virtausta elämään

Kaunis, lämmin, kesäinen, oli täällä tämä viimeinen kesäpäivä. Huomenna alkaa syksy. Syksy ihmisessä on sadonkorjuuaikaa. "Kun ihmisellä on elämässään syksy, hänelle tapahtuneet asiat tai sydämeen pesiytyneet kokemukset, jotka kenties ovat jääneet hänelle aivan vieraiksi, tarjoavat nyt kypsän hedelmänsä. Syksy voi olla ihmisen elämässä tärkeää kasvun aikaa, silloin hän pääsee korjaamaan kokemustensa sadon -"Kelttiläistä viisautta Viimeaikoina olen ajatellut paljon tyhjentämistä, nollaantumista, puhdistautumista vanhoista muistoista, kokemuksista, ajatuksista, jotka värittävät kaikki uudet ajatuksemme, sanamme, tekomme vääränlaisiksi, virheellisiksi, vinksahtaneiksi. Kaikki se mössö, joka täyttää, peittää kuonakerroksena aidon, puhtaan itsemme, sisäisen puhtautemme, olisi hyvä saada tyhjennettyä, poisheitettyä, poltettua, jotta se pyhyys meissä, valo, rakkaus ja se yhteisyys, joka meissä kaikissa on samaa, pääsisi valloilleen ja ajatuksemme tulisivat r

Kastuin tänään kahdesti. Oikein kunnolla. Aamulla Pilkun kans lenkillä ja nyt illalla koirakoulussa. Pilkkua ei haitannut , saihan hän kalkkunanakkeja palkinnoksi. Mua paleltaa!! Odotan, että sauna lämpiää. Piirtelin hyppytunneillani, kun Pilkku nukkui sohvalla. Kuva kertoo tästä päivästäni. Meinasin saada sakot ylinopeudesta mutta selvisin varoituksella. Vein naapurin pikkutytölle kiitokseksi pikkutaulun "tytöstä , omenapuusta ja linnusta". Hänen isänsä on poliisi. Ihanaa elokuun viimeistä päivää teille huomenna♥

Vaihdan tähän "ikkunani avaan"- teokseeni uudet kehykset.Valkoisen laatikon tilalle, metalliset, hopeiset. Maalasin tytön piiloon ja tilalle uuden ikkunan, kukkineen. Värimaailma ei ihan päde. Yläkuva otettu sisähämärässä, alempi ulkona kirkkaassa valossa. Tämän unelmoivan tyttösen piirsin ruskealle kirjekuorelle. Otin kuvan. Suurensin. Tulostin a4 kokoisena tytön ja maalasin sille väriä. Guashia. Laitan kehyksiin. Metallinen, hopeinen. Vien näitä ja aiemmin esittelemiäni töitäni syyskuuksi näyteikkunanäyttelyyn.. Näyttelyni nimeksi jotain..."Kesän tuoksut eivät haihdu", tai jotain vastaavaa..=) Kiva uudistaa vanhoja töitä, itsekin on muuttunut. ihanaa uutta alkavaa viikkoa teilla halauksin ♥

Voiko tällaista vastustaa?? Onneksi minulla on kaksi sohvaa!!

Eilen Pilkku oli syönyt jotain sopimatonta. Hän oksenteli koko illan ja osan yötäkin. Oli lämmin ilta. Jätin oven auki ja Pilkku ryntäsi aina ulos oksentamaan ja minä nukahdin kesken. Onneksi aamulla masu oli jo rauhoittunut ja onneksi en asu kerrostalossa. Koulussa kaikki tuntuu mukavalta. Olen ottanut oppilaitteni kanssa paljasjalkakävelyä, hengitysharjoitteita, tuulen kuuntelua ja Tai Ji:tä, myös pesäpalloa =) Olen pahoillani, etten ole kerinnyt kommentoimaan teidän blogeihinne. En ymmärrä mistä tuo kiire tai ajan puute johtuu. Minne aikani rientää. Toisaalta, tänään olen siivonnut, ollut Pilkun kans kahdella pitkäällä lenkillä metsässä, joogannut oppilaitteni kanssa, leiponut mustikkapiirakan... Ehkä välillä on blogittamisessakin erillaisia rytmejä. Niitä kannattaa kuunnella ja kunnioittaa, niitä omia rytmejään... Ihanaa, pehmeää viikonloppua teille kaikille toivotan.

Tämä elokuun loppu, on ollut minulle kiireistä. Uusi rytmi. Uudet ihmiset. En ole ehtinyt syventymään kirjojen maailmaan. Pilkku on keskeisin. Piirtäminen myös. Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijani, katselijani ♥

Tänään oli viimeinen butopäivä, kurssilla. Tavallaan onneksi, sillä aika rankkaa se oli kaikkinensa, kaksi tuntia matkoja + 5 tunnin treenit. Ihanaa, antoisaa se oli ja hienoa että sain mahdollisuuden olla mukana. Keho muistaa, mieli on levollinen. Tämän jälkeen joku zumbatunti tuntuu tosi kevyeltä, sanan kaikissa merkityksissä. mutta erilaisuus on joskus kivaa. Pilkku pärjäsi hyvin, tosin oli aika energinen, levoton, kun palasin ja pissasi kaksi mielenosoituspissaa sisälle. Peruutan ensi sunnuntain menon. Se luento ei ole niin tärkeä. En haluan taas jättää Pilkkua yksin, edes muutamaksi tunniksi, ainakaan sunnuntaina. Nyt odotan, että Pilkku nukahtaa ja saan rauhassa valmistella zumbatunnin, huomiseksi.

Lepäsin eilen ja tänään väsymykseni. Olin ihan uskomattoman väsynyt noista kolmesta päivästä Butossa. Ajattelin vielä mennä huomenna tunneille, vaikka Pilkusta erossaolo tuntuu niin kurjalta. Harvoin tällaisia mahdollisuuksia on täällä. Tänään olivat tyttäreni ja exmieheni ja Jarvis, luonani vierailulla. Nautimme hyvästä ruoasta, kivoista keskusteluista ja mukavasta yhdessäolostamme. Jarviksen ja Pilkun yhdessäolo, leikkiminen sujui jo hyvin. Viimeksi Pilkku vain roikkui Jarviksen korvissa ja Jarvis liian kilttinä, antoi sen tapahtua. Piirtelin illan hämärässä ja olin kiitollinen kaikesta hyvästä, jota olen saanut elämässäni kokea.

Tänään en ollut kurssilla. En halunnut jättää Pilkkua enää niin pitkäksi aikaan yksin, huolimatta siitä, että koiranhoitaja kävi ulkoiluttamassa ja ruokkimassa hänet. Olin kolme täyteläistä päivää läsnä, yhteensä 15 t. Sain noina päivinä jo niin paljon uutta, unohdettua, piilossaolevaa, että reppuni tuli jo täyteen. Jos oikein haluan, minulla on vielä mahdollista osallistua huomenna ja maanantaina. Sain hengitykseni ihan erilaiseen kohtaan, joka tukee ihan luonnollisesti ja vahvasti liikettä, olemista. Sain upean kehon lämmittely-, herättely-, aukaisusarjan, jota aion jatkossa tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti. Haluan jossain muodossa jakaa tätä oppilailleni, ohjattavilleni. Minusta ihmiset tekevät liikaa ulkoisten impulssien "orjina" tanssia, jumppaa, liikkumista, elämistä.. Ei ole mahdotonta löytää sisäistä impulssiansa,joka liikuttaa ja liikuttaa.. Ei pitäisi pakottaa itseään, kehoaan luonnottomaan..

En tiedä, mistä tuo tuolissa istuva tyttö tänään ilmestyi paperilleni.. Ehkä hänessä on jotain japanilaista, ainakin hiuksissa tuo puikko. Sitäpaitsi tänään teimme performanssia penkillä butokurssilla. Olen ollut kaksi päivää Turussa japanilaisen Meome Wakamatsun butotanssikurssilla. Rankkaa, intensiivistä, läsnäolevaa, ihanaa. Harjoitukset kestävät 5 t. Yksi 15 min. paussi. Pilkku on sietänyt hyvin poissaoloni. Mitään ihmeellistä ei ole tullut vastaan illalla. Minulla tai Pilkulla on kaksi koiranhoitajatyttöä, jotka tykkäävät niin paljon tulla Pilkua hoitamaan. Huomenna menen ainakin vielä butoilemaan. Mietin lauantaita ja sunnuntaita. Haluaisin olla enemmän Pilkun luona..

Olemme joka aamu varhain Pilkun kanssa käyneet metsälenkillä. Hän saa vapaasti juoksennella ja tutkia metsän saloja.. Ihan pikkupentuna Pilkku löysi ja yritti syödä kaikki sienet. Viimeaikoina sienet ovat saaneet jäädä tai hän on kiellosta luopunut yrityksestä pistää poskeensa.. Paitsi tänään.. Juoksi vimmatusti ympyrää ja nautiskeli, ties mitä myrkky- tai ruokasientä. Juoksupyrähdysten jälkeen hän oli ihan uuvuksissa.. Nautin noista aamulenkeistä. Metsä on niin kaunis ja hiljainen. Kuuntelee siellä kävijöitä.

Tämä päivää tuntuu niin pitkältä ja raskaalta. Aamulla infoa, luentoa, yhteisruokailua. Päivällä kokouksia, suunnittelua. Olen ihan väsähtänyt vaikka oppilaat eivät edes olleet vielä koulussa. Mutta ei minulla näin pitkiä päiviä olekkaan, onneksi. Ehkä tähän tottuu... Ajattelin, että en enää jaksaisi, haluaisi vastaanottaa yhtään ainoaa inhottavuutta, mielenosoitusta, vastustusta, "vittujen"-sanomisia.. Ei niitä ole oikeastaan viime aikoina ollutkkaan, ainakaan montaa... Mutta järisyttävää, kuinka opettajalle syydetään mitä tahansa, yleensä. En ota vastaan yhtään! Ja itse yritän olla rakkaudellinen kaikille.. Jatkoin tyttö ja omenaapuuta...halusin linnun sinne ehdottomasti.. Hyvää syksyä teille kaikille!

En ole koko lomani aikana pessyt yhtään ikkunaa. Silti eilen yksi lintu lensi päin ja kuoli. Hautasin hänet puutarhaani ja itkin. Linnut ovat syönnet kaikki punaviinimarjani. Mustaviinimarjoja ne eivät näe tai sit eivät tykkää. Minä tykkään, en punaisista niin paljon. Mitä laittaisin suureen ikkunaani, jotta linnut eivät harhautuisi? Linnut ovat viestintuojia. Ehkä tuolla linnulla oli minulle viesti. Olen aina rakastanut omenia. Tänä vuonna puuni on ihan täynnä niitä. Ihan kohta.

Kävin haistelemassa koulussa ilmapiiriä. Siivoojat kiirehtivät lattianpesussa, rehtorit tärkeinä, muutama opettaja kävi lokerollaan.. Ihan mukava palata pitkän kuuman kesän jälkeen taas kerran, ainakin yli 30. kerran. Pilkku nukkuu eteisen lattialla ja minä piirtelin pitkästä aikaa hiirellä. Käteen jäi hetkeksi jännitys päälle. Haukotuttaa. Olen herännyt kuudelta. Ihan uusi rytmi on syntynyt Pilkun myötä. Tykkään harmaasta väristä. Se rauhoittaa, maaduttaa.

Soittelin muutama päivä sitten Galleria Reginaan ja tiedustelin näyttelymahdollisuuksia, hintoja, ajankohtia. Tänään laitoin vastaavalle mahdollisia näyttelymaalauksiani sähköpostitse. Haluaisin laittaa näyttelyni, ainakin kerran Turkuun. Esim. tuossa em. galleriassa pienehkö tila/huone maksaa 3 viikon ajan 5ooe ja myydyistä tauluista he ottavat 33%. Odottelen, mitä vastaava sanoo/kirjoittaa ehdokkaistani ja sitten mietin... Tänään piirtelin taas, kuinkas ollakkaan naisen kasvoja. Tämä yksi heistä. Pilkku nukkuu autuaalisena ja näkee unta.. Vielä kaksi kokonaista lomapäivää ja viikonloppu päälle. Eiköhän reppuni ole täynnä kesäntuoksuja, auringonlämpöä, joilla lähteä syksyyn!

Tänään olimme Pilkun kanssa pentujen tottelevaisuuskoulussa. Kaikkiaan kouluun mahtui 15 erirotuista pentua. Pilkku melkein oppi "MAAHAN". Kotiläksyksi saimme katsekontaktin ja maahanmenon. Oli todella virkistävää, jännittävää, antoisaa aloittaa koulu jo tänään. Minä virkistyin, Pilkku puutui. Pilkulla on monta kaveria. Tärkein on ehkä Jarvis, gordoninsetteri, 12 vuotta. Kivin "Martta", kultainennoutaja n 5 kk. Muut : "Jalo", irlannisetteri yli 4 kk ja "Lyyli", labradorinnoutaja melkein 5 kk. Kaikki he ovat olleet pihassamme leikkimässä. Kuvissa Jalo ja Pilkku. Jalo yrittää napata Pilkusta kiinni. Molemmat ihan väsyneitä, kiva leikin jälkeen. Tänään ajattelin, että en viekkään Pilkkua Forssaan kasvattajalle, jos menen koulutukseen, vaan hän saa jäädä kotiin ja hänen "hoitajansa" tulee ruokkimaan ja lenkittämään kerran päivässä, kun olen poissa. Hän on niin rakas!

Tein ihanan täyteläistä, maukasta punajuurilaatikkoa. Jälkiruoaksi marjapiirakaa. Masu on aivan pullollaan. Menen illalla Bodypumppiin. Käyn lähinnä tsekkaamassa, miten ja kuinka, jotta omilla tunneillani voin turvallisesti oppilailleni ohjata vastaavaa. Tiistaina minulle on kuntosaliohjausta. Tehdään ohjelma ja ohjeet, että teen laitteilla oikein. Voin hyödyntää sitä koulussa. Vielä en ole osannut päättää, menenkö Meomen, japanilainen butotanssija, butotanssikurssille Turkuun viikon päästä. Pitäisi viedä Pilkku melkein viikoksi kasvattajalle Forssaan. Ehkä se tekisi Pilkulle hyvääkin?? Entä minulle?? Kamalaa kun soudan ja huopaan.

Joku minussa on kulkenut kohti koulun alkamista. Minä itse en. En tarvitse uutta reppua, uusia lenkkareita, hupparia. Toivon, että vanhaan reppuuni olisi tarttunut paljon iloa, valoa, metsäntuoksua, auringonlempeyttä,sateen raikkautta, joita jakaa. Uuden rytmin löytäminen. Uusien ihmisten kohtaaminen. Läsnäolo itsessäni. Läsnäolo kohtaamissani ihmisissä. Hieman jännittää, sillain kivasti. Onneksi on vielä viikko aikaa!

Keräsin kimpun kanervia. Niissä on ihana metsän tuoksu. Huoneessani tuoksuu metsältä. Sidoin vanhanvioletinvärisen pitsin maljakon ympärille. Ihmettelin, kun löysin pitsinauhan lattialta.. Löysin kamerani lattialta.. Kun Pilkku nukkuu, piirtelen. Odotan sadetta. Ukkosta. Ehkä siitä johtuu päänsärkyni.. Pidän mustavalkoisuudesta, maalauksissa, valokuvissa.. Joskus maailma, ilman värejä rauhoittaa..