virtausta elämään

Olen maalannut hänet vanhan grafiikkalevyni (monotypia) päälle. Laitoin hieman gessoa osalle levyä, osassa oli entiset värit tallella.. Muuntelin toiseen erilaisen " valon". Ihanaa torstaita ja pian alkavaa viikonloppua kaikille <3

Näitä kysymyksiä olen itseltäni kysynyt. Ei kukaan muu ihminen kuin minä, voi koskaan tietää, ymmärtää sitä, mikä on minulle parasta. Silti olen loukkaantunut joskus jonkun sanoista, teoista. Melkein olen uskonut häntä. Hän ei ole ymmärtänyt. Hän ymmärtää vain itseään. Tuon oivalsin eilen syvemmin kuin ennen =)

Aloitin netissä " Intuitiivisen kirjoittamiskurssin". Ehkä se ja muutenkin olen viime aikoina kuunnellut itseäni, tarkkaillut suhtautumisiani asioihin, kuunnellut tunteitani... Kuka minä olen? Mitä ajattelen itsestäni? Olen onnellinen, kun äitini elää vielä. Hän on 89 v. Voin soittaa hänelle, jutella ja joskus käydä tapaamassa. Hän asuu kaukana minusta mutta on niin lähellä minua. Huomaan, että viihdyn hyvin yksinäni. Nautin Pilkku-koirani kanssa metsälenkeistämme. Joskus tapaan ystäviäni ja olen läsnä heidän luonaan. Joskus kaipaan kosketusta.. Alkulause : H.Liehun runosta osa

Kun ihmisen keho vanhenee ja heikkenee, hänen sielunsa rikastuu, syvenee ja vahvistuu. On särjyttävä, hajottava, eksyttävä, ennen kuin voi eheytyä, ennen kuin voi löytää..

Tykkään piirrellä grafiittikynällä, hiilellä, musteella... niin ja tykkään piirrellä mieluiten naisen tai tytön kasvoja... sielunmaisemaa..

Alempi kuva on syntyi ensiksi. Viisi lintua matkalla jonnekkin... Ylemmässä kuvassa jo jotain valoa, väriä, mutta ei riittävästi, joka paljastaisi heidän aikeensa.. odotan...tarina jatkuu..

Ihmettelen usein, miten metsän eläimet, kuten pupujussikat, peurat, lintuset ollenkaan pärjäävät täällä kylmyydessä.. Voisin ottaa heitä autotalliini lämpimään.. Sekin kattohaikara ressu kuoli.. Ainakin yritän muistaa laittaa siemeniä lintulaudalle.. Enkelien jälkeen on lintujen aika =)