virtausta elämään

Maalasin grafiikkatyttöäni äsken. En ole tyytyväinen. Jos sataisi, veisin tytön sateeseen ja antaisin olla yön. Luovuutta ei voi tehdä. Luovuus on olemista, läsnäolemista siinä hetkessä. Minä tein tuon värityksen, en antanut sen tulla, olla, tapahtua. Mutta odotan tuota sadetta. Oikeasti minulla on sitä ikävä. Olen uskaltanut luopua huolehtimisesta. Olen alkanut luottaa. Tyttäreni soitti minulle. Hän sanoi, että kaikella mitä hänelle on viimeaikoina tapahtunut ja tulee tapahtumaan, on suurempi merkitys. Hän ihmetteli, kun meni eilen postiin, juuri silloin häntä tuli vastaa se naapuri, joka kertoi, että oli menettänyt korttinsa.... Jumala on ihmeellinen!

Tänään on hiihtolomani viimeinen päivä, jos en laske viikonloppua mukaan. Yhtään en ole hiihtänyt mutta tarponut kyllä Jarviksen kanssa monta tuntia lumessa, auringossa meren jäällä ja metsässä. Eilen vein Jarviksen tyttäreni ystävän luokse Turkuun, näin kaikki pääsemme huilaamaan: Jarvis saa nukkua pelkäämättä kissojen hyökkäyksiä, Kissojen ei tarvitse pissiä mun housuihin ja minä saan aloittaa aamun hitaasti.. Jäin ystävättäreni luokse yöksi. Kävimme katsomassa "Black Swan"-elokuvan. Se oli hyvin vaikuttava, ajatuksia herättävä, upea,monikerroksinen, visuaalinen elokuva. Istuimme kolmannessa penkkirivissä ja musiikki ja kuva syöksyivät syliimme. Mietin vieläkin elokuvan tarinaa. Löydän jotain tuttua, pienesti. Tänään kävin hieman ostoksilla. Halusin ostaa Vivaldin 4-vuodenaikaa, omani olen antanut tyttärelleni. Etenkin talvi koskettaa, vaikuttaa vahvasti syvälle sisälleni. Talvi sielussani ja lepään, kuten metsän eläimet, kääriytyen sykkyrällä, odottaen sitä, että yksi kuk

Kuinka vaikeaa on suojautua pahoilta ajatuksiltaan. Ne hyökkäävät äkkiarvaamatta ja tuntuvat niin oikeutetuilta. Miten helposti elän vain omissa tunteissani, omissa tulkinnoissani ja olen menettänyt aidon, viattoman, puhtaan vuorovaikutuksen. Jokaisen huuto ja kuiskaus on rakkauden pyyntö, miksi en huomaa sitä vaan lähden puolustautumaan... Riittääkö, että vain katson ylöspäin ja pyydän apua. Pyydän voimaa, ymmärrystä, rakkautta, jotta näkisin enemmän, kuulisin herkemmin ja ojentaisin käteni.. Haluan luottaa ja uskoa. Joskus se on niin vaikeaa...

Mysteeri on valo, löytöjen siemen. Emme voi ymmärtää sitä järjellä. Emme voi nähdä, kuulla tai koskea sitä. Jollain tavoin olemme tietoisia siitä. Se vaikuttaa meihin. "Kun odotamme tiettyä tulosta, voi tapahtua vain kaksi asiaa: joko löydämme sen, mitä olemme etsimässä, tai emme löydä. Kävi kummin tahansa, olemme sokeita muille mahdollisuuksille, koska keskitymme siihen pelkästään, mitä odotamme. Älä odota mitään, älä elämässä, äläkä taiteessa. Avaudu löytämisen mahdollisuudelle. Nauti mysteeristä. Kaikki hyvät jutut ovat piilossa pimeissä nurkissa. Sieltä elämä saa voimansa."-Zen ja luovuus. Annoin tänään grafiittikynäni kulkea vapaasti paperilla. En odottanut mitään, suihkutin hennosti vettä, hieman kuivasin ja hän syntyi...

Kaikki muodot ovat väliaikaisia. Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voi kasvaa.. Opettelen luopumista. Unohdan eilisen. Kuolen menneelle ja uusi minussa syntyy. Ennen ostin oransseja kukkasia, viimeaikoina valkoisia ja nyt keltaisia ruusuja. Ne kestivät uskomattoman kauan maljakossani. Nyt kuivaan ne. "Keltainen on iloista, uteliasta optimista energiaa. Se on auringon valoa, joka antaa tilaa uusille ideoille. Keltainen on tulen lailla leikkimielistä, kuin lapsi aikuisen sisällä. Ennen kaikkea se on älyllistä energiaa, joka ei pidä ajatuksen vapauden rajoittamisesta." Kaipaan auringon keltaisuutta, energiaa ja lämpöä..

Kotona mietin, mitä laitan päälleni... Valinnanmahdollisuuksia oli : sinista, punaista, mustaa.. valitsin vanhan murretun tummahkon roosan... Oppilaillani oli pääasiassa punaista...tummanpuhuvaa, kirkasta, haaleeta, murrettua.. Poijilla pääasiassa frakit... Monet tyttöjen leningit olivat aivan ihania, kauniita, upeita.. mutta ehkä suosikkini oli kuitenkin tämä metsänneidon herkkä asuste.. Tämä Wanhojen tanssin kurssi on ehdottomasti sekä oppilaitteni, että minun suosikki lukion kursseista. Oppilaat sekä opettajat ovat hyvin motivoituneita ja innostuneita kaikkinensa. Kurssin aikana opitaan monenlaisia sosiaalisuuteen, ihmisyyteen kuuluvia tärkeitä asioita. Yhteisöllisyys, ilmaisullisuus, kunnioitus, läsnäolo! Kaikki kolme esitystä menivät loistavasti. Olemme kaikki ihania muistoja rikkaampia. Ja minä jo odotan seuraavaa...

Aamulenkki tehty Jarviksen kanssa kovassa viimassa. Aina niin palkitseva olo, rento, virkeä. Kummallisesti aika haalistaa asioita, pehmentää tunteita. Sitä tavallaan kasvaa kohti tulevia, on rohkeutta kohdata. Varjot ovat meidän opettajiamme, oppaitamme, pehmentäjiämme. Vasta silloin , kun olemme tarpeeksi rohkeita kohtaamaan asiat juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman minkäänlaista itsepetosta tai harhaa, tapahtumista muodostuu valo, joka auttaa meitä ja johtaa kasvamiseen.. Kiitos Riihipirtin tinttarukselle ihanista sanoista ja kauniista kortistasi. Kiitos Susipiilon yksinäiselle sudelle ihanista runoistasi ja enkelistäsi. Olette suloisia! Mitenköhän ne abit oikein selviävät siellä kuormalavalla pakkasen ja viiman syleilyssä?

Joku haluaa ostaa tämän kesäisen tytön näyttelystäni. (220 e) Kolme työtäni on menossa uusiin koteihinsa. Taas nämä vuoden huippujutut käsillä. Huomenna abien päivä: abilive, abiajelut. Perjantaina Wanhojen päivä: tanssit koululaisille, torilla ja illalla vanhemmille. Syksystä asti olemme opetelleet tansseja. Huomenna viimeinen harjoitus. Kaikki menee upeasti. Oppilaat ovat tehneet oman hauskan tanssitarinansa wanhojen päätteeksi. Perjantaina alkaa hiihtoloma. Alunperin minun ja vanhemman tyttäreni piti matkustaa laskettelmaan Itävaltaan. Hänen sairautensa vuoksi jouduimme peruuttamaan matkan. Ehkä lenkkeilen Jarviksen kanssa metsässä, käyn Turussa ja vain nautin , että saan olla, nukkua pitkään, valvoa myöhään... Jonnekkin haluaisin lähiaikoina matkustaa. Irtaantua tästä arjesta. Jonnekkin, missä oisi lämmintä, aurinkoa, meri, hiljaista, rauhaisaa... Ihania pakkaspäiviä teille ihanille.=)

Tänään halusin valita tämän kuvan, tämän päiväni kuvaksi. Haluan jakaa sen kanssanne. Jotenkin se viehättää minua nyt. Olen tänään itsekin tanssinut seiskalaisteni kanssa. Kissat pyörivät jaloissani mustasukkaisina, kun Jarvis seuraa joka askeltani. Lötjönen on alkanut pissiä lehtikoriin?? Haluan vielä jakaa seuraavan Tagoren runon teille. Olen siteerannut sitä aiemminkin. Mutta huomasin juuri, kuinka valtavan hyvin se sopisi tyttärelleni. Voin lähettää sen myöhemmin hänelle, mutta en voi ohjata häntä kulkemaan tätä polkua,näitä sanoja, näitä pyyntöjä. Jokainen löytää omalla ajallaan sen valon ja ihan itse.. " Vapauta minut omista varjoistani, herra, elämäni haaksirikoista ja sekasorrosta. Sillä yö on pimeä ja vaeltajasi haparoi, pidä minua kädestä. Vapauta minut epätoivosta. Kosketa liekilläsi suruni lamppua, josta valo on sammunut. Herätä uupuneet voimani unestaan. Älä anna minun pysähtyä ja jäädä laskemaan tappiotani. Salli tien laulaa minulle joka askeleella, kertoen talosta ,

Tyttäreni Jarvis koira on minulla hoidossa. Ollut jo viikon ja on viikkoja. Joka aamu olemme juoksennelleet lumittuneilla metsäpoluilla. Kummasti 11-vuotias gordoninsetteri jaksaa juosta, hyppiä, telmiä.. Melkein yhtä kummasti minäkin. Hän on niin kiltti, niin sympaattinen. Minulle on ollut suurta terapiaa Jarviksesta. Satoi tai paistoi, pakkasta tai ei, niin lenkille vaan suunnataan 3 kertaa päivässä. Minulla menee n 3 t päivässä hänen ulkoiluttamiseen mutta samalla oikeastaan hän ulkoiluttaa minua. Harmi, kun en metsässä huomannut noita kuolaviiruja nenällään... Metsässä on niin kaunista, niin levollista, hiljaisuus puhuu, puut kuuntelevat. Tänään aurinko valtaa koko taivaan, lumi kihelmöi täynnä timanttejaan. Löydän sen kiitollisuuden.

Sain herkän, kauniin viestin, entiseltä oppilaaltani. Tytöltä, jota on kiusattu paljon ja kiusataan edelleen. Hän oli katsellut taidenäyttelyssä taulujani ja tykkäsi paljon niistä. Mietin, että hän osasi lukea sen surun, joka on kätkettynä teoksissani, koska hän on kokenut sen ja elää siinä. Vaikka hän on mahdollisesti tottunut, hyväksynyt tilanteen, silti se on hänessä. Ihmettely ihmisten ilkeydestä, tuomitsevuudesta, arvostelemisesta. Suru on saman väristä, saman tuntuista, mistä se sitten syntyykään. Suru voi kasvattaa ison vuoren, se voi puhdistaa, se voi kasvattaa siivet, joilla lentää.. En ole jaksanut kommentoida blogeihinne, olen kyllä seuraillut niitä. Tästä ihanasta yhteydestä on tullut niin tuttu, niin läheinen. Olen jotenkin päässyt tasapainoon, hyväksynyt tapahtuneen. Olenhan jo kerran joutunut sopeutumaan, ottamaan vastaan samantapaisen, joskin erilaisen jutun,helpomman, lapseni kautta. Elämä tuo kysymättä yllättäviä, raakoja juttuja, joita suremalla liikaa, jäämällä, jä

Kiitos teille rakkaat blogiystävät taas kerran empatiastanne, tuestanne, sanoistanne. Sähköisen viestimen kauttakin tunteet ja halaukset lämmittävät. Sunnuntaina jouduin kohtaamaan pelottavan, järkyttävän jutun, joka onneksi ei johtanut kenenkään henkilön fyysiseen loukkaantumiseen. Isoja syytöksiä tulossa, toivottavasti lieventävät asiat vaikuttaisivat päätöksiin. Olen ollut tämän viikon sairaslomalla. Hoidan vanhemman tyttäreni koiraa. Lenkkeilemme monta tuntia metsässä, rämmimme umpihangessa. Joka ilta rukoilen , siunaan lapsiani, läheisiäni, ihmisiä maailmassa. Ehkä en ymmärrä Hänen suunnitelmiaan... Mieleeni tuli tarina auringosta ja myrskytuulesta. Myrskytuuli halusi kilpailla auringon kanssa, kumpi on vahvempi. Tiellä kulki vanha, vanha mummo, rääsyinen takki päällään. Myrskytuuli ehdotti, että kumpi saa mummolta riisuttua takin, on vahvempi. Aurinko suostui mukaan. Myrskytuuli kokosi kaikki voimansa ja alkoi riuhtoa mummolta rääsyistä takkiaan pois. Mitä enemmän myrsky puhalsi

Olen poissa jonkin aikaa....

" Missä henki ei työskentele käden kanssa, siellä ei ole taidetta."L.D.Winci " kevät" Nämä kaksi tauluani on varattu, merkitty punaisella. Olen iloinen. Osaan luopua heistä. " olen tasapainossa" Olen itse tällä hetkellä kuin tämän päivän sää. Viaton, puhdas aamu. Aurinko kirkkaalla taivaalla. Hetkessä harmaat pilvet nousivat ja räntäsade putoili raskaina, märkinä riekaleina alas. Ostin autonhakureissullani kirjan Raison Myllystä."Zen ja luovuus". Uskon, kun otan tuon kirjan käteeni, alan leijailla kevyenä, kauniina hiutaleena, hiljaisuudessa,enkä laskeudu ollenkaan, jään taivaaseen. "Sisäinen, mikä se on? Ellei voimistunut taivas."-Rainer maria Rilke "Suljen silmäni, jotta näkisin" -Paul Gaugin " Sinun ei tarvitse lähteä huoneestasi... Istu pöytäsi ääressä ja kuuntele. Älä edes kuuntele, odota vain. Älä edes odota, ole aivan hiljaa yksin. Maailma tarjoaa itsensä sinulle vapaasti paljastettavaksi. Sillä ei ole muuta mahdol

Taulut matkalla uusiin koteihinsa. Kortit lähetettäviksi tai pidettäviksi. Toivon ja uskon, että he ovat iloisia saadessaan postia . Mikään ei tule minusta vaan jostain suuremmasta ja se täytyy laittaa kiertoon. Sain autoni korikorjaamosta. Olin kolhinut autoani, ajaessani sen autotalliin. Maksoin 160e, oikeasti lasku on n 2000e. Kasko. Autoni hohti puhtauttaan, niin sisältä kuin ulkoa. Oli kamalaa lähteä ajamaan kurakelillä Uuteenkaupunkiin. Yritin pitää etäisyyttä muihin autoihin. Eihän se onnistunut. Katsoin ohjelman Isadora Duncanista. Innostuin vapaasta tanssista, vapaudesta. Hiihdin sateessa. Jalat painavat tuhat kiloa mutta posket hehkuvat. Tein tuosta maalauksestani ystävänpäiväkortteja, rajasin kissat.. Kissa sydämen takana, Kissa kukassa..eräs tuttuni halusi ostaa.

Arpajaiset suoritettiin virallisesti tiistaina 1.2. klo 15.00. Kiitos kaikille osallistujille ihanista, kauniista, koskettavista kommenteistanne. Ilahduin suuresti niistä. Arpoja oli yhteensä 34. Tein 34 lappua, joissa luki numerot 1-34. Tyttäreni nosti 3 voittajaa ja lopuksi vielä viisi... N: 19 Tinttarus. Saat valita ekana minkä kolmesta haluat itsellesi. N: 24 Yksinäinen susi Saat valita toisena kahdesta N:24 Maarit Saat sen mikä jää jäljelle. Ilmoitatteko tähän kommentissanne, minkä taulun haluatte. Lisäksi lähettäkää vaikka sähköpostiini osoitteenne, niin taulu lähtee uuteen kotiin, luoksenne. hannele.salmela@uusikaupunki.fi Lohdutuksena viidelle lähetän korttini.lähettäkää osoitteenne, niin posti tuo teille pienen lohdutuksen. Kortit: Lehtokotilo, sooloilija, trina, lastu, kirjailijatar Kaikille en malta lähettää tällä kertaa muuta kuin lämpimiä halauksia!!