virtausta elämään

Sinussa on sielu, etsi tuo sielu. Sinun ruumiisi vuoressa on helmi, etsi tuo helmi. Älä etsi muualta, etsi itsestäsi. En malta olla laittamatta tätä kuivettuneiden ruusujen kuvaa. Se on mielestäni niin kaunis. Vanha, rupsahtunut, kuivunut ruusu säilyttää kauneutensa.. kuin nuori morsian hän hohtaa ikuista valoaan.. Niin ihminenkin voi seurata ulkoisen muotonsa kuihtumista tyyneyden ja rauhan tilassa ja sallia sen tapahtua. Ulkomuoto tulee yhä läpikuultavammaksi, niin että iättömästä todellisesta olemuksesta loistaa hohtava valo lävitse. Hänen kauneutensa ei häviä vaan se muuttuu henkiseksi kauneudeksi. Harvat puhuvat tästä kauneudesta vaikka se on kaikkien ulottuvilla ja se on todellista kauneutta... Kauneus ympäröi meitä kaikkialla, joka hetki..

Hiihtoloma hiipuu... Selvästi huomaan itsessäni valmistautumista arjen rytmiin. Miten ihanaa olisi saada jatkaa tätä oman rytmin, rytmitöntä hengitystä, olemista.. Pieni jännitys kasvaa, itsensä laittaminen ikäänkuin johonkin laatikkoon, jossa on selkeät muodot, korkeat reunat.. Niin ihanaa kun työmaailmani onkaan, huomaan kuinka paljon se oikeasti minulta vaatiikaan. Vai olenko se minä, joka vaadin? "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin... Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää....." Joku syvä kaipaus on minussa nyt..

Katselin juuri Olympialaisten naisten vapaaluistelun nauhoitusta viimeöisestä kilpailusta. Aivan upeasti suomalaiset Laura ja Kiira luistelivat. Ehkä uskallan sanoa, että eniten kaikista urheilulajeista tykkään taitoluistelusta. Se on niin uskomattoman koskettavaa,taiteellisesti nautittavaa katseltavaa. Musiikki, luistelija, kehon uskomattomat kuviot...kauneus, herkkyys, vahvuus...siinä on kaikki. Aina usein jään ihmettelemään, kuinka minä valitsin tuon pikaluistelun, tai se oikeastaan valitsi minut. Olin aina porukan nopein. Aloitin kait siinä 10-11-vuotiaana pikaluistelun Jyväskylän Hippoksen radalla. Siellä sit sitä rataa kierrettiin ja kierrettiin... Pärjäsin ihan mukavasti myöhemmin SM-kisoissakin, vaikka poltin siihen aikaan tupakkaa, salassa vessassa... Nykyään luistelen taitoluistimilla. Vanhat pikarini eivät mahdu jalkaani enään. Tekisi mieli ostaa uudet tai ainakin retkiluistimet, mutta kun täällä päin ei ole mahdollisuutta harrastaa kumpaakaan. Nyt jos saisin valita liikun

"Elämä on yhtä pyhää kuin Pyhyys, joka sen loi. Pyhyyden läsnäolo elää kaikessa elävässä, sillä pyhyys loi elämän eikä jätä sitä, minkä se loi yhtä pyhäksi kuin itsensä. Sinut luotiin pyhäksi. Pyhän hengen ainoana tehtävänä on saattaa harha totuuden luo eli ego Jumalan luokse."-Ihmeiden oppikurssi. Haluan aloittaa jokaisen aamun hiljentymällä, kiittämällä, läsnäolemalla sismmässäni, jossa valo asuu. Haluan lopettaa jokaisen päivän kiittämällä, rukoilemalla eli keskustelmalla Jumalalle. Olen huomannut, kuinka elämäni on muuttunut rauhaisammaksi, olen iloisempi ja tasapainoisempi ja kiitollisempi kaikesta. En pelkää enään.

Nostalgiaa... Sydän sykkien ensimmäisiä rakkauden sointuja vuonna 1964, soi tämä Euroviisujen voittaja.. Vieläkin se nostattaa tunteita..

"On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein. Joka aamu on suuri ihme, kun saan herätä tähän uuteen päivään ja aloittaa kaiken alusta. Ei ole olemassa syntiä. On vain anteeksiantaminen. "Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme."A.Nin. Niin mielenkiintoista, kuinka jokainen katsoo omista näkökulmistaan maailmaa, pitää totuutena omaa totuuttaan ja puolustaa sitä. Totuus on, sitä ei tarvitse puolustaa. "Silmä , jolla minä näen Jumalan, on sama silmä, jolla Jumala näkee minut."-Mestari Eckhart. Katson sisäänpäin, sisimpääni ja näen Jumalan. Katson maailmaa ja näen Jumalan kaikessa, joka kiven alla, joka puun lehdessä. "Kirjatietoa voi välittää toisille, mutta ei viisautta. Sen voi löytää, sen voi kokea, se voi kantaa löytäjäänsä, sen avulla voi tehdä ihmeitä, mutta sitä ei

Innostuinkin eilen lähtemään ostosretkelle Raision Ikeaan ja Myllyyn. Samalla tapasin vanhemman tyttäreni ja nautimme salaattia yhdessä. Oli ihanaa saada jutella hänen kanssaan niitä, näitä. Minun mielestäni me tapaamme aivan liian harvoin. Löysin Ikeasta siis tämän allergialaisten kauhun, kissojen ihanuuden, paimentolaismaton. Se on niin pehmeä, lämmin ja kevyt heittää lumihankeen puhdistautumaan, ainakin näin talvella. Etsin kodinonnea, jonka olisin laittanut rautaiseen linnunhäkkiin... mutta ei ollut onnea...muratti sai kelvata.. Maalaustarvikkeeni tarvitsevat tilaa ja koreja... Tämä kolmiosainen kehysmalli on ihan kiva! Ja pistäydyin lopuksi Myllyn ostoskeskuksessa muutamassa vaatekaupassa. Ainahan sieltä tarttuu jotain mukaan, vaiks kaapit pullottaa jo... Mutta ihastuin tähän "taiteilijan paitikseen, sen pehmeyteen ja väreihin... Eilisen retken jälkeen menin hiihtämään. Aika rankaa oli luistella, kun lumipohja oli niin pehmoinen.. Tänään aion mennnä ilman suksia, eli sauvaile

Mietin, lähdenkö Ikeaan päiväretkelle. Haluaisin ostaa olohuoneeseen uuden maton. Mattoja minulla entisestään, mutta uutta tekee mieli. Miksi me aina kaipaamme vaihtelua, haluamme uusia juttuja? Katselin, kiertelin kodissani ja mietin, mitä kahta en ikinä vaihda! Huomasin, että niihin tavaroihin, jotka vuodesta toiseen seisovat paikallaan, liittyy joku vahva, tunnerikas tarina. Tämän yöpuvun ostin sillä samaisella Hesan retkellä, kun Loreenan cd:n. Retkellä, jolla etsin uutta elämääni, hyväksyen entisen. Jostain syystä haluan yöpuvun olevan esillä roikkumassa, vaikka käytänkin sitä edelleen.. Olen asunut Uudessakaupungissa kohta 30 vuotta. Kaikilla täkäläisillä on paatti, mieluiten purjesellainen. Tässä minun paattini! Omia korttejani jääkaapissa... Samaiselta Hesan retkeltä ostin "suruttaren". En muista kuka taiteilija sen on tehnyt. Mutta kyllä hän, siis tuo surutar on surenut pianon päällä. Vois alkaa jo hymyilläkin! Äidilläni oli tekstiilikauppa Jyväskylässä, jonka hän lo

Joskus kahdeksan tai kuusi vuotta sitten eräs pitkä suhteeni päättyi. Mies ihastui toiseen naiseen. Kaikki kaatui voimalla päälleni. En jaksanut elää arkeani. Pääsin parin viikon lomalle, toipumaan, kuuntelemaan itseäni, uutta tilannettani. Matkustin siskoni luo Helsinkiin. Löysin heidän levyhyllystään Loreena McKennittin cd:n. Kuuntelin hengästyneenä hänen laulujaan ja vastaus tuli minulle niin selvänä musiikin mukana. Rauha, levollisuus, ymmärrys, anteeksianto laskeutuivat minuun. Aina siitä asti Loreenan musiikki soi minulle, etenkin surullisina, haikeina hetkinä. Elämä tuo juuri ne oikeat asiat,oikeat ihmiset, juuri oikealla hetkellä sinulle.

Oli ihana herätä tähän päivään. Kova pakkanen, kirkas aurinko. Hiihtoloma! En mene tänään hiihtämään, menen uimaan. Toissapäivänä abit lähtivät iloiten , riehuen kohti unelmaansa. Tuli haikea olo, ikävä! Näin joudumme joka vuosi luopumaan heistä. Elämässä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Eilen juhlivat vanhat. Olimme työstäneet syksystä lähtien tansseja juuri tätä yhtä päivää varten. Kurssi oli ihana, upea, täynnä iloa, hikeä mutta ei kyyneleitä. Olen niin kiitollinen, että saan opettaa tällaisia kursseja, jotka yhdistävät oppilaat niikuin opettajankin toisiinsa,kehon ja liikkeen, kosketuksen, lähelläolon kautta. Tanssi vie meitä kohti itseämme, se opettaa meille kehon herkkyyttä, se opettaa lähestymään toista ihmistä, fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti, se opettaa meille muodon kautta muuttumaan musiikiksi, liikkeeksi ja siiheksi hetkeksi, joka on. Oppilaani tanssivat niin hienosti, niin kauniisti, kaikki! Ohjelmassa oli kaksitoista vanhaa tanssia ja lopun kruunasi oppilaitte

Toinen yritykseni... Irlantilainen Sinead O`Connor on yksi hyvin vahvoista laulajasuosikeistani. Hänen laulunsa, hänen tulkintansa menee ihon alle, syvälle ajatuksen ja muodon taakse. Olen hyvin kosketettu, hyvin läsnä. Musiikki on minulle ollut pienestä asti hyvin tärkeä osa elämääni. Olen soittanut lapsena/nuorena pianoa ja viulua. Tosin en ollut mikään virtuoosi kummassakaan mutta nuo soittamisen hetket avasivat minussa jotain niin suurta, niin voimakasta, lennättivät tähtien taa, valtamerien syliin... Olen aina tykännyt laulamisesta. Olen ollut mukana monta vuotta paikallisessa naiskuorossa, joskin tänä vuonna halusin pitää breikkiä kuorosta, niinkuin monesta muustakin "piiristä". Kun kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä, kuulen sitä, olen siinä.... En halua taustamusiikkeja.. Yhtä paljon minulle merkitsee hiljaisuus. Ilman hiljaisuutta ei olisi musiikkiakaan. Musiikki muuttaa meissä jotain. Se vaikuttaa aivoihimme, hormooneihimme, välttäjäaineisiimme.. Joka ikinen solu me

Olen pitkään yrittänyt epätoivoisesti oppia lataamaan tänne blogiini musiikkia "You tubesta". Taru (Pajupallo ja riukuaita) lähetti minulle selkeät ohjeet mutta hermostuin vain niiden kanssa. En antanut periksi...Yritin uudelleen... Ja sit ihme ja kumma onnistuin.. En oikein tiedä mitä tein ja osaanko ladata uudelleen... Mutta kuitenkin olen kiitollinen Tarulle ja niin ylpeä itsestäni. The first step is allways the hardest.. Vai onko näin? Usein ensimmäinen kerta on voimakkain, koskettavin, pelottavin, ihmeellisin niinkuin ensimmäinen suudelma... Tämä säveltäjä on minun ehdoton suosikkini tällä hetkellä. Armand Amar. Hän on säveltänyt paljon musiikkia voimakkaisiin elokuviin, kuten esim "mene, näe,elä" samoin moniin dokumentteihin kuten "Maa ilmasta" ja "Home". Voimakasta, sielua koskettavaa, mieltä hiljentävää, tunteita pakahduttavaa on hänen musiikkinsa minulle. Oi kun olen iloinen, kun opin jotain uutta tänään!!! ihana olo!!

Niin paljon ystävänpäivän iloisia toivotuksia olen tänään saanut, pääasiassa sähköisesti: täällä blogiystäviltä, facebookissa ja kännyviestejä kotosalla.. Kiitos vielä yhteisesti kaikille teille ihanuuksille!! Minusta tuntuu, että tämä päivä on saanut suuremman merkityksen nykyään, kuin ennen monien ihmisten elämässä, ei vain kaupallisten "hörhelöiden" muodossa vaan syvemmälläkin. Ihmiset ovat pysähtyneet ajattelemaan sinua ja laittamaan pienen viestin eteenpäin... Se on tuonut ja luonut hyvää mieltä..molemmille.. "Ihmeiden oppikirjasta" haluan lainata otteen tälle päivälle ja joka päivälle: "Olen täällä vain ollakseni todella avuksi. Olen täällä edustamassa Häntä, Joka minut lähetti. Minun ei tarvitse huolehtia siitä, mitä sanoisin tai tekisin, koska Hän, Joka minut lähetti, on minua ohjaava. Tyydyn olemaan siellä, missä Hän haluaa, tietäen, että Hän kulkee sinne minun kanssani. Tulen parantumaan, kun annan Hänen opettaa minua parantamaan."

"Paikka johon tuuli ei yllä, hämärä ei kosketa, kylmyys ei jäädä, on suojani, kotini. Siellä katon raosta, vain tähtienvalo, jossa enkelit tanssivat, muistuttavat, jotta en unohtaisi." Tämä koskettava, viehättävä runo on blogiystäväni (typoblog) Arin kirjoittama. Se on ensimmäinen runo Arin kirjoittamassa "Runoja"-teoksessa. Kaikki hänen runonsa pysähdyttävät, hiljentävät mutta minua kosketti erityisesti tämä "Jotta en unohtaisi"-runo. Olin niin hämmentynyt ilosta, ihmetyksestä, kun löysin postilaatikostani aivan odottamattoman paketin. Siellä se runoteos minua odotti. Kiitos vielä tuhannesti Ari!! Ystävyys niinkuin rakkauskin on tekoja. Se on valinta, joka sitoo kultaisin ohuista ohuimmin sidoksin minut johonkin, jossa haluan hengittää, olla yhtä, sitoutua.... "Todellinen rakkaus on muodottoman tunnistamista toisessa ihmisessä. Se on itsesi tunnistamista hänessä."-E.Tolle. "Meitä kaikkia yhdistää rakkauden syvä kaipuu. Me kaipaamme sielun j

Lötjönen ja vempula ovat pidemmän aikaa kaivelleet korviansa ja pyristelleet päätänsä.. Sain tietää, että vaivana ovat korvapunkit. Ne kutiavat varmaan sietämättömästi. Aluksi yritin hoitaa korvatipoilla mutta niiden laittaminen oli kertakaikkiaan mahdotonta.. Soitin eläinlääkärille ja hän ehdotti "Stronghold" paikallisvaleliuosta, joka valellaan kissan niskaan, iholle, paikkaan mihin kissa helposti ei pääse tassuillaan tai kielellään.. Tuo liuoksen pitäisi häätää kaikki loiset ja otukset pois.. Hyvän tuloksen varmistuksena olisi uusinta valelu kuukauden päästä. Laitoin eilen illalla molemmille rakkailleni liuosta ja minusta tuntuu, että he ovat sen jälkeen olleet paljon rauhaisampia, väsyneitä...Toivon, että pääsisimme noista inhoittavuuksista eroon. Lötjöllä, äitikissalla on vielä ollut silmätulehduskin. Sain siihen rohtoa, joka ei oikein ole auttanut. Oiko kovat pakkaset syynä, kyynelkanavien häiriöön tai jotain?? Vempula rötkötti vöäsyneenä mutta rauhaisana lääkityksen jä

Minun blogiystäväni Verna haastoi minut tänään tähän kuvahaasteeseen, joka on pyörinyt täällä blogimaailmassa muutamia viikkoja.. Haaste kuuluu: Valitse kuvakansioistasi 4. ja sieltä 4. kuva. Kerro kuvasi tarina. Haastan kaikki ne halukkaat mukaan tähän haasteeseen, jotka eivät ole vielä esitelleet 4. kuvaansa, 4.ssä kansiossaan... Tämä minun kuvani on otettu 21.5.2008 klo 12.05. Kuvan otti Jyväskylän Keljon vanhainkodin kahvilanpitäjämies. Kuvassa olemme isäni 84v ja minä. Isäni oli joutunut juuri tuona vuonna alzheimerin takia dementiaosastolle. Minusta tuntui, että isäni tunnisti minut. Tai ainakin hän tiesi, että olen hyvin läheinen hänelle. Vaikka muuten hän eli jossain ihan muualla.. Olen käynyt häntä katsomassa luvattoman harvoin. Kun soittelen hänelle, hän aina kysyy:"Missä sä oikein olet?" Yritän kertoa, että olen kaukana mutta tulen pian häntä katsomaan.. On niin surullista, kun en voi olla oman isäni kanssa yhteydessä..Hän ei ole tavattavissa.. Jollain tasolla

Kun annat vapauden lahjan , saat sen itse. Tee tietä rakkaudelle, jota sinä et luonut, mutta jota voit laajentaa. Täällä maan päällä se tarkoittaa: anna anteeksi veljellesi, jotta pimeys voidaan poistaa omasta mielestäsi. Kun valkeus on tullut hänen luokseen sinun anteeksiantosi kautta, hän ei unohda pelastajaansa ja jätä pelastamatta. Sillä juuri sinun kasvoissasi hän näki valkeuden, jonka hän haluaa pitää vierellään, kun hän kulkee pimeyden läpi ikuiseen Valkeuteen. Kaikki , jotka vihaavat, ovat pelkästään peloissaan rakkautta kohtaan, ja sen takia he myös pakostakin pelkäävät Jumalaa. On aivan varmaa, että sellainen ihminen ei tiedä, mitä rakkaus merkitsee. Hän pelkää rakastaa ja rakastaa vihata, jolloin hän luulee, että rakkaus on pelottavaa ja että viha on rakkautta Ei ole olemassa aikaa, paikkaa eikä tilaa, jossa Jumala ei olisi läsnä. Jumalan pelko! Tuo on suurin este, jonka yli rauhan on virrattava, ei ole vieläkään häipynyt. Kaikki nuo edelliset lauseet olen kirjoittanut "

"Yleismaailmallinen uskonto on mahdottomuus mutta yleismaailmallinen kokemus ei ole ainoastaan mahdollinen, vaan myös välttämätön." Kerron hiukkasen IOK:sta Ihmeiden Oppikurssista, josta olen kirjoittanut useasti aiemminkin..(Esim 28.2.09.). Lupasin muutamalle lukijalleni kertoa tänään hieman tarkemmin, mitä ihmeitä oikein kurssittelemme.. Se on menetelmä, kurssi, jonka kautta on mahdollista yrittää tehdä oman mielen muutos. Saada EGO , ei poisheitetyksi vaan pois elämämme johdosta ja kutsua Pyhä Henki Egon tilalle.. IOK_kirja on 770 sivuinen paksu eepos, jota yleisesti luetaan pikku porukoissa. Jotkut lukevat itsekseen. Kurssin ainoa tarkoitus on osoittaa tie, jonka avulla jotkut ihmiset pystyvät löytämään oman Sisäisen Opettajansa. Se korostaa, että se on vain yksi versio yleismaailmallisesta oppisuunnitelmasta. Monia muitakin on olemassa, ja tämä eroaa niistä vain muodoltaan. Kaikki ne lopulta johtavat Jumalan luo. Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei

Rauhaisa sunnuntai. Kävin hiihtämässä muutaman kilometrin meren jäällä. Hieman takkuista, tuulista ja harmaata. Menen kohta vetämään astangajoogaa ryhmälleni. Olemme edenneet seisontaliikkeisiin, jotka yritän opettaa tänään. Illalla luokseni tulevat IOK:N porukka. Olen leiponut heille mustikkapiirakan. IOK= Ihmeiden Oppikurssi. Aloimme juuri lukea kurssikirjaa toista kertaa. Ehkä , kun olemme lukeneet vielä monta kertaa, alamme leijua.... Olen onnellinen tässä hetkessäni...Olen kiitollinen kaikesta...

Pienessä flunsassa sohvalla levätessäni, katseeni kääntyi sinisiin,vanhoihin sohviini. Ei ne nyt maailmanlopun vanhoja ole, kait seitsemän vuotta ehkä, en muista tarkalleen..mut kuitenkin... Olen kyllästynyt niihin, ainakin niiden väreihin, vaikka sinisestä tykkäänkin. Haluaisin nyt vaaleampia värejä kotiini. Niinkuin haluaisin uusia isoja ikkunoita... Sohvia en osta vielä...ehkä sit kun ne ovat täyttäneet kymmenen vuotta... saavat siirtyä kierrätykseen.. Kokeilin Jouluksi ostamaani pellavaista pöytäliinaa sohvan peitoksi. Minusta se sopi. Tilasin paikallisesta kangaskaupasta myös toiselle sohvalle samanlaisen peitteen, saan sen huomenna. Teen muutamia väriin sointuvia tyynynpäällisiä, torkkupeittoja ja siinä on minulla uusi kevätlook olkkarissani... Ja saan sen hyvin edullisesti. Ulkoiset muutokset ovat usein helppo toteuttaa. Joskus ne saattavat maksaa paljon, mutta kaikki on suhteellista. Ihminen kaipaa aina jotain muutosta kotiinsa, ulkonäköönsä, elämäänsä.. vanha väsyttää, kylläs

Tälläinen on oloni tänään... Päätäni kivistää,silmiäni kirvelee, en ole kehossani, se on jotain muuta... En pääse ulos, katselen ikkunasta luonnon kauneutta, kaikki on ihan kuin pysähtynyt, puut kuuntelevat, missä kaikki linnut... Jaksoin muuttaa eilistä kollaasiani... tein siihen ikkunoita, tykkään ikkunoista, haluisin tehdä taloni täyteen ikkunoita, jotta valo tulvisi sisään ja ottaisi syleilyynsä...

Annan kaiken sinulle, käsi kädessä tanssin, riemuiten kanssasi! Hyväksy omat tekeleet. Älä odota, älä tee kuvaa... nauti väreistä, tekemisestä ja siinä hetkessä olemisesta... Tein äsken uutta kollaasia.(kuvagalleriassa) En ole ihan tytyväinen siihen... Jatkan huomenna.. "Hän tajusi tärkeän seikan, sen että päätös on vasta alku. Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan ja virta kuljettaa hänet paikkoihin, joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään.."_alkemisti Maailmankaikkeus auttaa unelmoivia ihmisiä! Olen nousukuumeessa tai nousuflunssassa. Olo on vähän outo. Nuha, pää hieman painava, aivastuttaa ja värisyttää.. Koko päivän olen haukotellut ja kaivannut peiton alle kippuraan... Mahdanko mennä huomen aamulla luistelemaan oppilaitteni kanssa? Jospa unijukka parantaa minut.. Nyt hiivin sohvalle väälyjen alle, olo on hieman sekava..huomaatko...=)