virtausta elämään

Ihminen on kuin talo tai puu tai astia! Millainen talo sinä haluaisit olla? Kenet sinä haluat kutsua taloosi asumaan tai vierailemaan? Nämä talot ovat kokoontuneet yhteen, metsänreunalle, odottamaan valoa, odottamaan lunta ja talvea. Kuka sinä olet heistä?

Alunperin hylätystä maalausalustasta on ollut kyse. Löysin sen ja ne upeat haaleat väriläiskät, jotka ovat muotoutuneet vuosien maalaamisestani. Aloin väritellä, kuvailla, etsiä juttuja , tarinoita. Sain monta upeaa, ihanaa mystistä kuvaa, joista tein kortteja. Aloin peittää, yksinkertaistaa ja sieltä nuo kolme ihanaa puuta syntyivät. He odottavat ensilunta, niin kuin minäkin. Heidän loistonsa ei sula, ei häviä talven syliin; se kestää, mikä on totta, ikuisuuden.

Otin käyttööni vanhan, ison vanerisen tai pahvisen maalausalustani. Löysin ihania tarinoita, ihania olioita päivin pimein! Otin heistä kuvia, tein kortteja. Aloin vahvistaa värejä, muotoja. Ehkä saan pian seinälleni voimakkaana väreilevän, ison tarinamaalauksen...

Tyttö ja lintu-teema aina jaksaa kiinnostaa minua suuresti. Vapaus, lentäminen, huolehtiminen, välittäminen, luonto.... Tein hänet pari vuotta sitten musteella. Joku halusi ostaa hänet. Myin. Onneksi minulle jäi kuva. Tänään halusin muuttaa kuvaa, antaa väriä.. Picacalla muunneltu..leikittelyä.. Lopullinen versio tänään.. Hänet voisin kehystää, vaikka hän on aika pieni. Värimaailma on oikeasti paljon parempi.

Älä etsi itsesi ulkopuolelta. Sillä tulet epäonnistumaan, jolloin tulet itkemään, joka kerta kun joku epäjumalistasi kaatuu. Taivasta ei löydy sieltä missä sitä ei ole, eikä rauhaa voi olla muualla kuin Taivaassa. Jumala asuu sisimmässäsi ja sinun täydellisyytesi on Hänessä. Älä etsi maailmalta enää yhtään tienviittaa, joka näyttää osoittavan yhä uudelle tielle. Äläkä etsi toivoa sieltä, missä sitä ei ole. Itsestäsi poispäin johtavaa matkaa ei ole olemassa. Sinä et voi paeta sitä, mitä sinä olet. Ei ole olemassa sellaista tietä, joka ei veisi HÄNEN luokseen. Luota Häneen, joka kulkee kanssasi, jotta pelottava itse-käsityksesi voisi muuttua. Ojenna kätesi, jotta saisit itsellesi lempeän anteeksiannon lahjan, jonka sinä puolestasi lahjoitat jollekulle, joka tarvitsee sitä yhtä kipeästi kuin sinäkin. Sillä me olemme saavuttaneet sen, missä kaikki olemme yhtä, ja olemme kotona, jossa Sinä haluat meidän olevan. Kaikki tekstit "Ihmeiden Oppikurssista"

Joskus tammikuussa piirtelin paperillle kasvoja, tyttö silmät suljettuna, unessa Hänestä tuli Lumikki Ja hän heräsi pitkästä unestaan. Hän havahtui todellisuuten.. Tänään muuttelin taustaa, pienensin maailmaansa.. Ja kehystelin hänet.. Missähän prinssi?

"Kukkia annetaan lahjaksi, koska niissä näkyy rakkauden todellinen merkitys. Se, joka yrittää omia kukan itselleen, näkee sen kauneuden kuihtuvan,  mutta se joka tyytyy katselemaan sitä kedolla, saa pitää aina sen itsellään, koska se on osa iltapäivää, auringonlaskua, kostean mullan tuoksua, ja taivaanrannan pilviä." -Brida-P.C "On olemassa valkeus, jota tämä maailma ei voi antaa. Mutta sinä voit sen antaa, niin kuin se sinulle annettiin. Sillä tämä valkeus viehättää sinua enemmän kuin mikään tässä maailmassa, voisi sinua viehättää. Silloin luovut tästä maailmasta ja löydät toisen maailman. Ja tämä toinen maailma on täynnä rakkautta, jonka sinä olet sille antanut."-IOK s284

Grafiikan päälle.. Kollaasi Kollaasi Olen soittanut lapsena tai nuorena viulua, muutaman vuoden Jyväskylän konservatoriossa. Opettajani oli hyvin pitkämielinen ja ymmärtäväinen,  muistaakseni Aaronsson nimeltään. En aina ollut harjoitellut läksyjäni ja  milloin milläkin syyllä pääsin tilanteestä. Esiinnyin kerran, äitini toimiessa säestäjänä pianolla. Esitimme Händelin "Largon" oppikouluni vanhempainillassa joskus v 1960.. Ostin itselleni uuden käytetyn viulun joskus 7 vuotta sitten. Viuluni on unohtunut hyllylle koteloonsa. Aina välillä, kuten tänäänkin, mietin, että haluan ottaa hänet esille ja aloittaa soittoharjoitukseni.. Ottaisikohan Teresa  Sinisalo minut oppilaakseen? Haluaisin vielä soittaa tuon "Largon", vaikka sit 70-vuotisjuhlissani...