virtausta elämään

Kuuntelen Natalie Merchantia. Tykkään hänen melankolisista lauluistaan, hänen syksyisestä äänestään, sanojensa sanomasta.. Poltan puita takassa, lämmitän taloa sillä lämpösysteemini "joku" ei toimi. Huomenna korjataan ja laitetetaan uusi osa tilalle. Tykkään elävästä tulesta. Onneksi selkääni ei tarvitse vaihtaa, se paranee koko ajan, kun vain maltan olla paikoillani. Aina en muista. En haluaisi syödä lääkkeitä. Huomenna olen pois koulusta selkäni takia, tuntuu ihan vähän epikseltä. Olen saanut ihania, parantavia kosketuksia ajatuksien kautta. Äitini joutui mielisairaalaan. Hänellä oli niin suuri ikävä entiseen asuntoonsa, että sairastui. Nyt hän pääsee sairaalan jälkeen takaisin omaan, entiseen kotiinsa. Hän sanoi: " Hannele, älä koskaan muuta omasta talostasi pois, ainakaan vanhana, juuret katkoutuvat ja talon henki meltavuu " En halua muuttaa, kun sain juuri uudet ikkunatkin. Saan soittaa musiikkia niin kovaa kuin haluan, huutaa, itkeä, jos tarvis ja käydä saunas

" Me uimme sielussa. Sielu läpäisee meidät. Jumala virtaa lävitsemme. Ei muuta uskontoa ole, ei muuta rukousta tarvita..." Selkäni hallitsee minua. En kuunnellut kehoani ja aloin nostaa ja siirtää painavaa pianoa yksin. Selkäni on ihan jumissa. Kaikki sisäiset syvät lihakseni ovat krampissa. Tuo kestojännitys on vallanut mielenikin. Tärisen ja värisen. Olen haavoittunut. Itku on pinnassa. Onneksi pääsen tänään lääkäriin. Ehkä saan jotain lihaksia laukaisevaa lääkettä. Katselen ikkunasta kaikki on paikoillaan heinän korsi heiluu kevyesti tuulessa "Minä tiesin että itkisin kun juon viiniä itkisin. Joka tapauksessa tämän hetken nimi on kiitos." Lainatut runot: Eeva Kilpi

Vempula kissa tyytyväisenä vanhalla ikkunalaudalla. Hän ja Lötjönen sujahtivat aina pikkuikkunasta sisään-ulos. Vanhan ikkuna ikkunapuitteet estivät näkemisen pihalle. Uusi ikkuna laajensi keittiötä, valoa tulvii ja näkymä pihalle rauhoittaa, keittiön pöydän ääressä istuessa. Vanha olohuoneen ikkuna. Samat pikkuikkunat kissoille.. Uusi iso ikkuna. Tuntuu kuin luonto olisi osa huonetta. Istun sohvalla ja vain tuijotan ulos. Rauhoitun, vaivun itseeni. Kissat ihmettelivat uutta ikkunaa. Eivät kuitenkaan pyrkineet siitä ulos, ymmärsivät. Toivon, että linnut eivät lentäisi ikkunaan päin. Olen niin iloinen ikkunoistani. Valo hellii minua. Nyt haluan suurentaa omia ikkunoitani sisimmässäni, jotta valo ja rakkaus virtaisi ulos jaettavaksi eteenpän. Siellä meidän kaikkien sisimmässähän se kirkkaus asuu, Kristuksen valo. Sisustin olohuoneeni uuteen malliin. Siirsin pianoni toiselle seinälle. Keskityin nostamiseen, yksin. Nyt on selkäni jymähtänyt, tulehtunut tai jotain. Luulin olevani niin vahva

Sain lumiomenalta, Marialta (Mamman uuni) ja Margelta (Elämän helminauhaa) muutama päivä sitten tunnustuksen blogistani ja samalla he haastoivat minua kertomaan 7 asiaa itsestäni. Sydämellisesti kiitos teille: lumiomena, Maria ja Marge! Kuten huomaatte, en osaa linkittää ja toisten kuvienkin liittäminen ei aina onnistu. En haasta eteenpäin yksilöiden joitakin blogeja tai niiden kirjoittajia sillä mielestäni kaikki blogit ovat omalla tavallaan niin persoonallisia, omanlaisiaan, mielenkiintoisia, herkkiä sanoineen tai kuvineen.. En halua enkä osaa, poimia niistä erityisesti joitain esille. Haluan kiittää niistä jokaista yhdessä ja erikseen. Olen saanut niistä niin paljon kaikkea: iloa, lohdutusta, välittämistä, kannustusta, tietoa,taidetta, sielunliikutusta ja ihania ystäviä. Eli haastan kaikki halukkaat tähän samaan haasteeseen, kertomaan 7 uutta tai vanhaa salaisuuttaan itsestään. Minusta 7 salaisuuttani: 1. Elämässäni tärkeintä minulle on Valon, Rakkauden ja Jumalan yhteyden löy

Kuva otettu viime perjantaina Lohjansaaressa. Kuu on hieman vielä vajaa. Feminiininen. "Puut piestyt rauha oksillaan. Syysilta riisuutuneena valoon."-N.Rauhala Tänään on täysikuu. Harmi vain, kun pilvet ja sade peittävät tuon mollottavan ihanuuden. Haluaisin istua hiljaa ja kertoa kuulle salaisuuksiani, kuiskata hiljaa. Kaikesta ihanasta Zumba-humusta, riehakkuudesta, ilottelusta huolimatta, kaipaan, ainakin hetkeksi rauhaan ja hiljaisuuteen. Olin eilen kirkossamme hollantilaisen urkurin konsertissa. Hän aloitti Bachilla. Kyyneleet virtasivat. Joku ihmeellinen valo ja kosketus kulki lävitseni. Musiikki hyväili ja huusi. Olin kuin puhtaaksi piesty, niinkuin runossa puut, kaikesta pinnallisuudesta, valheellisuudesta, turhuudesta... Aamulla emme päässeet 7-luokkalaisten kanssa urheilukentälle juoksemaan. Joten, pidin heille zumbaa ja he olivat hirmu iloisia, kuten minäkin. Palaan ikkunan ääreen tuijotan ulos en näe mitään kuulen vain oman sydämeni

ZUMBA is blast, different, easy, effective and fun!!! ...vaikka siihen liittyy iso kaupallisuus...kurssien hinnat, rekisteröityminen, luvat ym... Nyt kun olen nyt käynyt ohjaajakurssin, saan opettaa Zumbaa yhden vuoden, en enempää, ellen rekisteräidy ja maksa joka kuukausi 30 dollaria. Rekisterönnistä, Zinniin liittymisestä, saisin kyllä kuukauksittain materiaalia, musiikkia, dvd:n.. Ihana fiilis, kun alku kankeudet ja ujoudet putosivat tanssin ja hien mukana.. Meitä oli n 50 ympäri Suomea.. Onneksi kolme ihanaa latinoa oli sulostuttamassa joukkoamme. Heillä oli rytmi veressä ja lantioseutu aivan sulaa hulluutta!! Suosittele Zumbaa kaikille. Se antaa niin paljon iloa, rytmiä, joustavuutta elämään. Kunto kohoaa monipuolisesti huomaamatta ja kun löydämme lantiomme, suhde kehoomme, ainoaan temppeliimme muuttuu ihanan pehmeäksi, kauniiksi ja pyhäksi! Ja saamme uusia ystäviä!!!

" Poista terävä-älyisyys, hylkää tietäväisyys poista "inhimmillisyys", hylkää oikeamielisyys ja ihmiset saavat jälleen rakkauden toisiaan kohtaan. Poista älykkyys, hylkää hyödyn ajattelu eikä enää ole varkaita tai rosvoja.."-Laotse Kiva viikko melkein takana. Oli ihanaa saada aloittaa tämä lukuvuosi ihanien oppilaitten, kolleegoiden ja fantastisen sään kanssa.. Kaikki on kiinni viimekädessä minusta ja siitä ketä pyydän ohjaajakseni.. Lähden oppituntieni jälkeen ajamaan Lohjansaareen siskoni luo heidän mökilleen. Huomenna alkaa Zumba-ohjaajien koulutus Lohjalla. En ihan kamalan motivoitunut kurssista ole, mutta jos en käy koulutusta, en saa opettaa ("muka") sitä aitoa Zumbaa! =) Haastateltuani oppilaitani, hyvin monet ovat kiinnostuneita Zumbasta ja haluavat oppia sitä. Haastattelun perusteella lukion ykkösien sukupolvi ei ole ihan hirmuisen motivoitunut liikunnasta. Monet eivät kuulemma harrasta mitään. Toivon sydämestäni, että saisin ainakin ne kaikista p

"Älä anna omien huolten masentaa itseäsi siihen pisteeseen, että elämästä katoavat kaikki elämän ihmeet. Uppoudu elämän kauneuteen ja ihmeisiin. Kulje avoimin silmin ja vastaanota sinua ympäröivä kauneus. Ota päivä kerrallaan ja elä se täydellisenä. Anna joka hetken täyttyä rakkaudesta ja kiitollisuudesta."-E.Caddy

Kerroin oppilailleni lukion eka terveysoppitunnillani tuon viisaan lauseen. Vapauduin paljosta, kun minun ei tarvitse, enkä voi olla kaikkien luokassani olevien opettaja. Heillä on koko ajan läsnä monta upeaa opettajaa elämässään, kunhan vain herkistyvät ja näkevät enemmän.. Kerroin myös Krisnamurtista, intialaisesta viisaasta filosofista ja henkisestä opettajasta,joka piti puheita ja matkusti maailmalla yli viidenkymmenen vuoden ajan, yrittäen välittää sanoin viisautta, totuutta, elämäntarkoitusta.... "Haluatteko tietää salaisuuteni?" Kaikki valpastuivat. Monet olivat kuulleet hänet opetustaan monen kymmenen vuoden ajan, käsittämättä hänen opetustensa ydintä. "Hyväksyn sen , mikä tapahtuu." Hän ei selittänyt asiaa sen kummemmin, joten luultavasti osa yleisöstä hämmentyi entistä enemmän. Terveystiedon eka tuntimme teemana oli: elämänilo, onnellisuus ja elämäntarkoitus. Oli niin ihanaa aloittaa koulu maanantaina. Kaikki puhkuivat kesän aurinkoa, tuulen ja veden ko

En halua palata tähän päivään eiliseen kaipaan haluan elää uudelleen katseesi, kosketuksesi, hyväilysi jäädä siihen ilmestyit vain päivääni olet niin minussa ei kukaan voi koskaan kuiskata sinua pois en edes minä kiitos sinulle avasit rakkauden minussa aion tuhlata sen kaikelle ja kaikille

Heräsin kahden aikaan yöllä. Tyttäreni istui olohuoneen sohvalla ja katsoi tv:tä. Tv:stä ei tullut mitään ohjelmaa, joitain epämääräisiä graafisia kuvioita, ääni oli pois päältä. Kysyin häneltä: etkö sinä saa unta? Hän kertoi, ettei voi olla unessa, koska painajaiset ovat niin pelottavia, eikä hän saa silmiään auki ja joutuu olemaan siellä unessaan. Hänen on parempi olla tietoisuudessa, valveilla. Kuulemma en voi ymmärtää , miten pelottavia nuo unet voivat olla. Pyysin, että jos hän vaikka menisi pitkälleen sohvalle tai jos hän tulisi minun viereeni nukkumaan..ei hän halunnut. Vein hänet yöllä autolla omalle asunnolleen, niinkuin hän "kotiaan " nimittää,kuulemma hän siellä yrittäisi nukkua. Yöllä tähtitaivas oli fantastisen kaunis, ihmeellinen. Ikäänkuin tähdet olisivat tulleet lähemmäksi. Tyttäreni sanoi, että tähdet ovat muuttaneet, ne ovat kohtisuorassa, kaikki on muuttunut... Eilisen marjanperkaamisen pieni läsnäoleva hetki on kadonnut. Silloin hänellä ei ollut pelkoja. O

korkeiden aaltojen syliin viileän veden hyväilyyn haluan painautua tuntea Sinun läsnäolosi Tyttäreni on puhdistanut kanssani mustaviinimarjoja. Pitkästä aikaa hän on ollut läsnä hetkessä. Katse on avoin ja itsekseenpuhelu on poissa, ainakin hetkeksi. Juttelin sielunystäväni kanssa melkein kaksi tuntia kännykällä. Olenko oppinut olemaan kiinnittymättä, takertumatta ja vain nauttimaan siitä sen hetkisestä todellisuudesta ja yhteydestä, mikä meillä molemmilla on... Olin niin onnellinen. Ostin tänään rottinkisen kattoon tai terassille ripustettavan riippukeinun. Tarvitsen miesapua sen kiinnittämiseen, joten soitin kaiken osaavalle, taitavalle sielunystävälleni.. Ehkä hän tulee huomenna kiinnittämään keinuni, jotta saan ihmetellä ja ihailla luonnon kauneutta, ajan kulumattomuutta. Pysähtyä ja hiljentyä.. Eilen ystävättäreni ja minun oli tarkoitus mennä klo 23.00 kuuntelemaan ja nauttimaan Turun Tuomiokirkkkoon sellokonserttia: "Bachia kynttilänvalossa". Väsähdimme jo ennen kymme

Sataa sateen kuiskaus muuttuu voimistuu kaatavaksi hengitän kiihkeästi ja taas yhtäkkiä vain aurinko on olemassa Viimeinen lomaviikko edessä. En viitsi aloittaa vielä koulutuntieni suunnittelua. Teen sitä kuitenkin sisäisesti, vaiks en haluiskaan. Haluan piirtää, kävellä vielä paljain jaloin joogata, meditoida ja syödä marjapensaasta marjoja. Olen kuin tämä muuttuva, yllätyksellinen päivä sadetta ja aurinkoa toistensa syleilyssä..

syksyn aavistus hiipii värisyttää selkääni tuuli tanssittaa oksia ja lehtiä, jotka ovat vielä vihreitä poimin mustikoita omasta pihastani kirsikkapuuni kasvaa vinoon soitat pitkästä aikaa pianon pehmeät sävelet leijailevat pihalle haapa, jonka alla luen, kuuntelee Ihmeellinen, ihana päivä. Sain niin paljon rakkaudellisia palautteita tänään ja eilenkin. Törmäsin kolmeen oppilaaseni tänään kaupassa, kadulla ja rannassa, eilen pururadalla. Ilahtuneena he kertoivat, kuinka ihanaa ja antavaa opetukseni on ollut. Eniten ilahdutti lukion toisen vuoden oppilas, poika, joka kyseli kuulumisiani ja että opetanko vielä vanhoja tansseja,että hän on siellä. Oli niin iloinen kuullessaan, että vielä minä opetan. Hän oli ihan kauhea yläasteella! Minusta tuntuu niin hyvältä, että olen osannut olla heille läheinen, osannut antaa jotain koulun opetusta suurempaa.. Pyydän itselleni aamulla, ennen koulua, rakkautta ja viisautta, että osaisin nöyrästi, ymmärtäen kohdata oppilaani ja kolleegani ja että näki

kulje paljain jaloin kuuntele maan salaisuudet tuulen kuiskailut kukkien runot ja olet valmis syksyyn mutta ei ihan vielä.. Kaunis aamu. Tuuli on jossain muualla. Häpeämässä. Yritän nauttia tästä suloisesta päivästä. Olla tässä , vaikka ajatukseni lentelevät jo koulussa. En halua tuhlata, en halua menettää näitä arvokkaita, kauniita kesäpäiviä, joita vielä on monta jäljellä.

Olin Turun ystävättäreni kanssa maanantaina kesäretkellä Fiskarssissa. Kaunis kesäinen sää helli meitä. Löysimme jotain kivaa itsellemme ja läheisillemme. Söimme pauhaavan veden vierellä kananpoikaa. Nautimme ikkunoista... Odotan intohimoisesti uusia ikkunoitani. Ne tulevat elokuussa ja asennus tapahtuu elokuun lopussa. Valo tulvehtii kohta kodissani.. Haluan avata ja pitää auki myös omat ikkunani minussa!!

"meistä jokainen on saari ja jokaisen täytyy haravoida oma pimeytensä"-B.K.Öijer Heräsin yöllä kun tyttäreni tuli luokseni, entiseen kotiinsa. Hän oli paniikissa, ahdistunut, ei uskaltanut nukkua, halusi vain istua sängyn reunalla ja katsella palavaa lamppua.. Nukahdin ja aamulla hän oli poissa.. En osaa, en pysty auttamaan, lohduttamaan. Olen vain läsnä ja aina hän ei huomaakkaan. Kävelin eilen paljain jaloin , paljain varpain pururataa tihkusateessa. Kävelin pehmein nilkoin, polvin, sieluani liikuttelin. Lapsuuteni muistot tulvehtivat tunteina , muistot kyyneleinä. Olin niin läsnä, paikalla, vaikkakin myös kaukana menneessä.. Olen tänäänkin vaeltanut paljain jaloin monta kilometriä surussa. Vaikka kuinka ymmärtäisin, tietäisin, en osaa vain hyväksyä ihan täysin, joku sisälläni vastustaa herkin, haparoivin ottein ..sitäkö tämä suruni, joka ei koskaan lopu, on..