virtausta elämään

Sen näet, mitä odotat näkeväsi, ja sitä odotat, mitä kutsut luoksesi. Kun haluat vain Rakkautta, et näe mitään muuta. Pyhä Henki opettaa, että kohtaat aina oman itsesi ja että kohtaaminen on pyhä, koska sinä olet pyhä. Jumala kutsuu sinua, etkä sinä kuule, sillä olet kiinnostunut vain omasta äänestäsi. Valkeuden lapsi, sinä et tiedä, että valkeus on sinussa. Jokainen, jonka näet valkeudessa,tuo oman valkeutesi lähemmäksi tietoisuuttasi. Rakkaus johtaa aina rakkauteen. Nämä kaikki ovat "Ihmeiden oppikirjasta". Haluan jakaa ne teille, jotka haluatte ne kuulla, nähdä, tuntea, ottaa vastaan. Ei ole pakko.  En halua tupuuttaa. Kaikilla meillä on oma tie, omat sanat ja omat kuvat. ♥ Mutta olemme yhtä!

hän sai erilaisen tausta tänään... Eräs tuttuni haluaisi ostaa hänet. Aina on vaikeaa luopua viimeisestä. Piirtelin myös häntä tänään. Mustetta, mustaa pääasissa. Saa nähdä, jatkanko..

Tein tämän maalauksen melkein 10 vuotta sitten. Sitä tehdessäni oivalsin, ymmärsin, että kun nöyränä, ei suorittavana, ei mitään odottavana, maalaa, sielu voi puhua minulle maalaukseni kautta. Viime aikoina olen halunnut muuttaa vanhoja maalauksiani, piirustuksiani, lisäten niihin jotain, muuttaen niitä. Aina uudesta ei tule mielestäni parempaa mutta kuitenkin erinlainen. Ja prosessi on tärkein. läsnäolo, ei tulos. Aloin muuttaa tätä "sieluni kuvaa". Toistaiseksi hän on tällainen. Ihan en ole vielä tyytyväinen. Tyttö on "liian siisti". Viime perjantaina minua filmattiin "Pisara"-ohjelmaan. He, ohjaaja ja kuvaaja, halusivat, että maalaisin jotain. Maalasin häntä (alempi kuva) ja tuota kohtausta tehtiin ainakin 1 tunti. Pilkku kävi välillä kurkkailemassa. En tiennyt aiemmin, mikä tuo ohjelma oikein on. Enhän koskaan päivällä katso telkkaria. Ohjelmassa vierailee aina eri henkilö. Hän lukee lempikohtansa Raamatusta ja kertoilee,

Tein alkuperäisen "oman kuvan " muutama vuosi sitten. Hän oli kehyksissä värittömänä, mutta voimaannuttamana. Pidän tuosta liikkeestä.. Olen tehnyt hänestä monta versiota, kolme. Tämä on kolmas. Tein sen perjantaina. Aluksi ajattekin tehdä hänestä enkelin.. Laitoin kehyksiin (50x70cm, noin) Tänään piirtelin monta tuntia tyttäreni kanssa. En tiedä, mistä tämä hahmo sai alkunsa. Jotenkin hassu, omalla tavallaan kiva. Joku tarina heillä on kerrottavanaan. Jotain kuninkaalista tai ylevää  =)

Viime päivinä ajatukseni ovat harhailleet Filippiineillä, hurjamyrskyissä, maanjäristyksissä.. En osaa ymmärtää sitä tuskaa, kauhua, surua. Vain osaan ymmärtää sen, minkä itse olen kokenut. Mitä voin tehdä? Antaa SPR:n kautta rahaa. Rukoilla. Olla kiitollinen, että oma kotini on ehjä? Miten osaisin ymmärtää? "Katso, että kuivaat kärsivän kyyneleet, ennen kuin aurinko kuivattaa ne. Armeliaisuutta ei esiinny tunteessa vaan toiminnassa."

Hän on ollut melkein 10 vuotta kehyksissä makuuhuoneessani, mustavalkoisena. Tänään halusin väriä hänelle.. Hieman vielä viimeistelen. Hän on ollut kaapissani melkein 10 vuotta. Hän oli silmät kiinni. Avasin hänen silmänsä ja muutin värejä ja jotain muutakin.. Laitoin hänet uudelleen samoihin kehyksiin ja seinälleni. Olen viime päivinä etsinyt vanhoja enkeleitäni, joita olen muutellut, ja tehnyt uusia. Haluan järjestää jo aiemmin mainitsemani Enkelinäyttelyn olohuoneeseeni. Todennäköisesti kahden viikon kuluttua. Taiteemme viestii jatkuvasti, ja meidän on oltava tietoisia siitä, mikä viesti on. Mietin, riittääkö minulle, että maalailen enkeleitä? Jos kaikki vain jää sille tasolle. Voinko saada muutosta itsessäni, muissa ihmisissä todella katsomaan, huomaamaan , ymmärtämään, että meidän itse täytyy olla noita enkeleitä. Meidän täytyisi löytää se intohimo,oikeasti toimia, tehdä jotain maailmassamme, josta puuttuu niin paljon rakkautta.

Ostin tänään itselleni ihanan, rukehisen linnunhäkin. Se on kolmas häkkini, tai oikeastaan neljäs. Yhden olen antanut tyttärelleni. Noissa vanhemmissa pidän valokyntteliköitä. Tässä uudessa poltan punaista kynttilää. Muistan aina sen tarinan linnusta, joka asui kultaisessa häkissään. Hän ei enää osannut lentää pois vankilastaan, vaikka ovi oli auki.. Näin varmaan meille ihmisillekin käy. " Koko matka taivaaseen on itseään taivasta."

Jooga ohjaa syvälle. Joogan ohjaaminen vie syvemmälle, itseen, minuun. Tänään näin itseni. Ymmärrän nyt enemmän, että kaikki muut, paitsi Rakkauden sanat, ovat rakkauden pyyntöjä. En tiedä miksi tänään, tyttäreni sairaus sai minut niin surulliseksi. Kurjaa, kun "velipuoli"-sarja loppui. Jäin siihen maailmaan. Ylimmäisen tytön ja linnun tein eilen, vanhan päälle. Tänään tein alemmat. Sinisempi on salamalla otettu, vaaleampi tavallisen lampun alla.

Löysin vanhan repaileisen akvarellipaperin, jossa enkeli sivussa. Tein uudet kasvot enkelille. Sivulle toiset, isommat kasvot. Halusin yhdistää heidät. Vanhasta Raamatusta kohtia, jossa enkeli ilmestyy Marialle.. Onneksi minulla on kehyksiä kaapissani..

Eräs zenbuddhalaisuuden mestari määritteli zenin ytimen: " Yhden asian tekeminen kerrallaan." "Yhden asian tekeminen kerrallaan tarkoittaa täydellistä tekemisen keskittymistä, täyden huomion antamista tekemiselle. Se on antautunutta toimintaa- uusia mahdollisuuksia avaavaa toimintaa."-E.Tolle Olla läsnä mitä, ikinä tekeekään, minne ikinä meneekään. Se on aina mahdollista. Tieteellisten tutkimusten mukaan ihmisen on mahdollista olla onnellisempi, myötätuntoisempi, kun hän meditoi säännöllisesti tai on läsnä yksinkertaisimmissa, jo autonomistuneissa toiminnoissa, kuten hengitys, kävely.. Kun harjoitellaan ja ollaan läsnä sellaisissa toiminnoissa, joissa ei tarvitsisi olla, esim. hengityksessä, tuo harjoittelu mahdollistaa myös muissa vastaavanlaississa toiminnoissa läsnäolemisen, kuten esim tunteissa. Tunteet eivät riepottele ihmistä, ne menevät läpi ja ihminen ei jää niihin kiinni. Hän ei ole tunne. Näitä läsnäolemisjuttuja katselin Yleteemalta muutam