virtausta elämään

Nämä kolme kuvaa ovat viimeisestä maalauksestani, joka on mielestäni vielä kesken...niinkuin maalaukset usein saavat ollakin..Keskeneräisyys, ei liian valmis on paljon viehättävämpää, jännitteistä kuten ihmiselämäkin... Selkeästi näen kuvissani kevään lämmön, valtaisan energian, joka säteilee luonnossa ja ihmisissäkin, valon ja auringon kosketuksen... En muista missä olin viime wappuaattona. Kotona... Kalenterissani luki wappupäivän kohdalla 3 tuntia puutarhatöitä, 30 min. hölkkää, 60 min joogaa... Tänä Wappuna luonani ovat molemmart tyttäreni ja Jarvis-koira. Kävimme tyttäreni ja Jarviksen kanssa pitkällä metsälenkillä kahdesti. Söimme äsken soijanakkeja, hapankaalisalaattia ja perunasalaattia.Olemme nauttineet auringosta, lämmöstä ja jutelleet maailman puhki. Emme aio juopua muuta kuin elämästä! Mutta yksi kuoharilasillinen kelpaa ainakin minulle. Hauskaa Wappua kaikille ja isot halit. Olemme kaikki samasta ja yhtä! Löytäkäämme toisemme kaikilla tasoilla ja maailmassa on hyvä olla.

"this blog has a heart" Sain tämän sydämen Hallattarelta. Tulin iloiseksi siitä, että jonkun mielestä blogissani on sydän mukana..ainakin joskus.. Olen alunalkaen lähtenyt tähän kirjoitteluun , kuvieni esille laittamiseen, hyvin vakavasti, avoimesti kuitenkin tietyllä elämänilolla.. Tästä yhteydestä on tullut minulle yllättävänkin tärkeä. Olen iloinnut näistä uusista blogiystävistäni.Koen että, tässä kaikessa on mukana enemmän kuin vain tämä tekniikka ja välineet. Oikeasti koen aidon yhteyden, tunteet hyvin useasti lukiessani kommentteja tai toisten kirjoituksia tai katsoessani heidän kuviaan. Olen miettinyt muutaman kerran jopa, että oisipa kiva saada kohdata fyysisesti teitä tyyppejä, jotka olette myös isolla ja lämpimällä sydämellä mukana ilmaistessanne, raottaessanne elämänne iloja ja suruja! Tuon sydämen haluan ojentaa kaikille teille, sinulle, joka luet tätä! YSTÄVYYDEN SIUNAUS: Siunatkoon elämä sinua hyvillä ystävillä. ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi. Ett

Missä näistä taloista sinä haluaisit asua? Missä niistä on hyvä henki, turva, pyhyys, luonto läsnä? Sieluksi kutsutaan jotain, mikä on erottamaton osa sisintä, sen ydin. Toisaalta kelttiläisessä viisaudessa kehomme lepää sielussamme, sielussa, jonka rajaviivat eivät ole tästä maailmasta. Sielu on osa itseämme, joka on ääretön, ikuinen universaali. Sielu on arvoitus. Monet ihmiset eivät halua puhua sielusta. Intiaanit kutsuvat sitä sitä Suureksi Mysteeriksi, joka on koko maailmankaikkeuden alkuvoima. Se antaa muodon, mutta on samalla käsittämätön. Se pakenee meitä, mutta janoaa ravintoa ja huolenpitoa. Intuitiivisesti saatamme ymmärtää, mitä sielu tarvitsee mutta emme pysty luotaamaan sen syvyyksiä. sielu yhdistää ruumiin ja hengen maailmankaikkeuden suuriin voimiin. Mitä sielu tarvitsee? Sielun täytyy tuntea kuuluvansa jonnekin, olla lähellä maata, juuriasi , henkeäsi. Sielun asuinsijan tulee olla myös turvallinen, niin että voit olla oma itsesi, luova ja peloton. Sielu kaipaa luonnonl

Edellisesta istumakuvasta heittäydyn makaamaan ja nauttimaan kevään ensimmäisestä sinisestä kukasta. En halua ottaa sitä itselleni, enkä viedä sitä maljakkoon sillä nopeasti se kuolisi ilman juuriaan. Miksi minun pitäisi omistaa se. Annan sen kasvaa omassa paikassaan ja kaikki saavat nauttia sen kauneudesta. Nousen ylös ja haluan tanssia keväälle, lämmölle, auringolle...

Bamiella haastoi minut tuntomerkkimeemiin. Kait mun pitää ottaa kunnialla haaste vastaan. Haaste: kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen. Yksityiskohdat tarkoittavat , miten minut voi bongata vaikka kadulta...ymmärsin =) Tässä niitä tuleepi: Minulla on ns urheilijan kroppa, kapea lantio, leveähköt hartiat...olenhan urheillut pikkutytöstä asti melkein kaikkia lajeja, melkein päivittäin. Hiukseni ovat puolipitkät tai puolilyhyet, luonnonkäkkärät, vaaleat...nuorena kuivailin niitä pölyimurilla ja yritin suoristaa...nyt joskus yrittelen kreppirautaa samaan hommaan.. Rypistelen useasti otsaani, että näkisin tarkemmin...olen likinäköinen ja en tykkää käyttää laseja, enkä etenkään piilareja tai sit otsarypyt ovat tulleet suruistani... Nauran kuulemma hassusti, minut tunnistaa siitä ja silmien ympärillä olevat rypyt ovat lukemittomista iloistani.. Minulla on isot kädet, niillä on helppo seisoa.. Kävelen aina hirmu reippaasti, me

Tänään olin melkein koko päivän savimuovauskurssilla, vai mikä sen oikea nimi onkaan.. Harmitti, kun piti lähteä kesken pois, lukiolaisten kanssa pelaamaan pesistä.Ikävää kun, kun työasiat häiritsevät harrastuksia!!Mutta onneksi huo- menna saan keskittyä koko päivän taiteen tekoon. Tuo kurssimme on eräällä vanhalla kyläkoululla, jossa ei enää koulua pidetä. Sain viiden kilon klöntin ihanaa savea ja vielä ihanamman alastoman naismallin. Aluksi piti savi muokata kohtalaisen paksuksi levyksi tai kiekoksi, jonka jälkeen savikiekon väliin tai keskelle laitettiin sanomalehtitolloja, kiepsutettiin paketti kiinni ja alettiin muovata... Minun naisfiguurini ei ihan vastannut mallin muotoja mutta eka kerralla annan itselleni luvan tehdä omiani, ehkä seuraavallakin kerralla. En halua orjallisesti noudattaa jotain kaavaa, haluan luoda vapaasti... Yllättävän vaikeaa tuo luominen onkin. Tarvitsen tällaista kärsivällisyyttä kasvattavaa toimintaa itselleni...hahmoni odottaa siellä kosteiden vällyjen

Eilisessä hesarissa (21.4) vieraskynässä kirjoitti Minna Marsh henkisestä valmennuksesta: "Suurin osa suomalaisista huippu-urheilijoista ei yllä kilpailutilanteessa parhaaseen suoritustasoonsa. Oma potentiaali on jotain, jonka vain harva urheilija pääsee kokemaan sen täydessä mitassa. Suomessa urheilijoiden henkinen valmennus raahaa yhä muun valmennuksen perässä. mentaalisten taitojen kehittämistä ei yleensä sisällytetä lainkaan valmennusohjelmaan. Liiallinen keskittyminen voittamiseen pilaa monen urheilijan ja pahillillaan koko joukkueen suorituksen . Voittamisesta ei koskaan saisi tulla itsetarkoitusta. Urheilijan suorituskyky romahtaa aina kun paineet kasvavat sietämättömän suuriksi." Kun ihminen on virtauksessa, hän on avoin, myönteinen ja täynnä energiaa.Virtaukselle on ominaista spontaani ilo ja lievä hurmio. Ihminen pystyy keskittymään tahtäväänsä ja olemaan yhtä sen kanssa.Hän menettää ajantajun ja suoriutuu vaivatta kaikesta, mitä tekee. Hän on oman henkisyytensä ka

"Muodonmuutos, pienikin, on seurausta luonnon runsauden levittäytymisestä eteemme kaikkinen mahdollisuuksineen."-patanjalin joogasutra Eilen kaivoin esiin talvella maalaamani kuvan. Maalasin päälle kaikenvärisiä värejä. Annoin kuivua. En ollut tyytyväinen, vein maalaukseni suihkuun ja varoen jynssäsin juuriharjalla, paikoitellen. Tänään aamulla maalasin päälle sinisellä, jätin kuitenkin eilisiä juttuja esille.Jätin kuivumaan.. Lähdimme Turkuun. Kävin katselemassa kameroita Rajalalla. Haluaisin uuden, paremman...mutta jäin miettimään sillä hinta oli yli 1000 e. harmitti, kun vuos sitten ostin välimuotokameran. Nyt sen ominaisuudet eivät riitä minulle. Ruokahalu kasvaa useinmiten.. Ostin itselleni tanssilenkkikengät ja Donna Farhin "kehon ja mielen joogaa"-kirjan. Kotiin saavuttuamme jatkoin maalaamista. Kuvasta nousi esiin hauska pelle...se vain tartti jalat...vielä halusin maalata sivulle oranssin puun... Tällä hetkellä tykkään työstäni. Se on niin värikäs ja iloine

Innostuin taas vaihteeksi uimisesta. Olen käynyt alkuvuodesta 2-3 kertaa viikossa altaassa. Uinti on minulle aina hyvin rakas harrastus. Lapsena meinasin alkaa uida kilpaa mutta valitsinkin pikaluistelun kilpailulajikseni. Syynä oli tyhmä valmentaja.=) Olin tänään "pitkästä aikaa "uimassa. (Joogakurssi ja Pääsiäinen syynä katkoon.)Uintini tuntui uskomattoman pehmeältä ja kevyeltä. Aivan kuin käteni olisivat olleet siivet selässä ja jalkoihin kasvaneet räpylät. Vain viikon joogaharjoitukset joogakurssilla ja kehoni oli muuttunut, avautunut, pidentynyt. Tunsin itseni hylkeeksi, merenneidoksi , valaaksi kun perhostelin ja kroolasin vedessä. Onhan aivoni joissain osissa muistissa ikiaikainen kokemus vedessä elämisestä. Muistan, kun en ollut sisäistänyt hathajoogan oleellista ydintä. Vähän naureskelin "mummujoogaa" kun itse astangailin...Niinkuin hyvin monetkin ihmiset, joilla ei ole oikeaa kokemusta levollisuudesta, pysähtymisestä ja hiljentymisestä joogan kautta. Nyt e

Kun vanhempi tyttäreni sairastui muutama kuukausi sitten masennukseen, hän on kysellyt monesti :Miksi? Miksi minä? Olen vastannut hänelle, että kuka tahansa meistä voi sairastua mihin tahansa, milloin tahansa, kukaan ei ole "turvassa".... Ihminen on niin herkkä, hauras ja ihmisen mielen terveys on kuin veteen piirretty viiva.. Olen myös varoen kuiskannut, että sairaus on viesti... "Emme koskaan saata ymmärtää täysin kärsimyksen merkitystä tai estää niitä voimia, jotka aiheuttavat kärsimyksen, mutta meidän on mahdollista vaikuttaa siihen, miten itse kärsimys vaikuttaa meihin, millaisia ihmisiä meistä tulee sen johdosta. kärsimyksen lopputulos, ei sen aiheuttaja on kaikista tärkeintä." Näin viisaasti sanoo rabbi Harold Kushner kärsimystä pohtivassa kirjassaan, jonka hän kirjoitti poikansa kuoleman jälkeen. Rabbi Kushner sanoo, että MIKSI-kysymysten sijaan voimme alkaa kysyä: MITÄ TEEN NYT, KUN TÄMÄ TAPAHTUI? Tämän kysymyksen kautta voimme vähitellen löytää tapahtuneel

Joogasutran alku korostaa ihmisen jakamattomuutta, oman ruumiillisuuden hyväksymistä. Hyvän asanaharjoituksen seurauksena ihminen kokee syvän hellittämisen. Mieli tyyntyy tällöin sponttaanisesti hiljaisuuden tilaan. Tämä on alku kokonaan uudenlaiselle elämänotteelle. Uskollinen harjoitus alkaa kääntää elämämme suuntaa.Tielle astunut vapautuu juoksemasta sekä toisten ihmisten että asioiden perässä. Sekä ihmiset että asiat alkavat tulla kohti. Elämään tulee lisää tilaa ja aiempi ahdistus alkaa hellittää. Kyky kuunnella sisäistä näkijää kehittyy, asiat alkavat tapahtua itsestään. Emme enää etsi ratkaisuja itsemme ulkopuolelta. En enää etsi ratkaisuja itseni ulkopuolelta mutta olen avoin ja nöyrä sille, mikä nousee hiljaisuudessa omasta syvästä keskuksestani. Tähän kätkeytyy myös itsetuntemuksen tärkeyden oivallus. Sisäinen uudistuminen tapahtuu usein huomaamattamme ja jatkuu itsestään, jos emme aseta sille esteitä. Joskus vain toteamme mittaavamme eri mitoilla kuin ennen. Silloin muuto

Olen palannut eilen joogaopistolta. Kehoni on viikon joogaharjoitusten jäljiltä avoin, joustava, pehmeä, virkeä... tunnen vahvasti, että olen itsessäni, itseni kokoinen! Mieleni on levollinen, enemmän läsnä, tietoinen...lempeä ja valoisa. Hieman oli aluksi vaikeaa yhtäkkiä, joogaopiston rauhasta, hiljaisuudesta hypätä torstain pääsiäsiruuhkaan maantiellä, kaupoissa.. Mutta nopeasti toisaalta pääsin myös tähän maailman rytmiin, säilyttäen kuitenkin oman sisäisen rauhaisan rytmin.. "Olkaa maailmassa mutta älkää maailmasta" Muistan lapsuudestani kuinka pitkäperjantaina emme saaneet oikeastaan tehdä mitään. Piti olla kotona, ei saanut mennä kavereitten luo. Mikään ei ollut auki, kaikki oli harmaata ja itsekin piti olla "iloton"..ja usein silloin satoi vettä.. Tänään ei ole elämässäni ainakaan ulkoista muotoa, jota pitäisi toteuttaa. Ja jos haluaisin jotain viihdettä, se onnistuisi loistavasti: kapakat ovat auki..kioski..videovuokraamot..on konsertteja, leffoja.. Ehkä it

Kaikkien joogamuotojen perimmäisenä terkoituksena on liittää yksilöllinen sielu takaisin perimmäisen todellisuuden, puhtaan tietoisuuden yhteyteen. Sana jooga (yoga) tarkoittaa yhdistämistä. Ihmisen elämään kuuluva loputon rakkauden, menestyksen, vaihtelun ja onnellisuuden etsintä on osoituksena siitä, että meillä on koko ajan alitajuinen tietoisuus perimmäisestä todellisuudesta , jonka voimme kokea, mutta jota emme voi saavuttaa kokonaan. Joogaharjoituksessa tulemme ensiksi tietoiseksi ruumiistamme ja hengityksestämme, myöhemmin alamme aistia olotilaa, joka harjoituksesta seuraa. Juurtuessaan tämä sisäinen kokemus saa aikaan suunnanmuutoksen. Emme enää tunne tarvetta juosta asioiden tai ihmisten perässä, asiat ja ihmiset alkavat tulla meitä kohti. Olemme tottuneet ponnistelemaan ja käyttämään tahdonvoimaa ja niiden avulla ottamaan, saamaan ja saavuttamaan. Joogassa kehitetään tietoisuuden laatua ja kykyä OLLA , pelkästään olla, ilman halua omistaa tai saavuttaa. Olen huomenna lähdössa