virtausta elämään

Ihanassa helteessä alkoivat Uudenkaupungin "Pelle- ja nukkepäivät". Lapsia, äitejä ja isiä oli runsaasti. Runsaasti oli myös korkeatasoisia esiintyjiä. Oli soittavia pellejä , laulavia pellejä, tanssivia nukkepellejä, nukketeatteria, jonglööripelle, jättiläispelle ja ties vaikka mitä... Jäätelöä, hattaraa, limpsaa....ja kuumaa... Paloauto palosotilaineen oli hälytetty mukaan koska oli niin kuuma.. Palomiehet ruiskuttivat kahdella paloruiskulla halukkaille viileyttä...ja lapset riemuitsivat ja kiljahtelivat vaatteet märkinä ja toiset alastomina... Lapset saivat myös maalailla ja heille maalattiin kasvomaalauksia. Taideyhdistyksemme jäseniä oli kutsuttu paikalle maalailemaan yleisön iloksi ja ihmetykseksi.. kuvassa seija ja minä... Tämän nukkepellen minä maalailin helteen keskellä ja poltin selkäni...mutta oli ihana riemullista!!! Lähden huomen aamulla aikaisin ajelee kohti Perniötä, kansanopistoa, jossa alkaa Veda-taidekurssi. Kurssi kestää viikon verran tai siis perjantaihin....

Minulla on pienimuotoinen näyttely "kesäisiä hetkiä", paikallisen säästöpankin ikkunassa. Idea näyttelyyn lähti ystävältäni, joka halusi "pelle"-tauluni näytille. Uudessakaupungissa on lauantaina ja sunnuntaina 27.-28.6. "Pelle-ja nukketapahtuma". Joten pelleni vähän niinkuin mainostaa tapahtumaa.... En halunnut tehdä nukketauluja vaan seppelepäisiä kesäneitosia, jotka roikkuvat pyykkipojilla narulla... Kuva näyttelystäni ei näy hyvin valokuvasta sillä ikkuna heijastaa kaiken maailman jutut.. Kotona paseerasin neitosiani narulle, joten tässä näkyy paremmin nuo seppelepäät... tervetuloa kivaan, vauhdikkaaseen tapahtumaan...ilmakin on mitä otollisin... Eväät koriin ja lapset kainaloon ja tänne!!!

Valkolehdokki (Platanhera bifolia) on yleisin kämmekkälajeistamme, vaikka onkin harvinaistunut viime vuosina. Lehdokki on hyvin kaunis ja sen tuoksu on huumaava, etenkin keskiyöllä. Lapsuuteni Keski-suomessa harvoin törmäsin kämmeköihin ja jos niin tapahtui, en koskaan kerännyt kukkia maljakkoon vaan ihailin niitä omalla kasvupaikallaan. Täällä länsirannikolla, Uudenkaupungin seutuvilla en ole moneenkaan lehdokkiin törmännyt...paitsi toissa päivänä yllättäen löysin yhden kasvamassa aivan pihani lähellä, maantien reunassa (oikeastaan se on katu). Ajattelin, että nyt minun on pakko pelastaa tämä lemmikkikasvini sillä kaupungin työntekijät armotta ajavat leikkurilla tienviereet sängiksi. Eilen hain kottarit lapion ja hyvin varovaisesti kaivoin, hyvin syvältä kukkani pois tien vierustalta ja siirsin sen omaan pihaani, uuteen kasvupaikkaan. Minua jännittää, miten käy, kuoleeko se, vai ryhtyykö se entistä enemmän kukoistamaan ja tuoksumaan...

Sain luettua Jon Kabat Zinnin kirjan "Olet jo perillä". Haluan nostaa muutamia ajatuksia ja kohtia kirjasta, jotka minulle nousivat vahvoina esiin. Kirjahan puhuu tietoisesta läsnäolosta.... Tietoisen läsnäolon tehtävä on herättää meidät havaitsemaan elinvoima jokaisessa hetkessä. Kun olemme havahtumisen tilassa, kaikki antaa voimaa, inspiroi. Henkisyyden käsite voi kaventaa pikemminkin ajatteluamme kuin laajentaa sitä. Aivan liian usein joitakin asioita pidetään henkisinä ja toisia taas ei. Onko tiede henkistä? Onko äitinä tai isänä oleminen henkistä? Onko mieli henkinen? Syöminen? Maalaaminen, soittaminen? Kaikki riippuu ilmiselvästi siitä, miten suhtaudut asiaan, miten pidät sen tietoisuudessasi. Kenties henkisyys lopulta tarkoittaa yksinkertaisesti kaiken keskinäisen yhteenkuuluvuuden ja valtavan kokonaisuuden kokemista , suoraan näkemistä, että yksilö ja kaikki ympärillä oleva lomittautuvat keskenään, että mikään ei ole erillistä tai epäolennaista. Jos näet asian tällä ...

Kun tunnemme olevamme eheitä, tunnemme olevamme yhtä kaiken kanssa. Kun tunnemme olevamme yhtä kaiken kanssa, tunnemme olevamme eheitä. Olen lukenut tämän viikonlopun aikana kirjaa "olet jo perillä"/John Kabat Zinn. Kirja kertoo tietoisesta läsnäolosta. Tietoinen läsnäolo voi herättää meidät huomaamaan jokaisen hetken ainutlaatuisuuden kauneuden ja sen suomat mahdollisuudet. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa, että havainnoimme kaikkea tietoisesti, ilman arvostelua. Se on pysähtymistä tähän hetkeen, tämän hetken hyväksymistä juuri sellaisenaan. Kauan sitten ihmisillä oli valonaan ainoastaan aurinko, kuu, tähdet ja tuli. Heillä oli tapana istua tulen ympärillä iltaisin ja käydä läpi päivän tapahtumia yhteisesti tai sitten vain tujotellessa tulta omine ajatuksineen...he olivat läsnä hetkessä.. Nykyään suurin osa ihmisistä kerääntyy tv:n ympärille, tuijottamaan sitä..Ei pohtimaan omia ajatuksiaan vaan toisten elämää, ajatuksia, tekemisiä..He eivät ole läsnä itsessään..he turtuvat, v...

Nuorena sitä halusi olla kaunis.. Nyt haluan olla löytää sen kauneuden sisältäni.. Nuorena Juhannuksena täytyi olla meininkiä, menoa, jännitystä,salaistakin... Nyt nautin siitä, että läheiset tulevat luokseni, saan olla, liikkua luonnossa, tehdä omiani... Olen kiitollinen niin monesta...minulla on yllin kyllin... osaanko jakaa rikkauttani riittävästi... Suloisen ihanaa kesän juhlaa teille kaikille!!!

Ykseys. Askel askeleelta, siveltimenveto siveltimenvedolta meidät ohjataan lähemmäksi päämäärää. Siveltimenveto siveltimenvedolta , askel askeleelta ylitämme moninaisuuden valtameren, suuren hiljaisuuden rantaan. Siellä versoaa alkuaikaisen ajatuksen alkio kaipuun muodossa. Pitkän yön matkan jälkeen, kohden päivää, saavumme kotiin, kokonaisuuden- ykseyden valtamereen. Alku sisältää päämäärän. vedan 17. prinsiipistä..

Alku sisältää päämäärän. Katsele muotomaailmaa täydellisenä abstraktiona. Valitse sitten muoto, jonka voit ilmaista yksilöllisellä tavalla. Väri on intuitiivistä tietoa, joka käyttää sinussa olevaa tunnetta soittimenaan... Ensimmäisellä siveltimenvedolla, ensimmäisellä viivalla aloitat liikkeen. Saatat koko luomakunnan liikkeeseen. Taiteilijan haaste on saada liikkumaton rajaton avaruus liikkeelle. Matkalla kohti päämäärää luomme itse tai olemme luoneet ne mahdollisuudet, ne esteet ja koettelemukset, joita tarvitsemme kehittyäksemme. Mieli kulkee yhteen suuntaan, sydän haluaa jotain muuta. Sukkuloimme sydämen unelmien hienompien tasojen välillä, jotka ukkosen jyrinän tavoin suojelevat prinssiippien puhtautta. Kun mieli jonain päivänä kääntyy sisäänpäin, kun mielenrauha johtaa meidät hiljaisuuteen, löydämme totuuden avaimet. Nuo lauseet löytyvät Veda-taiteen prinssiipeistä eli periaatteista. Ruotsalainen kuvataiteilija Kurt Källman on muokannut veda-taiteen länsimaiseen muotoon itämai...

Sadetta, harmautta, pilvet roikkuvat maassa. Ihmisten mieli ei ole niin kirkas ja iloinen kun sinitaivasta ei näy. Toisaalta tähän alkaa tottua. En odotakkaan muuta kuin tihkua ja tuulta.Haluan ottaa vastaan sen mikä tulee...enhän muutakaan voi.. Halusin mennä pururadalle sauvailee ja juoksemaan mutta vettä tuli enemmän kuin maa ehti imeä... Onneksi uimahalli oli auki...kastuin siellä mielummin kuin metsässä.. Kävin tänään tyttäreni kanssa Turussa shoppailemassa...Löysin kaksi kivaa puseroa, 50% alennuksella, kirjan "Slummien miljonääri", grafiikkakyniä, akvarellivärejä ja papereita...Tuo pieni kaupunkiretki piristi harmauden keskellä... Maalailin tänään taas kasvoja, kukkia...niistä kokosin tuon kollaasini.. Minusta on ihana nukahtaa, kun sade ropisee ikkunaan ja ihana raikas tuoksu levittäytyy uneen...

Viikko mökkeillen kului yllättävän nopeasti. Kahtena päivänä aurinko näyttäytyi, yhtenä päivänä saatoimme jopa ottaa aurinkoa.. tyttäreni ja minä.. Pilvet jaksoivat uskollisina suojata taivaalla... Päivän aikana kävimme monella lenkillä...syy näkyy kuvassa, mökin terassilla.. Joka ilta lämmitimme saunan ja uskaltauduimme ottamaan muutamia uintivetoja.. Tyttäreni luki pari kirjaa, minä tein kuviolliset villasukat ja maalailin... Tuo huikea hiljaisuus, luonnon koskettava läheisyys, veden liikehdintä ja lintujen äänehdintä koskettivat jotain hyvin herkkää, syvää meissä... Kaksi kurkea huusivat aamuisin ja iltaisin, ilmaisten olinpaikkansa...miten vahvasti tuo ääni läpäisi kaiken minussa...olin yhtä....ja samassa.... Iso kaipaus jäi minuun... Mökkimme.. Maisema mökimme kalliolta.. Mökin takapihaa... Puutarhaa...

On ollut yllättävän koleaa, kylmä tuuli puhaltanut ja sade pelotellut... Tultiin käymään kotona...kaupassa ja uimahallissa uimassa, koska vesi on niin kylmää, ettei voi kuin vialahtaa vedessä... Silti on ollut ihanan rauhoittavaa sielulle ja mielelle tuijotella koko ajan vettä, kuunnella luonnon ääniä...ja saunoa joka ilta... Vähän olen pettynyt, ellei yhtään lämmintä päivää (yli 18 astetta) mahdu tähän mökkiviikkoooni...Vielä on 5 päivää jäljellä ja säätiedoitus on luvannut sadetta... Onneksi emme asu teltassa...

Olen lähdössä juuri mökille viikoksi tyttärieni kanssa, Jarvis koira pääsee mukaan mutta kissat saavat jäädä kotiin... Tuo vuokramökki on 20 kilometrin päässä kodistani, joten varmasti välillä piipahdan täällä kissoja katsomassa ja täydentämässä ruokavarastoja. Naapuri on luvannut hoitaa kissojani...eli laittamassa ruokaa...kissat hoitavat itsensä ulos ja sisään ikkunoista.. Ihanaa päästä veden äärelle, metsän keskelle....saunomaan ja uimaan, jos uskaltaa... Otan pari kirjaa, maalausvälineet ja römpsyvaatteita mukaan... En ole sitten tavoitettavissa viikkoon....ellen sit kurkista täällä käydessäni pikaisesti... toivon kaikille teille ihania, lämpimiä, kesäntuoksuisia päiviä ja hetkiä, missä sitten olettekaan....hanne

Haluan maalata/piirtää ihmiskasvoja, naisen kasvoja...Joka päivä haluan piirtää uudet kasvot. Joka päivä kasvot ovat erillaiset. En osaisikaan piirtää samanlaisia uudestaan, vaikka jos haluaisinkin... aina niissä on oma sielunsa, katseensa, tunteensa...ja se vain tulee...annan sen tulla.. "Ihmiskasvot ovat taiteellinen saavutus. Kuinka suppealla pinnalla olemassaolon moninaisuus ja voima voidaankaan ilmaista. Ei ole olemassa kaksia täysin samanlaisia kasvoja. Jokaiset kasvot ovat omaleimaisia. Jokaisissa ihminen on voimakkaasti läsnä. Halusipa joku kätkeä elämänsä tarinan ulkomaailmalta kuinka tarkkaan tahansa, se ei ole mahdollista, koska kasvot paljastavat niin paljon. Jos me osaisimme lukea ihmiskasvoja, voisimme tulkita toistemme elämän arvoituksia. Kasvot paljastavat aina ihmisen sielun; niistä sisäinen jumaluus löytää kaikupohjan ja ilmaisun itselleen. Kun katselee toisen ihmisen kasvoja, niin katsoo suoraan hänen elämäänsä."-Anam cara Pysähtymiseni, läsnäolemiseni, si...

"Me katsomme paljon.katsomme linssien ja kaukoputkien läpi, katsomme televisiota..Katsomisemme täydellistyy joka päivä- mutta näemme yhä vähemmän. Koskaan ei ole ollut kiireellisempää puhua näkemisestä...olemme katsojia, tarkkailijoita...olemme "subjekteja", jotka katsovat"objekteja". Nopeasti lyömme leimoja kaikkeen mikä on, leimoja , jotka tarttuvat pysyäkseen. Näiden leimojen avulla me tunnistamme kaiken, mutta emme enää näe mitään."-Frederic Franc Näemme sen, mitä haluamme nähdä, emme sitä, mikä todella on silmiemme edessä. Me katsomme, mutta emme ota vastaan tai ymmärrä. Meidän on ehkä viritettävä näkemistämme, niinkuin viritämme soitinta kasvattaaksemme sen herkkyyttä, sen ulottuvuutta, sen selkeyttä, sen empaattisuutta. Voimme sanoa päämäärän olevan nähdä asiat sellaisina kuin ne todella ovat, ei sellaisina kuin toivoisimme tai pelkäisimme niiden olevan tai pelkästään sellaisina kuin meidät on sosiaalisesti ehdollistettu näkemään tai tuntemaan. Tava...