virtausta elämään

Ihana harmaus peittää kaiken. Kaunista, jotenkin hyvin rauhoittavaa. Ei huiskuja, serpentiinejä, ei ilmapalloja. Kuohuviinipullo jääkaapissa. Nuorempi tyttäreni on luonani. Ehkä haen meille kaksi munkkia. Sinulle toivotan läsnäoloa hetkeesi, rakkaita lähellesi, rauhaa sielullesi ja paljon iloa tähän päivään, niinkuin jokaiseen muuhunkin päivään!

Haikuruno: ikävä kasvaa ihossa kaipuun laulu hengitän hiljaa joutsenet eivät ole levittäneet siipiään Viimeisenä lyriikkakurssipäivänä saimme kotitehtävän, joka täytyy palauttaa toukokuun loppuun mennessä. Saamme valita runon alalajeista mieluisimman ja kirjoittaa sen mukaisia.. Valitsin alalajikkeesta: HAIKU JA TANKA. Haiku ja tanka ovat japanilais-kiinalaisia klassisen muotokaavan kuvallisia runoja, joihin liittyy elämänfilosofiaa. Haiku 17 tavua, jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5, tanka 5-7-5-7-7. Ehkä joissakin runoissani löytyy elämänfilosofiaa, mutta ainakin määrätyt säkeet ovat mielestäni oikeissa suhteissa. Tankarunoja: istun kivellä perhonen lentää ohi aukaisen silmät aurinko paistaa lokki ikävöi merta hengitän sisään uneksin eilen sateen kosketuksesta alastomana hiljaisuus kutsuu yksin kaupungin yössä olen itsessä

Kaikki me olemme ihania rinsessoja. Toisilla on oma prinssi, toiset hänestä vielä unelmoivat. Joku viihtyy itsensä kanssa. Mutta kruunu meillä kaikilla täytyy olla. Minä löysinkin Una tarinan (hallatar-blogi) ihanan ruosteisen kruunun ja tuunasin sen aivan uuteen uskoon. Eikä Unan rinsessa kruunua enää tarvitsekkaan kun hän löysi sen Veikon . Tässä sinulle muutamia suosituimpia kruunumalleja. Minkä niistä haluat itsellesi? Felicia Margariina Centrina

Kalevalasta/hanne tule tuima tulinainen syty sulo susivainen tanssi tanssi tanner tomuks liiku liiku lehto lisuks näytä nätti nuorimmaiseks tuota taito tulevaiseks Viimeinen lyriikkakurssipäivä. Nyt jo loppui, pääsin vasta alkuun. Jos haluan kehittyä runomaailmassani, kirjoitan ja kirjoitan, luen paljon hyvää kirjallisuutta, erillaisia runoja, herkistyn ja etsiydyn luontoon.... Tänään saimme kirjoittaa : 8-tavuisen kalevalatyyppisen runon, oodin itsellemme, polysuntentoida runoamme, kirjoittaa itsestämme, jonkun toisen silmin, lähinnä ärsyttävyyksiämme, ja tehdä ryhmätöitä, kuunnella lyriikan eri muotoja...jne... Salmela on aina joka paikassa ja jos ei hän, hänen unohtamat tavaransa. Salmelan nauru rikkoo hiljaisuuden, opettajahuoneen rauhaisuuden. Salmela manipuloi terveysintoilulla, liikunnan tärkeydellä. Hän tietää muka ravinnon salaisuudet, ihmisen tietoisuudet, taivaan mystisyydet. Salmela luulee olevansa nuori, keho on vain kuori. Tekis jotain järkevää eikä aina taidetta tärkeää.

Tänään runojen maailmassa. Harjoitustehtävänä oli kirjoittaa rakkausruno, jossa ei saa olla sanoja: rakas, rakastan, kaipaan,ikävöin. Piirrän sinut uneen laulan pilvien taa ilman tuoksuasi olen kuin ilman peittoa Toinen harjoitustehtävä oli vapaamuotoinen runo. Kirjasimme aluksi lempipaikkojamme. Valitsimme niistä yhden. Annoimme tulla tekstiä, sanoja. Valitsimme taas yhden, mihin vois liittää tärkeän ajatuksen. Aikaa oli kaikkinensa 4 minuuttia 30 s. sadepisara hengitän syvälle sisään laajenen vedellä on muisti. Huomenna on viimeinen kurssipäivä. Jatkaisin mielelläni ryhmäni kanssa. Tulee uusia ryhmiä, uusia juttuja. Nyt vain harjoittelemaan.

Tyttäreni haki eilen Jarviksen omaan kotiinsa. Jarvis olisi halunnut jäädä. Täällä hän ei joudu olemaan yksinään. Kissat tarkkailevat turvallisen etäisyyden päästä koko ajan, mitä hän tekee. Minäkin olen läsnä melkein koko ajan. Tyttäreni voi jo paremmin. Mania oli hellittänyt pahimmastaan. Olen helpottunut. Siivosin aamulla koko talon puhtaaksi hiekasta, karvoista, kuolista, joita löytyi ihmeellisistäkin paikoista. Ihania muistoja. Miten suloiselta tuo aurinko taas tuntuukaan, parin räntäpäivän jälkeen. Lähden lenkkeillen keskustaan kirjakauppaan ja kirjastoon: etsimään Leena Lumin esittelemää kirjaa "Matkalla puoleen hintaan"/M. Mazzarella. Nuorempi tyttäreni pyysi minua seurakseen kuntosaliin. Olen aina niin iloinen , kun hän on aktiivinen. Tietysti lähden mukaan sillä yksin hän ei lähtisi. Huomenna ja ylihuomenna viimeiset lyriikkakurssipäivät. Odotan kiihkeästi. Elämä hymyilee!!!

Viime sunnuntain lyriikkakurssilla sain tehtäväksi kirjoittaa kolme runoa. Kirjoitin neljä. Ensimmäisenä tehtävänä oli kirjoittaa loppusoinnullinen runo. Oli mielestäni vaikeaa, jäykkääkin yrittää etsiä niitä loppusointuja, aluksi mutta kyllä ne sitten löytyivät.. HALAUS PAKENEN PIMEYTTÄ JUOKSEN SALAA KUISKAUS JOKU PUUTA HALAA RINSESSA KEVÄÄN ENSIMMÄINEN KELTAINEN KUKKA MULLA TAAS TAKKUINEN TUKKA JALASSA VAIN YKSI RIKKINÄINEN SUKKA OLEN SILTI IHANA RINSESSARUKKA Toisessa osiossa oli mukana oltava: huudahdus, kysymys ja puhuttelua OI SINÄ MIES! KATSO MINUA NIINKUIN TÄHTIÄ KATSOTAAN KUUNTELE MINUA NIINKUIN SADETTA KUUNNELLAAN KOSKETA IHONI ALLE OLETKO KOSKAAN USKALTANUT? Kolmannessa osiossa piti olla makua, näkemistä, kuulemista, koskettamista. MEREN UNOHDETUSSA SYLEILYSSÄ TÄHTIEN TAKANA HILJAISUUS SINIKELLON LAULU MANSIKAN MAKUINEN Lauantaina kaikki tuovat omat kotitehtävänsä. Runot ruoditaan ja raaditaan ja tutkaillaan ovatko oikein riimitettyjä, löytyvätkö pyydetyt jutut niistä jne. T

Vanhempi tyttäreni oirehti eilen aika pahasti sairaudessaan. Hän oli aika sekaisin vaikka toisaalta oli vahvasti läsnäkin, joissakin asioissa. Hän sai viikon sairauslomaa. Otin Jarviksen hoitooni. Tyttäreni ehkä tulee tänään luokseni lepäämään. Jarvis on niin kultainen, suloinen, sotkeva sielunkumppani. Olemme tehneet pitkiä lenkkejä metsässä. Olen ostanut hänelle maksalaatikkoa, joka on hänen herkkuaan. Jälkkäriksi muutama pipari. Kun vanhempi tyttäreni oirehtii, nuorempi tyttäreni ikäänkuin terästäytyy... Hän voi aina silloin paremmin kuin yleensä. Eilen, kun ajoin Turkuun tyttäreni luo Mehiläiseen, tuntui niin raskaalta, surulliselta.. Itkin sydämen pohjasta asti. Mutta kuitenkin jaksan tämän kaiken keskellä. Tämä on elämääni. Otan kaiken vastaan, yritän olla takertumatta suruun, negatiiviseen. Yritän nähdä kaiken sen hyvän, kaiken sen kauniin elämässä. Uskon, että tällä kaikella on oma merkityksensä. Minulle annetaan valoa, voimaa, iloa...ja elämässä on niin paljon rakkautta...

Päätin, että en osta yhtään uutta vaatetta itselleni moneen kuukauteen. Sorruin jostain syystä kuitenkin yhteen kivaan liivihamoseen. Tarvitsinhan lauantain kulttuuriretkeä varten jotain mukavan edustavaa, mielellään uutta. Meitä oli iso bussi täynnä opettajia. Ensimmäinen kohteemme oli Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Tyrvään kivikirkko rakennettiin n. 1506-16. Raju tuhopoltto v 1997 ja jälleenrakennus v 1997-2004. Taiteilija Osmo Rauhala maalasi alttarin ja saarnastuolin, lehterit maalasi taiteilija Kuutti Lavonen. Sataan kuvaan sisältyvät kristunuskon keskeisimmät kohdat: luominen, lunastus ja viimeinen tuomio. Maalaustyö tapahtui v 2004-2009. Aivan ihanan karun kaunis tuo Tyrvään Olavin Pyhä kirkko, niin ulkoa kuin sisältäkin. Upealla paikalla, järven rannalla, mäen päällä. Kauniista pieniruutuisista ikkunoista valo pääsee sisälle pyhäkköön. Nämä seuraavat Kuutti Lavosen työt ihastuttivat, koskettivat minua eniten. Ristiinnaulittu Jerusalemin itkevät naiset Enkeli Seurava etappimme ol

Miten ihanaa nähdä ja kokea, kuinka luonto on voimakkain. Ihmisten rakentamat teknologiset systeemit eivät voi koskaan kilpailla luonnonvoimien kanssa. Maailmankaikkeus yrittää kertoa meille jotain tärkeää ja me emme kuule sitä, näe sitä. Me olemme huolissamme omista matkoistamme, maailmantalouden heilahduksesta tämän takia.. Voimme vain olla ja odottaa... "Mitä minä olisin, muuta kuin mitä tahdot? Mitä minä näkisin, muuta kuin mitä minulle näytät?"-Rumi

Mitä muuta minä tarvitsen?

"Kun samoilen kevätmetsässä, valkorunkoisten koivujen ohi, kipu viiltää silmää. En osaa selittää."N.Rauhala Haikeus hiipi sydämeeni. Pihaltani kaadettiin kolme isoa puuta, kaksi mäntyä ja yksi koivu. Naapurin pihalta kaadettiin myös kolme puuta. Puut olivat liian lähellä taloa. Joku puu varjosti vain liikaa. Rakastan puita. Halaan niitä ja kuuntelen niiden viisautta. Puu kasvaa hitaasti ja saattaa elää ikuisuuksia ellei ihminen kaada sitä. Tuo koivu, joka oli pakko kaataa, oli vääntynyt ja ihan kiinni toisessa koivussa. Sitä surin eniten. Se oli jo kukassaan. Sain paljon valoa, avaruutta, menetin metsäni... mutta taloni toisella puolella alkaa oikea metsä... Minussa puhuvat puut, kuiskaavat lehdet tanssivat toukokuun koivun oksat...

Kuva: Lasse kuvaja, 2001/HS 13.4.10 Yhdeksän muuttomatkallaan ollutta laulujoutsenta kuoli sähköjohtoihin Salossa. Ne vietiin taksilla Helsinkiin Eviraan tutkittavaksi. Viranomaiset pelkäsivät lintuinfluenssaa. Kömpelöt ja isot lentäjät törmäävät voimajohtoihin pienempiä lintuja useammin. Osatekijä näissä Salon kuolemissa on varmaan ollut pääsiäisen aikana alkanut paksu sumu. Tiistaina aamulla lukiessani Hesaria, tuo kuva järkytti minua suuresti. Järkytti vielä suuremmin, kun luin tekstin. Aloin itkemään hillittömästi. Suuri suru ympäröi minua. "Yhdeksän kuoli, kun maanvyöry suisti junan raiteiltaan Italiassa."-HS Kuva: Antonio Calanni/HS, 13.4.10 Saman päivän lehdessä, myöhemmin törmäsin junaonnettomuuteen, joka oli tapahtunut Italiassa. Yhdeksän ihmistä kuoli. "Radan vieressä ollut maanvyöry osui junan ensimmäiseen vaunuun. Juna suistui raiteiltaan ja luisui alapuolella olevaa Adigejokea kohden, mutta pysähtyi alarinteessä oleviin puihin."-HS En tiedä, olinko itke

"OLEN HUKANNUT HYMYNI, MUTTA ÄLÄ OLE HUOLISSASI, VOIKUKALLA ON SE."-Thich Nhat Hanh Vedin tänään kahdelle ryhmälleni koulussa astangajoogaa. Kroppani on ihan pihalla. Mieleni avoinna. Joskus kymmenen vuotta sitten kävin useinkin Hangon saaristossa Stefanin astangajoogakursseilla. Aamulla teimme pitkän joogaharjoituksen ja iltaisin erilaisia meditaatioharjoituksia. Odotin , että jotain suuremmoista olisi tapahtunut: ihmeitä, näkyjä, irtaantumisia kehosta.. Halusin kertoa ihmisille, että meditoin. Minusta se oli ainutlaatuista, hienoa, ikäänkuin olisin jotenkin enemmän... "Meditaatio on olemisen tapa, ei tekniikka. Se on näkemisen, tietämisen ja rakastamisen tapa. Se on nykyhetken kokemista avoimin sydämin ja mielin sellaisena kuin se todella on, ei sellaisena kuin haluaisimme sen olevan. Meditaatio ei ole tapa hallita ajatuksiaan tai tuottaa tiettyjä ajatuksia. Se ei ole mielen tyhjentämistä tai itsensä tahtomista rauhalliseksi tai rentoutuneeksi. Meidän on palattava alku

Huikaiseva, häikäisevä kevätaurinko paljastaa ikkunoitteni harmauden,vaan eipä ole harmautta minun ikkunoissani itsessäni, ne ovat puhtaat ja auki kaikkeudelle... Meillä on huono kunto, mitä järkeemme ja aisteihimme tulee. Niin paljon ja ainoastaan patistetaan ihmisiä ylös, ulos ja lenkille! Puhutaan fyysisen kunnon merkityksestä mutta unohdetaan täysin puhuminen kunnosta, mitä tulee suhteeseemme niihin kehon ja mielen osa-alueisiin, jotka osallistuivat aistien toimintaan, ovat olemassa yhtä aikaa niiden kanssa, saavat tietoa aisteilta ja ovat niiden muovaamia. "Toisin sanoen , meillä on järkyttävän huono kunto, mitä tulee havaitsemiseen ja tietoisuuteen, suuntautuvat ne sitten ulos- tai sisäänpäin tai molempiin. Kuntomme paranee, kun harjoitamme kykyämme tarkkaavaisuuteen uudestaan ja uudestaan. Ja se mikä vahvistuu, voimistuu ja notkistuu sellaisten harjoitusten ansiosta ja kohtaa usein huomattavaa vastarintaa mielemme taholta, on paljon kiinnostavampaa kuin hauis. Me näemme mut

"Runot antavat meille uudet linssit, joilla nähdä ja oppia tuntemaan itsemme kulttuurien ja aikojen halki, tarjoten jotain perustavampaa, inhimmillisempää kuin odotusten mukainen tai jo tiedetty. Näkymä noitten linssien läpi ei aina ole miellyttävä. Välillä se voi olla suorastaan hämmentävä ja häiritsevä. Ja ehkä juuri ne ovat runoja , joiden äärellä meidän on syytä viipyä, koska ne paljastavat alituisesti muuttuvan näkymän , kokonaisen valon ja varjon spektrin, joka leikittelee oman minämme kankaalla ja liikkuu sisimpämme pinnanalaisissa virroissa. Runot heräävät eloon , kun me tulemme niiden luo ja annamme niiden tulla meidän luoksemme lukemisen tai kuulemisen hetkellä, kun tartumme jokaiseen sanaan, jokaiseen tapahtumaan tai esiinkutsuttuun hetkeen, jokaiseen hengenvetoon, jokaiseen taidolla synnytettyyn mielikuvaan omalla herkkyydellämme ja ymmärryksellämme, jolloin ne kantavat meidät keinotekoisen tuolle puolen, takaisin itseemme ja siihen mikä on."-Jon Kabat-Zinn, &quo

Pidän tästä harmaudesta, tästä sateesta , joka kastelee kasvoni, rauhoittaa ja puhdistaa mieleni.. Olin tänään taas uimassa. Minusta meinasi tulla kilpauimari vaan tulikin pikaluistelija. Hain pullon valkkaria, jotain uutta, chileläistä... Nuorempi tyttäreni on luonani. Kuuntelee rakkauslauluja ja nauttii siideriä. Ainakin hetken hänellä on hyvä olo. Huomenna alkaa lyriikkakurssini. Kurssi kestää kaikkinensa 24 tuntia. Sain pienen ennakkotehtävän, josta jäi käteeni seuraavat sanat: pihlaja, pantteri, valssi, vitivalkoinen, yön kirkas tähti, kappeli, Aristoteles, sama nainen.... todennäköisesti kirjoitan runon, käyttäen osittain noita sanoja? "Yön kirkas tähti" on uusi Jane Campionin elokuva, romanttinen draamaelokuva, jonka haluan nähdä leffateatterissa. Toivon teille lukijani, rakkaat blogiystäväni ilontäytteisiä, ihmeitä täynnä olevia hetkiä viikonlopussanne!!

"Siunaa tämä sade, joka kastelee selkäni, olen kylmä pelto ja sumu nousee kuuta kohti. Siunaa ääni, joka kiirii peltojen takaa halki ajan ensimmäisistä puista. Siunaa kevyt viini, joka tihkuu rungosta rosoisen tien varrella ja huuhtoo haavoistani usvan."N.Rauhala "Mitä tahansa läsnäolevaan hetkeen sisältyykään, ota se vastaan niinkuin olisit valinnut sen. Toimi aina sen kanssa, älä sitä vastaan. Tee siitä ystäväsi ja liittolaisesi, älä vihollistasi."E.Tolle Aurinko paistaa ulkona ja herättelee kevään syliin. Minun suruni on tullut pintaan. Olen pysähtynyt ja kohdannut itseäni. Pääsiäisloma ja sen jälkeen lukiolaisten koeviikko. Olen saanut tavallaan olla pois koulusta parisen viikkoa. Olen huomannut, että nuorempi tyttäreni on hiipinyt yhä kauemmaksi. Hetkiä, jolloin hän on se oma itsensä, on niin vähän. En tiedä, johtuuko se keväästä, johtuuko se lääkityksestä, johtuuko se siitä, että skitsofrenia hänessä kehittyy, muuttaa aivoja? En tiedä, pitäisikö minun tietää?

Molemmat tyttäreni olivat luonani yökylässä Pääsiäispyhinä. Vanhemman tyttäreni gordoninsetteri Jarvis oli myös kuvioissa mukana. Nautin heistä kaikista suunnattomasti ja olin kiitollinen noista yhteisistä hetkistämme. Teimme pitkiä kävelyretkiä Jarpan toivomuksesta maastossa. Hän komentelee minua hellästi ja napittaa suoraan silmiini (sydämeeni), kunnes saa tahtonsa.. Täällä Uudessakaupungissa on toisenlaiset säännöt kuin kotona Littoisessa. Jarvis haluisi jäädä tänne, aina kun on lähdön hetki kotiin.. Tänään ikävöin ja kaipasin.. Imuroin ja kuurasin.. Pesin seiniä ...rakkaudella... Aina joskus mietin hyvinkin vakavasti, että ottaisinko oman koiran ja minkä rotuisen? Kun Jarvis on ollut mulla hoidossa muutaman päivän, huomaan, että hän riittääkin minulle..=)

Tämä kuva tuntemattoman taiteilijan ikonista, vaikuttaa minuun aivan syvyyksiini asti. Kuva on täynnä surua, samalla lohtua ja voimaa... Tuo katse ja nuo kädet.. ja erityisesti pidän tuosta värimaailmasta... Joskus pari vuotta sitten Hesarin kuukausiliitelehdessä kerrottiin venäläisestä ikonitaitteilijasta, jonka ikoneita oli näyttelyssä Helsingissä. En muista hänen nimeään.. Minulla ei ollut mahdollisuutta matkustaa silloin Helsinkiin, katsomaan näyttelyä, mutta leikkasin lehdestä, taiteilijan tekemästä ikonista kuvan, josta rakensin "oman " ikonin itselleni.

Viehättävä kevätpäivä avautui ykskaks harmauden keskelle.. Niin kirkasta, niin lämmintä ja suloista... Miten sen aina unohtaakaan, sen kevään suloisuuden.. Haluan vain mennä ulos, hengittää tuota valoa ja keveyttä itseeni.. Eilen kaadoin pashan pois läviköstä lautaselle. Maistoimme tyttäreni kanssa eka kerran itsetekemääni pashaa. Oli se hyvää, niin maukasta, muistui lapsuuteni Pääsiäiset mieleeni.. Vein naapurilleni ja ystävättärelleni maistiaisia. Ens vuodeksi hankin sen aidon oikean puisen muotin, jossa kirjaimet PX...

Olen ja olet jo monesti toivotellut Pääsiäisen juhlan toivotuksia, mutta toivottelen vielä Sinulle! Laitoin Pashani vielä vetäytymään/valumaan ulos, ennenkuin kaadan sen vadille ja koristelen namusilla.. Lötjönen haisteli ja yritti maistella... Minulla ei ole tänään tunteja koulussa. Lähden uimahalliin uiskentelemaan. Tapaan iltapäivällä uuden ystävättäreni. Illalla leivon Kulitsan. Ihanaa, levollista, läsnäoloa ! Pääsiäistä, jollaista sinä haluat elää..