Siirry pääsisältöön

Loreena




Joskus kahdeksan tai kuusi vuotta sitten eräs pitkä suhteeni päättyi.
Mies ihastui toiseen naiseen.
Kaikki kaatui voimalla päälleni. En jaksanut elää arkeani. Pääsin parin viikon lomalle, toipumaan, kuuntelemaan itseäni, uutta tilannettani.
Matkustin siskoni luo Helsinkiin.

Löysin heidän levyhyllystään Loreena McKennittin cd:n.
Kuuntelin hengästyneenä hänen laulujaan ja vastaus tuli minulle niin selvänä musiikin mukana.
Rauha, levollisuus, ymmärrys, anteeksianto laskeutuivat minuun.
Aina siitä asti Loreenan musiikki soi minulle, etenkin surullisina, haikeina hetkinä.

Elämä tuo juuri ne oikeat asiat,oikeat ihmiset, juuri oikealla hetkellä sinulle.

Kommentit

Sooloilija sanoi…
Musiikilla on mahtava voima!
Musiikki on mukana minunkin kaikissa elämäntilanteissa ja käänteissä.
Harakka sanoi…
Uskon, että silloin joskus on ollut ihan kamala paikka, kun kaikki on kaatunut kerralla nisklaan!
Voin edes pikkasen kuvitella sun tunteitasi silloin.
Ja ihanaa, että löysit musiikin avulla siihen avun.
Musiikki on kyllä vähän kaikessa muodossaan terapiaa.
Ja varsinkin nyt tämä, minkä olit valinnut, niin siinähän oli hyvää musiikkia kerrakseen.
Ihana, herkkää, sydämeen käypää.
Tunteikas musiikki, siinä tuli kaikki esille, niin aurinko, puut, vuoret, meri ja ihan kaikki, ihana!
Kuuntelin sitä ja laitoin silmäni kiinni, ja vaan olin, ja musiikki meni mun lävitse, ja tuli hieno tunne.
Kiitos!
Sooloilija: Ihanaa, että olemme löytäneet tuon kanavan, joka auttaa meitä!!

harakka: =)

Minustakin tämä biisi on niin kaunis, vaikuttava ja vie pois n egatiivisista tunteista...
Johanna sanoi…
Musiikki vie kyllä vaikka kuinka kauas muistoihin. Joku vanha kappale saa muistamaan hetket juuri sellisina kuin ne oli, jopa tuoksuineen.
Tuo oli aivan ihana kappale :)
Johanna: n iin totta..
musiikki avaa portit, johdattaa kauas, syventää meitä, me muistamme...
Kamalaa, voimaa vievää, anteeksianto on parempi kuin vihaa, suuri energianviejä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistyttö