virtausta elämään

"Tule, sanoi muusa laula minulle laulu, jota yksikään runoilija ei vielä ole laulanut, laula minulle maailmankaikkeus.." Walt Whitman "Missä henki ei työskentele käden kanssa, siellä ei ole taidetta." Leonardo Da Winci "Koko matka taivaaseen, on itseään taivasta." Ihana päivä takana. Tyttäreni kanssa Turussa. Löysin värejä, paperia, sisustuslehden ja villatakin. Pilkun kanssa metsässä. Löysin hiljaisuuden, herkkyyden. Ihanaa viikonloppua teille ♥

Talvityttö koki tänään ison muutoksen. Ehkä kasvoille vielä jotain? Sain Leena Lumilta 5 sanaa/asiaa. Tarkoitus on ilmaista rohkeasti, sponttaanisti, ilman snobbailua, ilman harkintaa, antaa palaa... SURU: Suru on sininen. Suru kasvaa sielussa siniseksi sumuksi, pilveksi, joka ohenee, leviää ja muuttuu avoimmuudeksi, nöyryydeksi. RAKKAUS: Rakkaus on kaikki ja kaikkialla. Se on meissä, haluamme sitä tai emme. Jos avaamme ikkunamme , annamme sen lentää, annamme sen laajentua ja se palaa luoksemme moninkertaisena. Se on ainoa joka ei koskaan häviä, muutu. KUVA: Puhuu enemmän kuin sanat. Se on sielun puhetta, kosketusta. Se jää meihin. LUOTTAMUS: On luottamusta Jumaluuteen, kaikki mitä tarvitsen ja sen myötä saan kaiken. YÖ: Saan karata itsestäni aidon itseni luo. Saan levähtää, puhdistua, uudistua. Hieman mietin sanoja. Kiva juttu, Kiitos Leenalle.

Aloitin uuden "Klimtin malliin". Työ on kesken. Taidan ottaa nuo talvikukkaset pois. Tehdä taustalle jotain , jotain muutakin väriä.. Taivaalle teen, en vielä tiedä mitä, mut jotain ehkä kukkasia, tähtiä, ehkä tummennan sitä.. Tytön kuva on teille tuttu, muutama postaus sitten..syksyn väreissä.

Muutin hiukan tätä "Kukkahattutyttöä". Lähinnä taustat saivat vähän käsittelyä, mekko kukkasia. Laitan tytön kehyksiin, syystyttö saa antaa tilaa, ainakin hetkeksi. Huomenna alkaa lukiolaisilla koeviikko. Minulla on tavallaan viikon loma paitsi tiistaina yksi yläkoulun ryhmä. Nautin. Perjantaina teemme tyttäreni kanssa syysretken Turkuun. Ostan Adelen CD:N, jos löydän, värejä, paperia. Muuten ihan vaan oleilen ja juoksentelen Pilkun kanssa metsässä, maalailen ja luen.

Facebookista olen löytänyt todella upeita, ihania töitä tekevän Gritty Janen. Hänellä on ihana, kiva, ihan oma tyyli taiteessaan. Hän aloittaa pitää tammikuussa Mixed media-maalaus/kollaasikurssia netissään. Ois ihan kiva osallistua mutta jotenkin "tuntuu hankalalta"...mietin.. Joka tapauksessa viimeaikoina hän on tehnyt taidetta tyylin Gustav Klimt ja on pyytänyt facebook-kavereitaan lähettämään hänelle (facebookiin) omia versioitaan samasta aiheesta. Innostuin suuresti! Lähdin liikkeelle tänään, toissakesänä tekemästäni "Tyttö ja hattu"-kuvasta. Leikkasin tytön maisemastaan ja tein uuden taustan, ihan hieman Klimtin tyyliin. Jaoin kuvan hänelle. Jatkan taiteiluja Klimtin tapaan =)=)

Eilen maalailin tämän tyttösen, monien eri vaiheiden kautta. Alkuperäinen on sivublogissani "syksyä kuunnellen". Tänään tarinani kuulostaa tältä...

Ihastuin tähän hevoseen. Niin sielukas, kaunis hän on. Olin eilen Turussa Kotimäessä katsomassa, kun tyttäreni ratsasti, treenasi esteitä. Kuinka vaativaa, kuinka keskittynyttä, kuinka rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti tuo laji onkaan. Upeaa, ihanaa katseltavaa. Olen niin iloinen, kun hän on "löytänyt" uudestaan tuon hevosmaailman, jossa hän pikkutytöstä asti, joka päivä vietti kaiket vapaa-aikansa. Nyt hän harkitsee oman hevosen ostamista. Itse olen ratsastanut kymmenen, viisitoista vuotta sitten kerran viikossa. Tykkäsin mutta hieman pelkäsin. Aikuisena aloitettu juttu on ihan eri kuin lapsena. Ehkä voisin mennä erittäin kiltin, pienehkön hepan selkään vielä joku päivä.. Ihanaa uutta alkavaa viikkoa teille kaikille. Pian on lokakuu ja ehkä ensilumikin saattaa yllättää, niinkuin aina...

Eilen yrittelin laittaa Adelen "Someone like you"-biisiä tänne onnistumatta. Tekstini ja tarinani tulivat kyllä, mutta poistelin ne pari kertaa. Leena Lumi ihmetteli, kun postaukseni eivät näy.. vain se, että olen syönyt 4 omatekemääni korvapuustia=)=) Hän toivoi saada nähdä uuden lepakkotuolini.. Siispä kutsun teidät pienelle kyläilylle olohuoneeseeni. Pilkku tietty halusi olla mukana missä kuvataan. Olohuoneeni on aika iso, pitkulainen ja korkea. Tämä on pohjoispuolella oleva " aikauusi ikkuna" Pilkku ei ole syönyt kukan lehtiä=) Tässä se on, aivan uusi, kauan odottamani nahkainen lepakkotuolini. Tuo väri kuvassa on hieman tummahko. Oikealla maalaus- ja piirustustilani. ..ja vasemmalla toinen sohvistani. Vanha kaappini, enkelikamoineen.. seuravalla seinällä, samalla kuin iso ikkunani.. Toinen sohvani, vastapäätä työtilaani.. Pilkku on vallannut molemmat sohvat=) Työtilani Ihanaa, kun saan jättää kaikki esille pöydälle, pensselit, värit.. Tästä pääsen myös terassil...

Tämän hennon kukkasen ojennan kaikille herkille, hauraille sieluille pienille isoille ihmisille sateen kastelemille tuulen halaamille joilla suru kasvaa sisällään

Olen melkein elänyt omenilla viimeiset viikot. Onneksi ne eivät ihan vielä lopu. Pilkku välillä käy varkaissa. Tilasin itselleni lepakkotuolin, nahkaisen, ruskean rusticin. Saan sen huomenna. Olen aina halunnut ja haaveillut. Ostin sen itselleni synttäri-, Joulu-, nimppari- ja äitienpäivälahjaksi. Pilkku ei saa vallata sitä! En ole kyllästynyt tähän jatkuvaan sateeseen. Rakastan sen raikkautta, tuoksua ja hiusteni kähäräisyyttä. Kuinka ihania oppilaani ovatkaan. Ilman nurinoita kaikki =(terveet) juoksivat Cooperin ja paransivat tuloksiaan. Paljonkohan minä pääsisin?

Lintuharrastajat näkivät kiikareittensa kautta lähes 50.000 etelään muuttavaa kurkea, eri puolilla Suomea. Suomalaiset kurjet talvehtivat pääasiassa Espanjassa, ja Pohjois-Afrikassa. Kurki on Suomen suurimpia lintuja. Sen siipien väli on jopa 2,20 m. Kurjet lentävät 68 km tunnissa halutessaan. Jäi ikävä. Joka päivä kävimme pellolla katsomassa niitä. Onneksi Joutsenista osa jää. Pilkun ja minun metsälenkki kiertää lintubongareitten suosiman Hiujärven, jossa monet isot ja pienemmätkin linnut pysähtyvät muuttoretkillään. Tänään meillä on koirakouluilta. Pilkun kasvattajaäiti sanoi, että on tosi vaikeaa opettaa setteriä kulkemaan kauniisti, suoraan hihnassa, koska se on metsästyskoira ja se koko ajan haistelee/ saalistaa ristiin rastiin, oiskos jotain...tuo on sillä geeneissä.. Ilmankos=)

seison pellolla kaksi kurkea tuijottaa minua huutavat lentävät ikävä jää jos saisin olla eläin olisin kurki niiden huuto on jo minussa vain lento puuttuu Olen metsäläinen. Hiukset havunneulasia täynnä. En halua pestä tuota tuttua tuoksua pois. Pesen Pilkun jalat, mahan jos se kuitenkin hiipii yöllä viereeni.

Olen juossut Pilkun kanssa yli kaksi tuntia metsässä. Nähnyt kaksi kurkea ja kaksi joutsenta. Olen tilannut netin kautta pellavaisen, pitsisen mekon (ihanuutta arkeen blogista) ja Marja-Leenan/peilikirjoitusta blogista, runokirjan. Tehnyt ihanaa suppilovahverokeittoa. Siirtänyt yksin pianon olohuoneesta siniseen huoneeseen. Iloinnut vanhemman tyttäreni Ruisrääkin juoksua (1,55 20km). Miettinyt blogiystäväni sairastumista. Ja piirtänyt.. Kiitos tästä kauniista, raikkaasta syyslauantaista ja siitä että saan hengittää vapaana ihmisenä ja valita rakkauden.

Puhelin toimittajille tuntojani, ajatuksiani. Aika kivan jutun Uudenkaupungin sanomat julkaisi tänään. Jännä yhteensattuma minun mielestäni oli tämä tämänpäiväisessä Hesarissa ollut Heikki Aittokosken kirjoitus, joka kosketti minua syvästi. Ajattelin ottaa kirjoituksesta valokopioita ja lähettää paikallisille politikoille, pienellä omalla viestillä höystettynä. kummelin lopetus, tätänykyä tapahtuisi vuodenvaihteessa. Jotain , jonkinlaista jotkut, jossain ovat suunnitelleet jatkoksi entisille Kummelilaisille. En usko sen elävän, riittävän. Olen syvästi pettynyt tämänpäivän päätöksiin viedä äänettömiltä ihmisiltä heille tärkeitä toimintaterapioita, vuorovaikutusmahdollisuuksia, mahdollisuuksia viettää vertaistukiryhmässään turvallista arkea.. Heillä ei ole niin väliä. Eiväthän he "tuota" mitään... He eivät valita ja heidän omaisensa ovat väsyneitä..

Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä olisi opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt. Jos oman sisimpämme kuiskaava kaipaus ja synnynnäinen viisautemme eivät kutsu meitä, mikä tai kuka enää kutsuu meitä kotiin itsemme luo? Näemme sen, mitä haluamme nähdä, emme sitä, mikä todella on silmiemme edessä. Me katsomme, mutta emme ota vastaan tai ymmärrä. Meidän on ehkä viritettävä näkemistämme niin kuin viritämme soitinta kasvattaaksemme sen herkkyyttä, sen ulottuvuutta, sen selkeyttä, sen empaattisuutta. Voimme sanoa päämäärän olevan, nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat, ei sellaisina kuin toivoisimme tai pelkäisimme niiden olevan tai pelkästään sellaisina kuin meidät on sosiaalisesti ehdollistettu näkemään tai tuntemaan. Mitä suurempaa voi kukaan sinulle antaa kuin tämän hetken, tästä alkaen, juuri tässä huoneessa, kun...

Joka aamu riennämme Pilkun kanssa tänne. Satoi tai paistoi. Pieniä herkkiä ihmeellisyyksiä, metsä täynnä Eilen kahdeksan kurjen huudot hätkähdyttivät meidät. Hiivimme lähemmäksi. Kurjet kaarsivat yltämme kauemmaksi rauhaan. Pilkku oli ihmeissään, innoissaan, melkein "asennossa". Harmitti ihan pikkuisen, ettei ollut oikeanlaista putkea mukana, jotta oisin saanut tarkempia kuvia linnuista. Mutta silmäni näkivät, sieluni koki. Se on tärkein kokemus ja muisto.

Joka päivä- melkein- yritän piirtää tai maalata jotain. Haluan pitää tuon kanavani auki. Haluan olla yhteydessä sisimpääni. Jännä huomata, miten aika uusiakin töitäni, haluan muuttaa tai muokata. En kaikkia. Ja mikä ihanaa, niitä vanhoja kuvia voi aina muuttaa. Huomaan muutoksen itsessäni.. Tämän enkelin piirsin muutaman päivä, viikko sitten. Lisäsin väriä veteen, enkelin siipiin, mekkoon, lintuun...muutin hieman ilmettä... Ja nyt se on melkein sitä, mitä haluan.. Teen uusimmista piirroksistani kortteja torstaiksi, jolloin taidenäyttelyni avajaiset ovat. Haluan antaa Kummelilaisille muistoksi kortin. Tämä enkeli on yksi niistä. Pitkään aikaan, en ole tehnyt enkeleitä. He ovat varmaan olleet suruissaan. Jos joku haluaa tuon enkelin itselleen, voin lähettää vaikka viidelle ensimmäiselle, ketkä kommentissaan ilmaisevat halunsa ja lähettävät osoitteensa emailin kautta.. Kaikkea ihanaa teille ♥

Pilkku on saanut uuden ystävän, Aidan. He ovat melkein samanikäisiä, ja melkein naapureita. Tunsin Aidan emännän ennestään. Nyt kyläilemme leikkimässä vuoroin heillä ja meillä. Leikit sujuvat niin upeasti sekä koiranpennuilla että emännillä.. Pilkku käsitteli ystäväni lainaamaa kirjaa " Takaisin nollatilaan, ei rajoja" niin rajusti, että minun oli ostettava tuo kirja itselleni. Ehkä näin oli tarkoituskin. Olen saanut tuosta kirjasta vahvasti sellaisia ajatuksia, jotka toivon pystyväni muuttaa pysyviksi ajatuksiksi, teoiksi elämääni. Pilkku seisoi tyytyväisenä ruokapöydällä ja katseli maailmaa sieltä..Nauratti tavallaan. Hän rikkoi puolillaan olevan viinilasin.. Aamulla heräsin kuorsaavaan koiran ääneen vierelläni. Hän oli muuttanut viereeni... Sain ihanan ylistäviä kehuja taiteestani aamusella. Entinen Hesarin toimittaja, oli vierailulla Ukissa, Vakka-Suomen kirjapainossa, jossa tauluni ovat esillä. Hän soitti, tuli käymään, ihastui...