virtausta elämään

"Missään tilanteessa sinulta ei voi puuttua muuta kuin se, mitä sinä et ole antanut muille. Jumalan ääni meissä kaikissa puhuu. Älä koskaan anna egolle valtaa häiritä matkaasi. Ota siis minun kädestäni kiinni, koska haluat nousta egon yläpuolelle. Minun voimani ei koskaan horju, ja jos sinun valintanasi on jakaa se kanssani, tulet nousemaan egon yläpuolelle. Minä annan voimastani halukkaasti ja ilolla, koska minä tarvitsen sinua yhtä paljon kuin sinä tarvitset minua."-Ihmeiden oppikirja

Samalla hetkellä, kun lähdemme etsimään rakkautta, se lähtee meitä vastaan. Ja se pelastaa meidät. Jos tunnet rakkauden, tunnet myös maailman Sielun, koska se on pelkkää rakkautta. Ole kuin reunojen yli tulviva lähde, älä kuin allas, jossa vesi seisoo. Älä yritä selittää tunteita. Elä ne täysin ja tallenna kaikki se minkä tunsit kuin lahjana Jumalalta. Edelliset mietelauseet kirjasta"Elämä" Paulo Coelho Tulin juuri Tukholmasta. Oli ihanaa vaellella vanhassa kaupungissa, nauttia kahviloissa kaakaota ja kuukelsia.. Olenko ikääntymässä??? Tulin kotiin iso kristallikruunu kainalossani!!! Aina olen inhonnut kaikkea krääsää... Pistän kaiken Valon tiliin...kaikki mikä liittyy valoon , ihastuttaa minua... "Namaste!"

Yön tullen seison hiljaisuudessa portailla alasti katselen pimeydessä taivasta se on täynnä tähtiä, mykistyn... yhtäkkiä yksi tähti putosi nurmikolleni onneksi minulla on paljaat jalat menen tanssimaan tähtisirpaleiden päälle.. Olen saanut tähän runooni inspiraatiota Edith Södergranin runosta "Tähdet". En suoranaisesti ole varastanut häneltä runoa mutta ilmapiiri, ympäristö, tähdet ....ovat häneltä ..

"Elämän tragedia ei ole kuolema vaan se, minkä sallimme kuolla itsestämme eläessämme." "Ikuinen ilo vai katoava nautinto? Tämä valinta on aina tehtävä uudestaan. viisaat erottavat nämä toisistaan, mutta tietämättömät eivät. Edelliset ottavat vastaan sen, mikä johtaa kestävään iloon, vaikka siihen sisältyisi tuskaakin. jälkimmäiset ryntäävät aistiensa yllyttämänä välittömän nautinnon perään. edellinen johtaa itsensä oivaltamiseen, jälkimmäinene vain vieroittaa ihmistä enemmän todellisesta Itsestään." Katha Upanishad 2.2-2.4 Toivon , että tästä päivästäni tulee upea, ihana.. Toivon, että tiedostan itseni, tunnistan tunteeni ja ymmärrän lempeästi kaiken, mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu.. Annan valon ja rakkauden itsessäni valaista kaikkea ja kaikille.

LAHJAT "Minä annan sinulle tyhjyyden, minä annan sinulle runsauden avaa ne varovaisesti kääröistään ne ovat aivan yhtä hauraita ja kun kiität minua en ole kuulevinani epäillystä äänessäsi kun kerrot toivoneesi juuri niitä. Aseta ne pöydälle vuoteesi viereen. kun aamulla heräät, ne ovat kulkeneet unen ovesta pääsi sisään. Minne ikinä menetkin, ne tulevat mukanasi ja missä ikinä oletkin, ihmettelet hymyillen sitä täyteyttä johon et voi mitään lisätä ja tyhjyyttä jonka vain sinä voit täyttää ."-Norman MacCayn

Ihminen voi kaivata epätoivoisesti rakkautta elämäänsä. Hän saattaa etsiä sitä vuosikausia pitkien matkojen takaa, jostakin kaukaa, vaan ei omasta sisimmästään. Silti rakkaus on koko ajan ollut aivan hänen ulottuvillaan. Se on ihmisen sielun reunalla, mutta hän ei vain ole sitä havainnut. Kun hän on kokenut tuskaa, sydämen ovi on iskeytynyt kiinni, eikä hän kykene avaamaan sitä , saadakseen rakkautta. Boris Pasternak on sanonut: "Kun suuri hetki koputtaa elämäsi ovelle, sen ääni ei ole yleensä sydämesi hyskettä kovempi, joten se jää helposti havaitsematta." Rakkaus on kaikkein syvin luontomme, ja jokainen etsii rakkautta joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Ei ihmisen tarvitse lähteä etsimään rakkautta; hänen on pikemminkin pysyttävä aloillaan, niin etttä rakkaus voi löytää hänet. Kun ihminen rakastaa ja sallii itseä rakastettavan, hän alkaa asuttaa iätöntä valtakuntaa yhä etenevässä määrin. Pelko muuttuu rohkeudeksi, tyhjyydestä tulee runsautta, ja välimatka kasvaa yhteydek

Beannacht Päivänä, jona taakka painaa raskaana harteitasi ja olet vähällä kaatua, liikkukoon maa allasi sinua tukien . ja kun silmiisi nousee jäinen katse harmaan ikkunalasin takana ja tappion haamut valtaavat mielesi, tulkoon värien kirjo, syvänsininen, punainen, vihreä, ja taivaansini, havahduttamaan sinut ilon kedolle. Kun ajatukset repivät purjeen rikki ja valtameri tummenee allasi, langetkoonvesien poikki keltainen kuunsilta kuljettamaan sinut turvallisesti kotiin. olkoon sinulla maan ravintoa, valon kirkkautta, meren vuolautta, olkoon esi-isien suojelus kanssasi. Muokatkoon verkkainen tuuli namä rakkauden sanat ympärillesi näkymättömäksi viitaksi -John O´Donohue Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt. Hän oli löytänyt toisen, uuden rakkauden. Toisesta ihmisestä luopuminen ei ole helppoa. Hylätyksi tulemisen kautta löysin tai oikeastaan minut löysi tuo runo BEANNACHT. Sain siitä niin paljon lohtua, ymmärrystä, valoa ja uu

Otteita kirjasta "Sielun ojaama elämä"-Thomas Moore Noudattaessamme auringon tahtoa, huomioidessamme kuun, jäljitessämme kasveja ja liikkuessamme tuulten mukana löydämme tuon vaikeasti tavoitettavan tunteen itseydestä, jota pidimme ainoastaan sisäisenä, tähän maailmaan kuulumattomana. Elä yksinkertaisesti mutta ole monimutkainen. Aina kun kieltäydymme elämän uudesta tarjouksesta, saamme tunneperäisiä kovettumia sieluumme. pelon mukaan toimimisessa tulee nopeasti tapa, joka muuttuu vääjäämättä yhä jäykemmäksi. kieltäytyessämme elämästä meistä tulee kuoleman palvelijoita. Sielustaan huolehtiminen ei ole projekti samassa mielessä kuin ihmisenä kasvaminen tai itsensä kehittäminen. Kyse ei ole niinkään paljon siitä, että me teemme jotakin, vaan siitä, että meille tehdään jotakin. Meidän osamme on väistyä sivuun tai luoda edellytykset sisääntulolle. On hyödyllistä oppia, miten puolustaa itseään, jotta tunteiden vuo tai rakkauden ja elämän runsaslukuiset vaihtoehdot eivät täysin mur

keho on sielun enkeli. Keho on sielun maanpäällinen koti. Usein sielun ja fyysisen kehon välillä tuntuu vallitsevan hämmästyttävä yhteen sopivuus. Näin ei aina ole, mutta usein keho antaa hyvän käsityksen ihmisen sisäisen maailman luonteesta. Fyysinen minämme ja sielumme rytmin välillä vallitsee salainen suhde. Keho on se paikka, jossa sielu näyttäytyy. Ihmiskeho on kuin enkeli, joka ilmaisee sielun tarpeita ja varjelee sitä; meidän tulisi aina pitää hyvää huolta kehostamme. Sisäinen elämämme ja sielumme ykseys kaipaavat ulkoista peiliä. Ne kaipaavat muotoa, jossa niitä voi koskettaa. keho on se peili , jossa sielun salainen maailmalöytää ilmaisunsa. ihmiskeho on pyhä rajakohta; luonteeltaan hengellisenä se ansaitsee osakseen kunnioitusta, huolenpitoa ja ymmärrystä. Keho on myös totuudellinen. keho valehtelee harvoin. Mieli voi pettää ihmisen ja pystyttää kaikenlaisia esteitä hänen ja hänen luontonsa välille. Keho kertoo sen miten ihminen on elänyt, onko hän sielulleen uskollinen vai e

Pidä aina huoli siitä, että jossakin syvällä sinussa, on pieni kappeli, jonne kukaan muu ei pääse. Sinne mene, polvistu ja rukoile, että hiljaisuus puhuisi ja hyväilisi.... Hiljaisuuta ei ole. on vain tila, jossa kuulee sellaista, mitä ei ilman hiljaisuutta voi kuulla.... Ääni voi olla raja pinnan merkityksessä. konsertissa musiikki voi saada ihomme kananlihalle, tuutulaulut peittelevät lapsen ihon pintaa.. Hiljaisuutta sietämätön ihminen, jolla on ruumiin pinnan kokemus heikosti muodostunut, voi tarvita kaiken aikaa ääntä ja puhetta ympärilleen, tunteakseen itsensä ehjäksi... valitettavasti en muista keneltä viisailta ihmisiltä olen kopioinut muistikirjaani , minulle tärkeät lauseet....

Octavio Paz: "Rakastaa: sovitus Suuren kaikkeuden kanssa ja toisten kanssa, pienten, lukemattomien kanssa. Palata ensimmäiseen päivää. Palata tähän päivään. Rakastaa: tehdä sielusta ruumis, tehdä ruumista sielu, tehdä hetkestä sinä. Rakastaa: avata kielletty ovi, käytävä, joka vie meidät ajan toiselle puolelle. hetki: kuolemamme kääntöpuoli: hauras ikuisuus." Kuinka joku osaisi kuunnella minua niinkuin sadetta kuunnellaan? Kun minä puhun hänelle, hän ei kuule sanojani, en puhu hänelle, puhun sanojen kanssa. Hän on sana, se sana, joka vie minut omasta itsestä , omaan itseen...

"Ihmisestä tulee oma itsensä vasta, silloin kun hän on päässyt vapaaksi itsestään. Syvin minämme on Jumalassa. Ei itsestään vahvistaminen vaan itsestään luopuminen tuo vapauden ja levon." En tiedä enkä muista kuka on sanonut nuo voimakkaat, vaativat lauseet. Löysin ne muistikirjastani...samalta sivulta kuin löysin Augustinuksen sanat:" Jeesus avaa, missä olen suljettu, astu sisään, missä olen avannut." sekä mestari Echardin sanat:" Jokaisessa meissä on 30-40 kerrosta, joilla kätkemme syvimmän olemuksemme. Nämä kerrokset ovat paksuja kuin elefantin nahka." Jos en itse vapaaehtoisesti halua luopua elämässäni asioista, ihmisistä, mielipiteistäni....minua opetetaan luopumaan...Elämä on luopumista vanhasta jotta uusi, elävä voisi tulla meissä esiin... Olen iloinen kun huomaan itsessäni merkkejä avautumisesta, ymmärryksestä....yksin on niin vaikeaa löytää valoa...

Vaistot eivät enää sano ihmiselle niin kuin eläimelle, mitä hänen on tehtävä, eikä liioin traditio. Hän ei enää edes tiedä, mitä hän oikeastaan haluaa, ja siksi on mielummin valmis tekemään, mitä muut häneltä haluavat...Silti ihminen on vapaa, joten hänellä on mahdollisuus ja velvollisuus luoda oma elämänsä tarkoitus... Miten löytää tuo tietoisuus itsessään? Ulkoapäin sitä et löydä. Sisälle itseesi sukella. Piirrä, maalaa, tanssi, kirjoita, pysähdy, hiljenny ja löydät aavistuksen... kuulet hengityksesi, sydämesi sykkeen ja elämäsi rytmin...