Hiihtoloma hiipuu...
Selvästi huomaan itsessäni valmistautumista arjen rytmiin.
Miten ihanaa olisi saada jatkaa tätä oman rytmin, rytmitöntä hengitystä, olemista..
Pieni jännitys kasvaa, itsensä laittaminen ikäänkuin johonkin laatikkoon, jossa on selkeät muodot, korkeat reunat..
Niin ihanaa kun työmaailmani onkaan, huomaan kuinka paljon se oikeasti minulta vaatiikaan.
Vai olenko se minä, joka vaadin?
"Katsokaa taivaan lintuja:
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin...
Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat;
eivät ne työtä tee eivätkä kehrää....."
Joku syvä kaipaus on minussa nyt..
Kommentit
eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin..."
Minun lainauksessa: "Nosta kasvot ylös sateeseen
Katso lintujen lentoa
Ne ei kylvä
Ei ne satoa korjaa
Mut niil on tarpeeks kaikkea"
Päivän sana? :)
sen kuiskaus antaa niin paljon...
Nuorallatanssija:
Sinin lainauksesi on niin kaunis...kasvot, sade, ylöspäin...
ja siellä ne linnut...silloin saa yhteyden ...
Tarja K : Kaipaus valoon , lämpöön, kevään tuoksuihin..
Tuo valoisuus kantaa meitä...
olikin todella pitkä ja pimeä aika ...
Minä en kyllä nyt taida olla vielä siihen tarpeeksi voimakas. Eilen huokaisimme jo helpotuksesta. Tauti tuntui häipyneen matkoihinsa. Kasasimme väsyneet kehomme ja sukset autoon ja huristelimme ihanille laduille reput selässä. Pikkuisemmekin neiti 6vee jaksoi sivakoida suupielet onnellisessa hymyssä 8km matkan latumajalle. Jätimme lapsoset nauttimaan kaakaota ja pullaa ja sauvoimme ukkokullan kanssa samaiset 8km takaisin autolle. Hurruuteltiin hakemaan toista reittiä lapset ja kotosalla sauna odotti reippailujoita. Sitten. Saminen neito kertoo, että vatsaan koskee. Koko viime yö ja tämä päöivä meillä on taas oksennettu. Silti yritän löytää hippuja, pieniä hetkiä kiitettäväksi. Ja onhan niitä, vaikkei ihan sellainen loma ollutkaan, mitä kaavailin ja kovasti innoissani odotin.
Elämässä ei kaikki tapahdu halutulla, kaavaillulla tavalla. Me emme tiedä tänään, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta Isä tietää ja ottaa viisaasti kaiken huomioon, meidän pienet ilomme ja suuret murheemme Hän ja vain Hän tietää ennakkoon. Siispä astellaan tästä päivästä huomiseen, hiippaillaan loman poluilta arjen askelmiin luottaen ja Häneen turvaten.
Nautihan HAnne jokaisesta loppuloman hetkestäsi!
ja työ alkaa aikanaan, tykkäsi tai ei.
Mutta olet kuitenkin nyt saanut kerätyksi itseesi voimahippuja ja nautintoakin.
Niillä jo jaksaa vähän aikaa, ja sitten käynnistyykin jo se tavallinen rytmi.
Työniloa kuitenkin sulle, ja vielä hyvää viikonloppua!
Kiitos vinkistä.
Oli todella vaikuttava, koskettava se koko laulu...
tinttarus: Kiitos niin paljon kommentistasi..
saan aina sanoistasi niin paljon valoa, voimaa ja huomaan, että näinhän se onkin...
kiitos sinulle Enkelini!!
Teillä oli ihana hiihtoretki...
Onneks masupipi tuli vasta hiihdon jälkeen...
Harakka: Kyllä minä ja me muut..
Ihan kohta on maaliskuu ja vanhemman tyttäreni synttärit...
Muistan aina kun hän syntyi 4.3 klo 6.35...sinä aamuna kevät räjaytty itsensä...
maailman onnellisin päivä minulle!!