoraan sydämeeni♥♥♥

rentoa sunnutaita♥
Kiitos, samoin sinulle ihanaa sunnuntaita!
Jael sanoi…
Ai että pidän näistä kuvistasi(jotka täälläkin ilahduttavat minua;D)
Mukavaa sunnuntai-iltaa Hanne!
Kirjailijatar sanoi…
Kiitos sitä samaa sinulle :)
tinttarus sanoi…
Nyt vain tästä nousi mieleen Pia Perkiötä, johon olen niin tykästynyt...:
Minulla on vain sanoja
huomaamattomia, turhia ehkä
huojentavia.
Kuka niitä kaipaa,
haalistuvia kirjaimia, haipuvia ääniä?
Ehkä ne ovat joskus tarpeen?
Lehahtavat näkyviin, täyttävät merkityksellä
heidät, joille ne on tarkoitettu.
Ohi sanojansa, kirjoittajansa.
(Pia Perkiö)

Voiko kuvankin kanssa käydä näin?

Minulle kuvasi puhuvat joka kerta omaa kieltään.
Hiljaisuuskin puhuu. Ja kuvattomuus. Kaipuutaan. Katsojalleen, lukijalleen.

Mieli herkkänä karkasin tänne jännittämästä jääkiekkoa:)

Halit!
kiirepakolainen sanoi…
Kertakaikkiaan upeita ovat työsi! Herkkyys ja sielukkuus pysäyttivät minut ja pidättelin hengitystäni. Selasin blogiasi, ihastelin värejäsi, tyyliäsi.
UPEAA!!!
Katja/Lumiomena:
kaipuu on suloinen tunne...voi kaivata ja antaa olla haluamatta omistaa...olla yhteydessä, sitoutunut ilman kahleita...

pepi:
kiitos sinulle..

Linnut ovat aina niin ihania, sanantuojia...

irmastiina.
=)=)
Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle..

Yaelian:
Kiitos ♥

Kirjailijatar:
ihanaa tätä uutta alkavaa viikkoa,
harmaata mutta sininen yrtiiää tunkea hellästi pivien välistä..

tinttarus:

ihana tuo Pian runo...

Sanat, kuvat, lauseet voivat auttaa hetkessä tyhjyyteen pudonnutta,
monet eivät näe, eivä kuule..
ja jokainen kohtaa niistä sen omansa, joka puhuttelee, johtaa eteenpäin, lohdutaa...

Ihanaa uutta alkavaa viikkoa sinulle..
miiwi sanoi…
Upeita maalauksia, niin herkkiä ja kauniita. Selailin sivujasi ja ihastuin!
Avletto sanoi…
Täällä sitä riitti valoa ympäri vuorokauden ja hiljaisuutta myös. Olemme saaneet nauttia lämpimistä ja tyynistä päivistä.
Aina tämän aamun merisumun tuloon saakka.
Tosin sumun viileys ja mystisyys korostaa valon tummempia sävyjä. Siihen pitää vaan tottua.
Harakka sanoi…
Oi, kuinka kaunista kuultavaa ja luettavaa...
herkkää, niin herkkää ja kaunista!
Kuvasi kulkevat siinä vierellä niin elävinä!
Kiitos sulle!
miiwi:
kiitos miiwi sinulle..
halauksin!

avletto:
kiitos runollisista, kauniista sanoistasi,
kuin kuva ...
aamuinen merisumu,
sen keskellä hiljaisuudessa,
voiko runollisempaa olemista löytyä...=)
Ei kun 1400 km..

harakka:
Voi sinua ja sin un sanojasi harakka,
aina ne lämmittävät, kiitos ♥
Huopalintu sanoi…
Syviä ajatuksia noissa kauniissa sanoissa. Ja miten ihanat tyttö ja lintu kuvat! Valkea lintu on niin koskettavan kaunis. Osaat piirtää herkästi. Haluaisin nähdä lisää lintukuvia. Jos saan ujosti toivoa niitä lisää :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin