virtausta elämään

Tein adventtitytölleni siivet. Olen piirtänyt viimeaikoina lähinnä enkeleitä. Enkelit sopivat minun mielestäni hyvin tuomaan Joulunsanomaa ihmisille. Ihan just "täydellistä" tämän vuoden joulukorttia en ole mielestäni saanut aikaan. Silti olen tyytyväinen näihin viimeaikaisiin enkeleihini. Jokaisen lempijoulukortti on erilainen. Muistaminen, joka tulee sydämestä, on tärkeintä. Tervetuloa valkoinen kirahvi, ja muutkin jos en ole muistanut ♥

"Maailmassa ei kellään ole aikaa paitsi yksin Jumalalla ja sentähden tulevat kaikki kukat hänen luokseen, ja kukista viimeinen lemmikki, pyytää häneltä enemmän loistoa sinisiin silmiinsä.." " Ikävöin maahan jota ei ole sillä kaikkea mikä on , olen väsynyt himoamaan. Kuu kertoo minulle hopeisin kirjaimin maasta jota ei ole. Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät ihmeellisesti.." "Me olemme kaikki kodittomia vaeltajia ja kaikki me olemme sisaruksia... Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän tiedämme olevamme sisaruksia.." "Sydämeni on kauneinta maailmassa, se on pyhä" Tekstit olen ottanut Edith Södergranin runoteoksesta "Kultaiset linnut" Ihanaa alkavaa viikkoa teille. Pimeän keskellä on paljon valoa ja se valo on meissä.

Siivosin kaksi keittiön "sotkukaappiani". Pilkku mukana siivoamassa. Kaikki kiinnosti. Välillä meinasin laittaa hänet pihalle, kun siivoamiseni ei meinannut edistyä. Ostin valkoisia neilikoita. Ennen inhosin niitä. Nyt tykkään, en hirmusti, mutta ne sopivat kivasti mustikanvarpujen kanssa. Joulun aikaan haluan herkutella Budabest-namuilla. Siivouksen vauhdittajana ne toimivatkin upeasti. Siivouksen jälkeen tein kranssin katajasta. AAmupäivällä Pilkun kanssa metsälenkillä ollessani, keräilin muutaman katajanoksan. Kysyin niiltä, että saanko ottaa ja kiitin. Halusin jostain syystä valkoista pitsiä... Huomenna luokseni tulee muutama ystäväni. Pidän pikkujoulusynttäripeli-illan. Kaivoin joululaatikostani jouluvaloja, enkeleitä, kynttilöitä... Huomenna valmistan ruokapuolta. Koskaan aikaisemmin en ole odottanut 1. adventtisunnuntaita niin kuin nyt. Valoa ja rauhaisia , rakkaudellisia hetkiä teille ♥

Joka tytöllä on siivet olkapäillä, joka pojalla kantapäissä: niinkö se oli? Jos ajattelet itsesi kevyesti, osaat lentää: kuka sanoi niin? Hän kun ei voi tulla alas luoksemme, Hän lähettää meille enkeleitä. Etenkin lapset tuovat meille viestejä, linnut, tuuli ja tuoksut! "Joka päivä tulit tielläni vastaani, enkä huomannut sinua. Mutta joinakin päivinä, kun ilman täytti oleanterin heikko tuoksu, kun itsepäinen tuuli kierteli valittavien palmunlehtien välissä, näin sinut edessäni, ja oli kuin olisin tuntenut sinut aina."-Tagore

Tähän pimeyteen tottuu. Tähän sateeseen tottuu. Ulkona on hyvä hengittää. Koskaan en ole ennen odottanut niin paljon lunta, pakkasta kuin nyt. Pilkun tassujen karvat on siistitty, kynnet leikattu. Ei tule niin paljon hiekkaa sisälle. Leivoin taas taatelikakun. Tein sen speltjauhoista, luomumunista, täysruokosokerista. Oikein ihanan maukas kakku tuli. Maistoin juuri kolmannen, ison palasen. Kakku on oikeastaan lauantaita varten. Pilkku syö kermaviilipurkkia, tyhjää.

Olen alkanut taas pitkästä aikaa piirrellä enkeleitä. Ehkä se on tämä pimeys, joka kutsuu valoa. Joulun läheisyys. Oli kurjaa herätä tähän vesisateeseen, harmauteen, eilisen pitsisen sunnuntain jälkeen. Mutta se valo on kuitenkin meissä, kaikkialla....

Yön pakkasen jäljiltä koko maailma näyttää valoisalta, kirkkaalta kuin koru. Luonto on täynnä taidetta, koskettavaa, vaikuttavaa. Pilkun tassutkin säilyivät melkein puhtaina. Mietin metsässä luottamusta. Miten vaikeaa on aluksi luottaa täydellisesti, että kaikki elämässä järjestyy ja sujuu juuri oikealla tavalla, oikeaan aikaan. Luottaa niin vahvasti, ettei itsen tarvitse stressata, murehtia, keksiä keinoja onnistumiseen. Voi vain hengittää vapaasti ja olla. Olen oppinut vähitellen melkein tuon vapauttavan heittäytymisen isomman käsiin, isoon luottamukseen. Kuinka saada toinen ihminen ymmärtämään ja luottamaan. Se on aina jokaisen oma, joskus hyvinkin pitkä polku. Se on oivallus, joskus hyvinkin pieni, joka johtaa suureen muutokseen itsessä. Kaunista huurteista sunnuntaita teille ♥

Lötjönen toi saalistamansa hiiren Pilkun eteen. Pilkku hotkaisi yhtenä suupalana. En ehtinyt väliin. Onneks hiiri oli kuollut. Olimme tänään yli kolme tuntia Pilkun kanssa metsässä. Pilkku rakastaa laukata pitkin soita. Polveni hiukan valittavat. Nautin punaviiniä ja tummaa suklaata. Piirtelen. Pilkku ja kissat nukkuvat. Lötjönen sovalla ja Pilkku sen edessä lattialla. Telkkarista ei tule mitään katsottavaa. Ehkä luen itseni uneen. Ihanaa lauantai-illan huumaa teille ♥

Koen, että keskiviikkona alkaa viikonloppuni. Riehuluokkani liikuntatunnit takana. Koulu alkaa torstaina klo 14.15 ja perjantai on kiva päivä. Keskiviikkoisin siivoan, lämmitän takan, piirtelen, katson taiteilijaohjelman. Huomenna nukun pitkään, menen metsään Pilkun kanssa, pelaan oppilaitteni kanssa sulkista, teen borshkeittoa. Olen kutsunut ystävättäreni syömään illalla. Ihanaa torstaita teille myös ♥

Tein tänään kollaasin "tyttö ja pipo". Jotain pientä vielä lisäisin...kirjoitusta tai kukan pipoon.. Kunhan työ kuivuu rauhassa.. Aamupäivä oli kaunis, valloittava. Taivas kirkas ja aurinko näyttäytyi. Iltapäivällä oli sateen vuoro ja sitten tämä pimeys.. Sain Marialta (Mamman uuni) ja Sarilta sanoja: matka, odotus, muisto, vesi, vihreä ja hyvä-muki, hetki, aloittaa, taivas, oma tämä hetki aloittaa matkan muisto vihreästä vedestä on oma Jätin yhden sanan pois lisäsin kaksi.. Halusin tehdä runon.. Noista sanoista eniten juuri nyt viehättää minua TAIVAS. Koen että taivas on sisälläni, läsnä joka hetki. Olen taivaassa, kun annan anteeksi, laajennan itseäni rakkauteen ja ymmärrän, että me kaikkiolemme yhtä.

Kosteus, tihkusade, tyyneys rauhoittivat tänään mieltäni. Metsä oli niin pehmeän kaunis. Puut kuuntelivat, kivet odottivat. Kuinka kiitollinen olen, että saan vaeltaa ajattomana uusia polkuja, tallattuja peltoja, kärryteitä... Ostin tänään Mari Mörön "Paratiisi"-runoteoksen. Runot, niiden pelkistetyt sanat, kiteytetty sanoma, hauraan herkkä, joskus voimallinen kieli, opettavat katsomaan korvilla ja kuuntelemaan silmillä. Ne opettavat tietoista läsnäoloa, ihan niinkuin hiljaa istuminen, ilman ajatuksenvirtaa.. Piirsin tänään enkelin. Hämmästyin , kuinka siitä tuli tutunnäköinen. Näen sillä vanhemman tyttäreni ja toisaalta itseni kasvot.. Valo tarvitsee pimeyttä, loistaakseen täydesti. ihanaa lauantai-iltaa teille♥

Pilkku on vasta 6kk ja 20 päivää vanha. Minusta hän näyttää vanhalta ja viisaalta, ainakin näissä kuvissa. Surumieliseltä. Hän olikin saanut pentuna sinisen värin itselleen, erottuakseen muista sisaruksistaan. Blue, sininen, alakuloinen.. Joka päivä teen n.parin tunnin metsälenkin, jolloin hän saa juosta vapaana ja villinä. Haistella kaikki hajut, kuunnella kaikki äänet. Nyt hän näkee kaikki linnut ja alkaa jahdata niitä. Metsästyskoira. Onneksi linnut osaavat lentää. Tänään mietin metsässä puhdasta kokemusta. Kokemusta, jossa olen täydellisesti läsnä, juuri sinä hetkenä, ilman ajatuksia, tulkintoja, luokituksia, vertailuja, tietoa.. Katson puuta, kosketan poskellani, haistan sen tuoksun, tunnen sen pinnan, sen energian, kiedon kädet halaukseen ja jään siihen... kunnes Pilkku tulee ihmettelemään.. Ei väliä minkä niminen puu on, mihin luokkaan se kuuluu, onko se kaunis, kauniimpi, nuori, käkkärä. Vain se läsnäolo siinä. Olla.. Haluan oppia kuuntelemaan silmilläni, katsomaan korvillani,

Tänään koko maailmani nukkui usvan sylissä. Oliko kylmä vai lämmin? Kaunista, pehmeää, niin utuista. Olen melkein koko syksyn talssinut ihan vähän liian isoissa kumppareissa metsälenkeillä Pilkun kanssa. Minusta tuntuu, että minulle on tullut marssimurtuma tai joku rasitus, oikean jalan varpaan tyveen. Onneksi tukevissa lenkkareissa voin huoleti vaellella, paitsi, että jalat ovat märkinä. Pimeys vain lisääntyy ja valo vähenee. Yksi eksynyt kärpänen harhailee kohti lamppuja. Tänään tulee mun lempiohjelma Avalta klo 20.00. "Taiteilijat"

Ihana suora kokemus. Läsnä elämässä. Läsnä todellisuudessa. "Pidämme tietämistä tärkeämpänä kuin välitöntä kokemusta. Kuitenkin tietämällä tapamme todellisuuden, tai ainakin teemme siitä saavuttamattoman." En jaksa pestä Pilkun tassuja, hieman nuo ovat kuraiset, unohdin lenkin jälkeen. Pilkku jo vääntyi kippuraksi sänkyyni. Olkoon. Vääntäydyn itse kohta perässä. Kiva maanantai. Metsässä. Oppilaille Tai Ji:tä. Piirtelyä.Iso munkki leikkikahvin kanssa. Leikkikahvi=kofeiiniton purukahvi. Suljen silmäni ja näen enemmän. Näen korvillani, kuulen silmilläni kaiken sen kauneuden ja hyvyyden maailmassa.

Tämä on alkuperäinen enkelini, jonka kopioista aloin muunnella eli muuttaa värityksellä erilaisia enkeleitä. heidät esittelin 4.11. perjantain postauksessani. Arvontaan osallistui 18 blogilaista, joiden mielestä kultainen enkeli ihan pikkaisen oli suosituin muista. Kiitos kaikille osallistujille♥ Arvonnassa saivat oman enkelinsä: Sylvi, Irmastiina ja Anja. Lähettäkää osoitteeni sähköpostini kautta ja enkeli liitää luoksenne. Sylvin osoite minulla onkin.

"Laske matkalaukut käsistäsi, ota silmälaput pois. Katso itse Juuri tässä paikassa on loppumattoman kevään laakso, Juuri tämä keho on maailmankaikkeuden keho."-J.D.Loori Aamulla jokin kaipaus, jokin tyhjyys pysäytti minut hiljaisuuteen. Mietin kuka, mikä, miten löydän enemmän johonkin.. Soitin myöhemmin metsästä ystävättärelleni ja sain vastauksen. Olen jo siellä, olen jo se.. vain minä, vain itseni kautta.. Haluan piirtää tai maalata joka päivä jotain. Haluan olla yhteydessä, pitää kanavani auki.. Tänään tuli tämmöinen tyttö.. Ihanaa uutta alkavaa viikkoa teille, suloiset ihmiset♥

"Luopuminen ei ole koskaan maailmallisen poistamista, vaan sen hyväksymistä, että ne menevät pois". Kuljemme läpi elämämme haalien tavaraa, ihmisiä ja todistuksia pätevyydestä. Ohitamme sen tosiseikan, että mitä enemmän meillä on sellaista, joka vaatii huolenpitoa, sitä raskaampaa elämästämme tulee. Tapa miten käytämme mieltämme on tapa, jolla elämme elämäämme. Uskossa ja taiteessa mysteeri on itse valo. Mysteeri on kutina , jota et voi raapia, henkisten ja luovien matkojen liikkeelle paneva voima. Mysteeri on aina läsnä ja odottaa jokaisessa hetkessä, jokaisella askeleella. Jokaisessa taiteessa on mysteerinsä, henkinen rytminsä. Emme tiedä, että olemme jo se, joksi koetamme tulla. Jokainen meistä on jo taiteilija, ymmärsimme sen tai emme. Älä odota mitään taiteessasi, elämässäsi. Kun opit luottamaan itseesi ehdottomasti, sinun ei enää tarvitse todistaa mitään taiteesi kautta. Annat sen vain tulla esiin ja olla sellaista kun se on. Ajatukset kirjasta "Zen ja luovuus"

Lokakuussa piirsin pitkästä aikaa enkelin. Tulostin ja jatkoin.. Viime päivinä värittelin enkeleitä eri sävyyn: punainen, valkoinen, kultainen, jonka tein tänään. Mikä on sinun suosikkisi noista neljästä. Vastanneiden kesken arvon kolmelle enkelin syksyn pimeyteen ♥ Arvonta maanataina illalla.