Eilen taiteilin myöhään yöhön. En huomannut ajan kulkua. Pilkku jo nukkui syvää untaan sängyssäni. Löysin vanhasta lehdestä koskettavan kuvan vanhan nuken kasvoista. Yritin siirtää gesson avulla kuvaa toiselle paperille. Ehkä odotin liian kauan, koska paperit tarttuivat toisiinsa. Yritin repiä, kostuttaa ja hieromalla irrottaa kuvaa.. Onneksi nuken alushameen yläreuna onnistui, kasvot häipyvät johonkin. Mutta tykkään tuosta tekemästäni kuvasta. Usein epäonnistumisen kautta syntyy herkempää, ei aina. Ylimmän ja alimman kuvan olen ottanut ilman salamaa eilen illalla ja keskimmäisen luonnonvalossa tänään päivällä. Olen rämpinyt tänään, vapaapäivänäni Pilkun kanssa kaks tuntia metsässä. Poskia kuumottaa ja keho on ihanan rauhaisa. Ihan pian alkaa maaliskuu. Jotenkin uskomatonta ja ihanaa!! Valo täyttää kaiken. Se on sinussa ja minussa!
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..