Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2010.

katson nykyhetkeä rakastavin silmin...

...sillä siihen sisältyvät ne ainoat asiat, jotka ovat ikuisesti totta. "Todellisuus on kotisi; löydä se niin et enää koskaan ole yksin."-A.D.Mello Aina kun maalaan tai piirrän olen juuri siinä, en missään muualla. Muuta en tarvitse. Olen onnellinen. Viime grafiikan kurssillani tein muutamia vedoksia, joista ei tullut sitä mitä piti, eli ne meni "pilalle". Toissapäiväni ja eilen tein niiden päälle uusia kuvia. Piirtelin hiilellä ja väritin pastelleilla. Tykkään tästä eilisestä tytöstä. Mikään kuva ei ole koskaan välttämättä valmis tai pilalla, kaikkia voi aina jatkaa. Elämässämmekin, tarina jatkuu.

hämärän ihanuus

herkkä hämäryys valo piiloutuu turvallinen, läsnäoleva liian aikaisin tuo joulun julistus Taivas on kauniin harmaa. Ei sadetta, vain kosteuden tuoksu. Puut hengittävät hiljaa. En raaski lähteä puhtaalla autolla. Kävelen keskustaan. Käyn torilla katsomassa maalaismyyjien tarjontaa. Oisko vielä sieniä? Punajuuria ja porkkanaa varmaankin. Teenkin rosollia illaksi,jos hän tulisi tänään luokseni.

Goodbye Lenin - Yann Tiersen - Summer 78

Tänään olin tyttäreni kanssa Turussa. Olin niin iloinen , kun hän uskaltautui mukaan. Yksi päivä isommassa kaupungissa, isommissa kaupoissa, kaduilla. Ihan kuin olisimme olleet kauempanakin. Tuo ihana vaihtelu, ihmispaljous, autojen vilinä, veivät ajatukset pois pikkukaupunkilaisen arjen kuvioista. Ostin Aleksi 13.sta uudet housut. Porkkanamalliset, rennot, maahisen malliset. Hallista rukiista leipää ja vahvaa juustoa. Löysin "Elämää suurempia elokuvasävelmiä", josta poimin tuon häkellyttävän kauniin, surumielisen "Good bue Lenin". Kuinka paljon meiltä meneekään uskomattoman kauniita lauluja, syvällisiä kirjoja, häkellyttäviä kuvia vain ohitse, elämämme aikana, mietin ja olin iloinen, että törmäsin tähän leninin -biisiin. Joku siinä pitää minut kiinni ja kauan. Heti kotiin tultuani, pesin autoni. Se oli niin kuraantunut. Kuinka voi sillä ollenkaan ajella kurakeleillä talvella, jolloin en enää voi pestä sitä pihassani? harjapesuun sitä en vie, sillä se na

syyslomalla syksy on läsnä...

Kaksi päivää syyslomaa ja viikonloppu siihen päälle. Tuntuu jo pitkältä hyppäykseltä arjesta pois. Ehkä piipahdan Turussa, menen tekee grafiikkaa, kierrän pitkiä lenkkejä luonnossa, tapaan ihania ystäviäni, syön hyvin ja nukun pitkään... Kerkeisinkö vielä lukemaan, maalaamaan ja vain olemaan. Kerkiän!

syksyn keskellä

Masu täynnä uuniomenaa. Odottelen joogani alkamista. En tykkää odottamisesta. Ikäänkuin ei vois mitään tehdä, paneutua, heittäytyä täysin, kun täytyy tarkkailla kelloa ja olla pian lähdössä. On pakko mennä, kun on ohjaaja. Olen tulostanut muutamia kortteja grafiikkakurssini tekeleistäni. Aina uusi, viimeinen kuva jättää minut haltuunsa. Tuo kuva yläpuolella, on offsetlevy, jolla vedostin , monotypiaa... eli aina uusi väri ja uusi kuva. Tuon levyn tarina kiehtoo minua suuresti. Sillä vedostetut kuvat jäävät varjoon. syksyn keskellä pysähdyn näen paremmin pimeässä

less you know, more you experience

Tämä samainen offsetlaatta, jota eilisessä postauksessani esittelin, sai tänään uuden väripinnan ja vedoksen (= monotypia ). Laattakin on niin kaunis minusta, että sen voisi kehystää, ellen sit innostu tekemään uutta vedosta. Monotypia on aina yksi, ainutlaatuinen vedos. Vedostetulla tytöllä hieman harittaa toinen silmä. Johtuisku eilisillasta? Tänään oli kurssimme päätöspäivä. Keskityimme tosiaan monotypiaan, yhteen grafiikan tekniikoista. Itse keskityin oleellisesti yhden tytön kasvojen kokeilemiseen ja sit vielä halusin vedostaa uudella tapaa tuon eilisen tytön. Esittelen tämän päivän tytöt huomenna. Ihanaa, luovaa mutta myös väsyttävää. Täydellisesti läsnä omassa taidemaailmassa ja aika pysähtyy, sitä ei ole, kunnes palaa ja huomaa, että apua kello on jo noin paljon... Keho kertoo ja kuiskailee, että sekin haluaa. Tekeekin hyvää päästä hengittelee raikasta, kirpsakkaa pakkasilmaa keuhkoihini ja juoksemaan lihakseni rennoiksi, sisällä istumisen jälkeen. Minulla on hirmu tas

sanat on löydettävä, ilman sanoja ei ole mitään..

-carborumvedos- -laatta- Grafiikkakurssilla: Eilen, tänään ja huomenna. Eilen gessolla ja carborumdumhiekalla pohjustamani ohut offsetlevy koki muutoksia. Tarkoitus on vedostaa laatta prässin kautta paperille, lisättyne väreineen. Halusin ikuistaa laatan kasvot. Ne vaikuttivat minua melkein enemmän kuin itse vedos. Aluksi en osannut tuon tekniikan avulla saada kasvoja esiin. Tein kuivaneulatekniikalla tänään kasvoihin yksityiskohtia, jolloin silmät, suu ja nenä hahmottuivat herkästi.. (Ensimmäinen kuva, ylinnä) -laatta- -laatta-

huokaan huomiseen...

Niin ihanaa, että taas on viikonloppu! Osallistun tänä viikonloppuna maalaukselliselle grafiikkakurssille. Aloitimme tänään ja olin aivan innoissani noista uusista, ihanista tekniikoista, joita opiskelemme. Nämä kuvani ovat näkymiä eräästä kollaasistani. Siis ei grafiikkaa. Ehkä esittelen myöhemmin viikonlopun taidettani, jos se vain onnistuu. Valtavana tuo kuu kurkistelee alas maailmaamme. Niin upea ja loistava. Ihmettelen aina miksi kuuta nimitellään ukoksi, vaikka kuu on feminiininen, aurinko on maskuliininen. Olen menossa taas saunaan hellitelemään itseäni. Tämä ilta on vain minulle. Huomisen haluan jakaa. Maailman ihanin tulee luokseni. Kaikille teille ihanille, haluan toivottaa suloista viikonloppua, yksin tai yhdessä. Mehän oikeasti, emme ole koskaan yksin.

sytytän kynttilän, kun päivä on illassa..

"Uppoa juuriisi luonnossa, niin löydät itsesi"-A.D.Mello Nuo märät, kulahtaneet lehtikasat makaavat edelleen pihallani. En ole jaksanut, viitsinyt siirtää niitä puiden juurille. Ehkä huomenna. Viime päivinä olen ohjannut monelle ryhmälle joogaa. Maanantai-iltaisin kansalaisopistossa ja päivisin koulussani. Olen puhunut vahvoista juurista, puun virtaamisesta kohti taivasta ja elåinten läsnäolosta hetkessä. Antautumisesta. Itselleni on tullut sellainen tunne, kuin itse olisin kokenut transformaation, muuttunut puuksi. Kun olen valmis uskallan riisuuntua alastomaksi niinkuin syksyn puu seisoa juurillani tanssia tähtien valossa aamunkuiskaukseen

istun hiljaa pimeässä huoneessa

Viime päivinä olen ollut väsynyt. Haukotellut ja aivastellut. Koko ajan palelen. Onkohan flunssa tulossa? Odotan, että pääsen saunaan. Vempula-kissallani on outo haava kyljessään. Ollut ehkä tappelussa. Haisee pahalta. Vien hänet torstaina eläinlääkäriin. Onneksi hän tykkää matkustaa autossa. Opetin seiskalaisille oppilailleni charlestonia, lukiolaisille joogaa ja palautin terveystiedon kokeet. Yks sai kympin. Huomenna ilmaisullista, luovaa...ja shiatsua. Piirtelin tänään hiirellä. Olen niin ihastunut kukkasiin, että joka kuvaani niitä ilmaantuu. Istun pimeässä huoneessa ja kuuntelen hiljaisuutta. Pian pääsen lämpimään.

tämä hurmaava päivä

Ihana sunnuntai. Tapasin kaikki rakkaani. Molemmat tyttäreni, joille tarjosin kuumaa linssikeittoa. Sielunrakkaani, jonka kanssa teimme pitkän lenkin metsän poluilla. Pesin autoni, haravoin, siivosin pihalta puutarhakalusteet varastoon. Jatkoin tätä tytön kuvaa. Lisäsin kukkia, muutin silmien ilmettä. Olen ollut läsnä kehossani, kun haravoin, kun istun tietsikan äärellä ja kun kohta alan nauttien katsoa "Dance, dance, dance"ohjelmaa. Ihanaa uutta alkavaa viikkoa teille kaikille !

"Miksi olette aina huolissanne?", kysyi Jeesus opetuslapsiltaan.

"Kuole menneisyydelle, joka hetki. Et tarvitse sitä."-E.Tolle Oletko sinä levollinen tällä hetkellä? "Kun olet sisäisesti kunnossa, ulkopuolinen asettuu paikoilleen. Ensisijainen todellisuus on sisällä, toissijainen ulkona."-E.Tolle Olemme niin tottuneita. Teemme ratkaisuja tottumuksesta. Käytämme kehoamme tottumuksesta. Emme ole täysin tai ollenkaan tietoisia, onko ratkaisumme oikea, optimaalisesti paras siinä hetkessä, tilanteessa...tai käytämmekö kehoamme oikein,tarkoituksenmukaisesti. Suurin osa käyttää kehoansa väärin. Suomessa suurin syy eläköitymiseen varhemmin tai sairaseläkkeelle siirtymiseen ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja toiseksi mielenterveyssairaudet. Lisäksi niin monella ihmisellä työelämässä ja jo kouluissa on niskat jumissa, hartiat jännittyneet, polvessa jotain... Käytämme kehoamme tottumuksestamme, pysähtymättä ajatttelemaan, tarkkailemaan asentojamme, liikettämme. Käytämme kehoamme koko valveillaoloaikamme ja unessakin!! Löyd

kukaan ei kulje enää paljain jaloin

Alastomat puut seisovat pihassani ne katsovat ylös lehdet maassa taivaanrannan linnut ovatko ne lähdössä kissa katsoo ikkunasta Huomenna voisin haravoida. Pihani on niin kaunis, nurmikko täynnä kahisevia lehtiä. Odotin jo lunta. Sukset ovat jo oven pielessä. Onneksi on hiihtoputki. Pitäiskö jo vaihtaa talvirenkaat, ja kutoa uusi villamyssy. Tämä syksy on ollut niin kaunis, niin hohtava. Olen syksyn lapsi. Olen syksyn iässä. Syksy on muuttanut minuun. Tuuli haluaa irrottaa viimeisetkin lehdet.

tarkoituksellisia erehdyksiä, onko niitä?

Jostain syystä lipsahti, että tämän päivan postaukseni, vahingossa meni taas "Kuvagalleriani" puolelle?? Joka tapauksessa laitoin tänne hieman vanhemman piirrokseni, en enää muista, mikä tarina tähän liittyy..

Jokainen haluaa olla oikeassa, mutta kukaan ei pysähdy miettimään, onko hänellä oikea käsitys oikeasta- F.M.Alexander

Kuinka luomoavan kaunista on metsässä, joka on saanut olla rauhassa. Siellä ovat kaikki paikoillaan, juuri niin kuin on hyvä ja luonnollinen tila olla. Pieni siemen ei kiirehdi kasvamaan, ei pyri , ei tavoittele. Se vaan on itsessään ja kasvaa mahtavan suureksi puuksi. Virtaa ja suuntaa ylöspäin, kohti Valoa. Lehdet eivät takerru entiseen, eivät haikaile tulevaan. Ne antautuvat, irtoavat, kuolevat... Toinen päivä Aleksanteritekniikan kurssilla antoi yhtä runsain mitoin oivalluksia, avautumisia, vapautumisia kuin edellinen päiväkin. Huomasin enemmän iloa, vapautumista, kiireettömyyttä itsessäni. Älä yritä tehdä vaan tee se. Anna tapahtua. Vastuu siitä mitä koen on aina minussa. Jos haluan, että asiat sujuu minun ajatuksen mukaan, minulla on ongelma. Emme tarvitse kärsivällisyyttä. Ala tutkia mitä teet, miten teet, miten käytät kehoasi. Teemme asioita tottumuksesta. Olemme jämähtäneet niihin tapoihimme, emme edes useinkaan kyseinalaista. Haluamme pillerin tai leikkauks

leikkiä ei ole pakko leikkiä loppuun..

Olin tänään aleksanteritekniikan kurssilla.. Kerroin kokemuksiani, ajatuksiani. Vahingossa vai tarkoituksella meni postaukseni Galleriani puolelle.=) Jos sinua kiinnostaa, käy kurkkailemassa.. ihanaa lauantai-iltaa, halauksin!

" voit kadottaa vain jotain omistamaasi, et sitä, mitä olet"

Mitään suurta ei ole koskaan saavutettu ilman innokkuutta. Innostus ei halua mitään, siltä ei puutu mitään. Sana "enthusiasm" on peräisin muinaiskreikan Jumalaan viittaavista sanoista en ja theos....olla Jumalan vallassa.. "Omin neuvoin en voi tehdä mitään."-Jeesus Innostus tarkoittaa syvää tekemisen nautintoa. Innon lietsoman luovan toiminnan huipentuessa teoissa on valtavaa kiihkoa ja energiaa. Kaikki tapahtuu vain sisäisen halun, energian, tietoisen läsnäolon vaikutuksesta, ei suorittamisesta, ei suunnitelmallisen merkittävästä lopputuloksesta.. Olet vain matkalla, olet vain tekemisessäsi ja nautit, silloin olet yhteydessä maailmankaikkeuden energiaan. Ajatukset Eckhart Tollen kirjasta "Uusi maa", joka on täysin lumonnut minut sanomallaan.. Huomenna menen suurella innolla Aleksanteri-tekniikan kurssille. Olen odottanut viikkoja tuota kurssia. Olen käynyt n 15 v sitten viikon Aleksanteri-kurssin Oriveden opistolla. Mielenkiintoista , kuinka ny

"ota tämä pieni hetki syliisi ja pidä sitä valossasi"

Vapauta minut peloista anna luottamukseni kasvaa pidä minua kädestä ulkoistetaan, supistetaan, lopetetaan, siirretään... minne pienen ihmisen sielu epätoivoinen mieli haavoittuva katse Olen peloissani, huolissani. Täällä pikkukaupungissani on vireillä aikuisten avohoitoyksikkö Kummeli uhan alla. Se ehdotetaan lopetettavaksi, koska on säästettävä, nipistettävä sieltä, mistä voidaan kunnialla nipistää. Kummelissa käy päivittäin vähän yli kaksikymmentä mielenterveyssairasta. Heidän hoitonsa ja terapiansa on toiminnallista: arjessa selviytymiseeen auttamista, sosiaalisten kuvioitten suomista, taidetta, ruoan tekemistä, pieniä retkiä.. En vielä tiedä mitä teen. Teen kuitenkin jotain. Kirjoitan lehteen, otan yhteyttä ihmisiin, yritän vaikuttaa, vaikka toisaalta tiedän, että jostain on supistettava. Onko tämä se oikea kohde. Oikeampi kuin joku muu. Minulle se on surullinen juttu, tyttäreni ja muiden Kummelissa kävijöiden puolesta. En kysele enää: Miks mulle? Se mikä tapahtuu yhdel

karheaa, kömpelöö...

Löysin "Paint"-ohjelmani, jonka luulin kadonneeksi. Ihanan haastavan vaikeaa on piirrellä hiirellä. Käsi puuduksissa, suu mutrussa, mutta ainakin ihan läsnä tekemisessä... Olen niin haltioitunut näistä uskomattoman kauniista syyspäivistä. Nuo värit, tuoksut, tunnelma ei voi jättää ketään kutsumatta tanssiin. Syksyn valo loistaa sisällämme. Hengitys avaa ikkunamme syvimpään sopukkaamme asti. "Syksy on pihalla, sitä ei voi olla huomaamatta, paljaat oksat, lyyhistyneet pensaat. En osaa sanoa, mikä liikahtaa syvällä mielessä..."-Niilo Rauhala Juoksen itseni syksyyn hengitän keuhkoni auki maalaan sieluni väriesi huutoon olen sinussa..hanne

hengitän itseni täyteen tätä kaikkea!!

Aamulla lisäsin taas hieman värejä syksyntyttööni. Tykkään jotenkin hänestä ja haluan katsella, mikä viesti hänellä minulle on. Kolme ensimmäistä, ketkä haluavat tuon tytön korttina, saavat sen, lähettäessään minun sähköpostiin kotiosoitteensa, näin syksyn kunniaksi.=) Kuutti Lavosen näyttelyssä, galleria Joella oli muistaakseni 19 hänen työtään: suuria ja pieniä. Harmi, kun mulla ei ollut kameraa mukana. Otin kännyllä muutaman kuvan, mutta en osaa ottaa niitä sieltä pois, muuta kuin lähettää multimediana.. Suurin osa hänen töistään kuvaa naisen kasvoja, naisen tutkiskelua.. herkkiä, koskettavia grafiikkatöitä. Ihana, herkkä, mystinen viiva, joka synnyttää valaistuneita kasvoja. Ehkä menen uudelleen kameran kanssa, jos siellä saa kuvata?? Ihastuin kahteen työhön, melkeinpä silmittömästi. Harkitsin jopa ostamista... herkkiä, surumielisiä naisia, haaveiluissaan.. en muista nimiä.. Isompi maksoi 900 e ja pienempi 400 e, ilman kehyksiä. Mietin!!! Ihana, valontäytteinen syyspäivä t