virtausta elämään

Syntyessään jokaisella on kyky rakastaa ja luova , kukoistava mielikuvitus, jota myös osaamme käyttää. Meillä on yhteys rikkaaseen maailmaan, täynnä lumousta ja ihmeitä.Miksi ne haalistuvat ja katoavat vuosien kuluessa? Meille opetetaan lapsesta asti, että olemme erilaisia kuin muut, että meidän tulee kilpailla menestyäksemme ja että emme ole kyllin hyviä sellaisina kuin olemme. Vuonna -93 törmäsin sattumalta/tarkoituksella kirjaan "Palatkaamme rakkauteen", jonka on kirjoittanut Marianne Williamson. " Kirja opastaa takaisin siihen totuuteen mihin synnyimme ja antaa vastauksia päivittäin kohtaamiimme ongelmiin niin ihmissuhteissa, uran kuin terveydenkin alueilla.Kirja ohjaa irrottautumaan kahlitsevasta elinikäisestä itsekontrollista, jotta vapautuisimme kehittämään toisenlaista tietämystä, myönteistä ajattelutapaa ja löytäisimme takaisin perusrakkauteen." "Palatkaamme rakkauteen" on henkinen itseopiskelukirja ja perustuu "A Course in Miracles"-k...

" Mitä enemmän saat, sitä enemmän sinulla on annettavaa. Älä pidätä itselläsi mitään, vaan anna, anna jatkuvasti. Näin teet tilaa yhä enemmän saamiselle. Se mikä on oikein yhdelle sielulle, ei ehkä ole oikein jollekin toiselle sielulle. Siksi on tärkeää etsiä omaa sisäistä suuntaansa ja toimia sen mukaan yrittämättä seurata jonkun toisen jalanjälkiä. Valinta on vapaa, sillä olen antanut kaikille ihmisille vapaan tahdon."- "Ovi sisimpään" Ajoin tänään Turkuun tapaamaan vanhempaa tytärtäni. Matkalla mieleeni tulivat tyttäreni sanat...."minua ei kiinnosta mikään, missään ei ole valoa, vain harmaata, haluaisin nukkua niin kauan, että masennukseni olisi ohi...minua ei huvita meikata, pukeutua kivasti, laitan vain mustaa päälle, jotta lihomiseni ei näy...Minun ei tee mieli ostaa yhtään mitään....no, rahaa säästyy..." Kaiken harmauden keskellä minulle tuli iso oivallus...Minun tekee mieli ostaa itselleni uudet pellavaiset housut...olin iloinen, että mieleni ...

Tänään on ollut ihana päivä, huolimatta että räntää on tippunut taivaalta koko päivän ja kaikkialla on niin harmaata.. Minulla on koulussa vain yksi lukion ryhmä torstaisin iltapäivällä, joten olen voinut osallistua kansalaisopiston "torstainmaalareihin" aamupäivisin..Maalailen omia sielunmaisemiani , hukutan käteni ja sydämeni väreihin...On niin hauras, herkkä olo. ..Kosketuksessa itseen.... Maalaaminen jää "päälle" moneksi hetkeksi... Kolleegani vaimo kuoli pari pari päivää sitten rintasyöpään...Hän oli sairastanut viitisentoista vuotta tuota katalaa sairautta...vaikka kuinka ihminen valmistautuu kuolemaan, luopumiseen, koskaan sitä ei osaa oikein kuvitella, tunnustella, miltä se itsestä juuri siinä hetkessä tuntuu.... On vaikea löytää oikeita sanoja toiselle suruun ...Koskaan ei voi tavoittaa toisen tunteita, oikeasti ymmärtää.... Aina tulkitsemme omista näkökulmistamme. Oikeastaan sanoja ei välttämättä tarvita, toisen aito läsnäolo...Olen tässä vierelläsi niin k...

Voi kuinka uskomattoman voimakkaasti sinitaivas ja kirkas , keltainen aurinko taivaalla vaikuttavatkaan mieleemme, tunteisiimme...etenkin vielä, jos harmaat pilvet ovat täyttäneet taivaankaaren monta päivää peräkkäin...Ja se ajatus ja tieto, että se aurinko on siellä pilvien takana, ei auta, vaikka kuinka positiivisesti ajattelisikaan...Vaan se kokemus, läsnäolo siinä kirkkaudessa, valossa avaa viimeisetkin lukot... Eilen kurkkailin ihmisten blogeja ja löysin "Pilviharson" blogidta ihanan haasteen..olin innoissani, kun olin vasta toinen komentoija...nyt odotan jännityksellä, mitä minulle onkaan tulossa... Otin haasteen vastaan ja anna hyvän ja kivan kiertää, niin että sinullakin on mahdollisuus, jos olet oikeassa paikassa, oikeaan aikaan... TAITOHAASTE: Te ensimmäiset viisi, jotka kommentoitte tähän haasteeseen jotain, saatte jotain tekemääni.. SÄÄNNÖT: -Ei ole takuita, pidätkö siitä, mitä tulet saamaan -Tekemäni juttu on ihan vain sinua varten -Saat sen tämän vuoden aikana ...

"En ole unohtanut suurta tyhjyyttä, olen vain lakannut pelkäämästä sitä. Seison sen partaalla ja kauhu kouraisee vatsaani kun näen millä kaikella sitä yritetään täyttää."-Kai Nieminen Minäkään en ole unohtanut tyhjyyden tunnetta, joka nousi pitkän ihmissuhteen kadottua ... kauan sitten...Kuinka vahvasti se kouraisi sisintäni...Olin niin yksin, niin tyhjänä tyhjyydessäni... Mitä minulle on tapahtunut? missä olen kuljeskellut? Mitä olen löytänyt? Tyhjyys merkitsee minulle nyt enemmänkin tarkoitusta...mikään ei häviä, katoa..kaikki suhteet ovat ikuisia, ne ehkä muuttavat vain muotoaan...Tyhjyydessä on tilaa, avaruutta, vapautta, mahdollisuus uuteen...Kun olen tyhjyydessä, mikään ei häiritse läsnäoloani, läsnäolemistani.. Olen yhteydessä kaikkeuteen...Annan pois kaiken, saan kaiken...Mitä oikeasti tarvitsenkaan???

"Lumihiutaleet hidastavat putoamistaan, rukouksen sanat valaistuvat. Hiljaisuus on lähtenyt liikkeelle, tätä hetkeä vastaan." "Taivaalla sininen kylmyys, lumen pikarissa jäätynyt pyörre. Kuka ampuisi kuun alas, autiomaan kivikkoon?" "Se, joka on lähtenyt kauas, on kaikkein lähimpänä. Se, jonka ääni on hiljaisuutta, puhuu meidän äänemme läpi. Ja niin sanamme vaikenenvat ja me kuuntelemme.." (Tekstit Niilo Rauhalan ) Oli ihanaa palata kaukaa kotiin. Sain kokea hiljaisuuden, pimeyden, lumen koskemattomuuden. Kylmyys kosketti syvyyteen asti, harmaus lohdutti. Ihmettelin kuinka nuo suloiset poroiset porot sietävät näitä julmuuksia, karuutta ja tyhjyyttä? Jokaisen eläimen katseessa on valtava voima, kaipuu...Eläimet eivät täytä tyhjyyttä tyhjyydellä, niinkuin monet meistä.. Rovaniemeltä Turkuun yöjunassa, nukuin kuin pieni lapsi tai rakastettu, jota keinutetaan, tuuditetaan unen portille asti, koko yön. Kuinka kaipaankaan toisen ihoa, peitokseni , turvakseni..

Toivotan lumentäytteistä, pakkasen puremaa, tuulen tuivertamaa hiihtolomaa, niille onnellisille, joilla se on ja muille ihanaa alkavaa viikkoa...Pian on maaliskuu.. Itse lähden huomenna Lappiin ,Pyhälle hiihtämään ja hiihtämään... Ystävyyden siunaus: Siunatkoon elämä sinut hyvillä ystävillä. Ja , että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi. Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan, jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta ja anteeksiantoa. Muuttakoon tämä sinut . Muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa on kielteistä, etäistä, kylmää. Niin että ymmärtäisit todellisen intohimon, toveruuden ja yhteenkuuluvuuden merkityksen. Että osaisit arvostaa ystäviäsi, että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen ja että he soisivat sinulle kaiken sen siunauksen, haasteen, totuuuden ja valon, jota matkallasi tarvitset. Ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään, vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä sisimpääsi.

Eilen jätin flunssani sohvalle ja riensin kouluuni. Päivän ja illan tanssiesityksiin. Kaikki meni aivan upeasti. Oppilaat olivat kauniita, ihanissa puvuissaan ja kampauksissaan. Pojat komeita frakeissaan, kiiltonahkakengissään.... Jotain on mennyt pieleen mielestäni...Vaikka lukiolaisille onkin tuo "Vanhojen päivä" ikimuistoinen, ehkä kouluajan paras päivä, en itse oikein enää jaksa ymmärtää sitä, kuinka paljon monetkin oppilaat satsaavat rahaa, tuon päivän vaatteisiin, kampauksiin, meikkeihin, rakennekynsiin.....Olin ilahtunut kun näin hesarissa kuvan eräästä "vanhasta", joka oli itse räätälöinyt itselleen ihastuttavan, lumouksellisen puvun, vanhoista verhoista, yöpuvuista...vain mielikuvitus rajana...Olen itse opettajana yrittänyt puhua oppilaille, kun aloitamme vanhojen harjoitukset syksyllä, että kyse on nimeenomaan vanhojen tansseista, vanhasta ajasta. Ei ole tarkoitus olla viimeisen päällä oleva muotinukke..Mutta, kukin haluaa omalla tavallaan juhlistaa päivä...

Hän on eräs minun uskollisimmista ystävistäni. Jarvis, tyttäreni gordoninsetteri, 9v. Olen hänen hoitajansa, aina kun tyttäreni menee matkoille.En ole kenellekään nähnyt tuota katsetta, jolla Jarvis napittaa lakkaamatta, niin kauan kunnes saa mitä haluaa...Oispas tuollainen mies..=) Mietin viime päivinä, kun makasin sohvalla, että kuka on ystäväni, jolle haluaisin soittaa ja pyytää, että voitko käydä minulle kaupassa, itse en jaksa. Uskon, että useimmat ystävistäni olisivat suostuneet mielellään, jos olisivat ehtineet. Silti minusta tuntui, etten viitsisi vaivata ihmisiä..Mutta , jos joku pyytäisi minua kauppaan puolestaan, menisin ilomielin ja ostaisin tulppaanikimpun heille virkistykseksi. Tänään, perjantaina 13., ystävänpäivänä, en antanut kuin yhden ystävänpäivän lahjan senkin käärin aarteistani ja en yhtäkään korttia. Tuntui hyvältä tuo, ettei tarvinnu pakosta, tavasta vääntään mitään krumeluksia...Ehkä, jos en juuri nyt ois sairastunut, olisin tehnyt omista kuvistani kortteja ja...

"Kyllä muistan, miten kevät kouraisi viisitoistakesäisenä , kun tuomet ja vuokot, kun käet ja pääskyt, kun kaikki kukat ja siivekkäät, yhtenä mylläkkänä..Ja etteikö nyt, vuosia myöhemmin..Ellei sitten vielä syvempää, vielä vihlovammin..-maaria Leinonen. Olen jo maannut neljä päivää kuumeessa. Tänään saa olla viimeinen päivä. Huomenna mun on pakko mennä ihailemaan oppilaitani, "vanhoja"... Olen oikeastaan nauttinut tästä hiljaisuudesta, pysähtyneisyydestä, jos en otalukuun sitä kamalaa oloa, joka on siivittänyt näitä päiviä..Olen muistellut, ajatellut aikaa taaksepäin. Aikaa, jolloin tyttäreni olivat vielä pieniä, asuivat kotona luonani. Tuo aika on ollut jollain tavoin ihaninta, rikkainta aikaa elämässäni...tähän mennessä... Ihmettelen sitä valtavaa energiaa, puhtia, tahtoa, jota minulla on ollut, kun yksinhuoltajana hoisin , kuskasin, "kasvatin heitä" ja olin vielä ihan hyvä opettajakin...Joka päivä, kun tulin kotiin koulusta, lähdimme heti tallille ja tulimme...

"Se mikä lisää , vähentää, rajoittaa tai laajentaa kehon voimaa, lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa myös mielen voimaa. Ja mikä lisää, vähentää, rajoittaa tai laajentaa mielen voimaa, lisää vähentää, rajoittaa tai laajentaa myös kehon voimaa.-Spinoza (1632-1677). Olen maannut kolmatta päivää sängyssä ja välillä sohvalla, kovassa kuumeessa. En edes muista, milloin minulla on ollut kuumetta yli 38 astetta, joskus lapsena ainakin. Lapsilla on hyvä vastustus ja heidän kuumeensa nousee nopeasti ja jyrkästi. Olin melkein hehkutellut opettajanhuoneessa, kun kolleegat putoilivat vuoronperään petiinsä, ettei mulle tule tuo influenssa sillä syön niin terveesti, lisäksi popsin E-Epaa, probiootteja, ubikinonia, berokkaa. Ulkoilen joka päivä ja harrastan niin monipuolisesti liikuntaa... Mutta kyllä tuo tauti kaatoi minutkin helposti, eikä auttanut käsien pesutkaan.. Olen ajatellut, että sairaus on aina joku viesti itselle. Kun itse en ole pysähtynyt kuuntelemaan kehoani, vaan olen pakott...

"Viisaus opettaa minulle, etten osaa mitään. Rakkaus opettaa minulle, että olen kaikkea. olemalla ei mitään, olemme myös kaikkea. Kaikkea tarkoittaa, että tunnistamme yhteyden muihin, olemme erillisiä."-Nisargadalta Maharai "Että olisi kaunis,sitä nuorena toivoi ja kärsi , kun ei ollut. Että olis rikas, sitä vanhempana toivoi ja suri kun ei ollut. Nyt vain, että olisi tosi, niin tosi, että kuolemaa saa tulla ja kääntää vaikka nurin , solu solulta ja kestää sen edessä silmät auki vavahtamatta, mitä löytyykin, se on aitoa. Totta!"-Maaria Leinonen On niin helppoa olla samankaltaisten kanssa. Ymmärtää toista ilman sanojakin, pienestä eleestä. Ei tarvitse selitellä. Sanaton kieli ja sanallinenkin on yhtä. Näkymättömät säikeet yhdistävät ja vahvistavat. Toisaalta ihminen voi olla hyvinkin erilainen, monessakin suhteessa ja ymmärrys on silti syvää . Kun ihmisellä on yhteys omaan sisimpäänsä, ihminen on itsessään. Hän ei koe tyhjyyttä, joka pitäisi täyttää, jotta hän olis...

Sunnuntaina.. Vanhempi tyttäreni tulee tänään käymään. Ehkä menemme lenkille, uimaan tai hiihtämään ja syömme yhdessä kalakeittoa.. Olen ostanut hänelle Probioottiplussaa , ruusunjuurta ja sahramiuutetta...E-Epaa annoin viime kerralla.. Uskon, että ravinnolla on erittäin suuri merkitys sekä mieleen että kehoonkin.. Mutta aina meidän kaukaa kuljetettu, säteilytetty,väkilannoitettu,nopeasti valmistettu ruokamme, ei tuo niitä vitaali-, ravintoaineta, joita kehomme ja mielemme joka päivä tarvitsee. Rauhassa, rakkaudella tehty, siunattu ruoka hyvistä ravintoaineista tuo meille terveyttä.. Oli mielenkiintoista katsoa Masari Emoton kirjan "Veteen kätketyt viestit" kuvia eri kohtelun saaneesta vedestä /jääkiteistä. Kaikkein kauneimmat kiteet muodostuvat , kun vedelle oli "sanottu/kirjoitettu" Kiitollisuus ja Rakkaus . Kaikista muodottamimmat kiteet muodostuivat kun vedelle soitettiin hevymusaa, sanottiin "saatana "tai käytettiin mikrouunia sekä kännykän säteilyn j...

Ohuena, valkoisena, keveänä, hiljaisena taivaalle käy pilven tie. Sulje silmät, tunne autuus, valkoisena, viileänä kun se uneen vie...-H.Hesse Tänään olen elänyt koko päivän pilvessä.. harmaus on ulottunut aivan maahan asti... mikä hiljaisuus, pysähtyneisyys... Olen ajatellut koko päivän Olemattoman kirjoitusta... "Sydäntään ei voi pakottaa auki... Vaikeuksien hyväksyminen on avautumista elämälle.. Mitä enemmän avaudumme, sitä suuremmaksi sydämemme kasvaa.. Kun aika tulee sydän aukeaa kuin kukka.." Pikkuhiljaa, vähitellen, pehmeästi, laajenen, luovun turhasta... luotan ja uskon.... olen tiennyt tämän ennenkin...monta kertaa mutta nyt minusta tuntuu että tiedän enemmän... Kun sydämeni aukeaa..ovi on kaikille aina avoinna.. "Anna minun nähdä toisin silmin!"

"Hiljaa istuessa tekemättä mitään kevät tulee, ja ruoho kasvaa itsestään." "Siniset vuoret ovat sinisiä vuoria itsestään; valkoiset pilvet ovat valkoisia pilviä itsestään." Tänään oli hesarissa mielenkiintoinen kirjoitus Zenistä ja tenniksestä. Kaikkihan ovat varmaan lukeneet "Zen ja jousella ampumisen taito"-kirjan. ....Sinä vain asettaudut oikeaan asentoon, otat jousipyssyn,jännität jousen, hengität sisään, pidätät hieman hengitystä, olet läsnä maailmankaikkeuden rytmissä, juuri siinä, nautit, olet se kaikkeus, jousi, pyssy, sinä...edessäsi on maalitaulu, sinulle ei ole merkitystä saavutus vaan matkalla olo, annat vain kaiken tapahtua suorittamatta, kuin hengitys ja jousesi menee keskelle ja silläkään ei ole merkitystä. Olet maailmankaikkeuden rytmissä, omassa rytmissäsi.... Mielestäni Alexander-tekniikassa löydämme saman läsnäolon, ajattomuuden...kehoa opetetaan luopumaan vanhoista reagoinneista..... "Luovu näkemyksistäsija olet pelastettu". N...

"Aina kun kieltäydymme elämän uudesta tarjouksesta, saamme tunneperäisiä kovettumia sieluumme, kieltäydyttyämme elämästä, meistä tulee kuoleman palvelijoita."-Thomas Moore Yksi suurimmista synneistä on elämätön elämä! "Meidät lähetetään maailmaan elämään täydesti kaikessa, joka sisimmässämme havahtuu ja ottamaan vastaan kaikki, mikä kohdallamme tulee. Me emme saisi milloinkaan sallia pelkojemme tai toisten odotusten muodostaa estettä omalle kohtalollemme. Jokaisen sielun muoto on omanlaisensa.Jokaisella ihmisellä on salainen kohtalonsa. Kun yrittää toistaa sitä mitä muut ovat tehneet tai pakottaa itsensä johonkin valmiiseen muottiin, niin pettää oman yksilöllisyytensä. Löytäkäämme sielumme ydintä asustava unelma. Meidän on tunnistettava tuo unelma kuin ihmettelevä lapsi, joka lähestyy aarrekammion ovea. Sen seurauksena me löydämme itsemme yhä useammin tuosta paikasta, jossa luontevuus ilo ja riemu vallitsevat. Pääsemme rytmiin oman itsemme kanssa." Kelttiläistä viis...

Sinussa on koko maailmankaikkeus. Kysy kaikessa neuvoa itseltäsi.-Rumi Keho on aina kiehtonut mieltäni, myös mieli kehoani. Olen jo kauan tiennyt ja ymmärtänyt, ettei kehoa voi erottaa mielestä, eikä mieltä kehosta. Koko ikäni olen "työskennellyt" oman kehoni kanssa. Jo aikaisin löysin kiinnostuksen kehoni sisälle, mieleeni... Jossain vaiheessa oivalsin että mitä teen keholleni, teen sen mielelleni.Ja päinvastoin. Kun mieleni on harmaa, alakuloinen, voin auttaa itseäni kevyellä tai rankalla liikunnalla, avaamalla kehoni vaikka joogalla tai vain hengittämällä tietoisesti, laajasti... Jos kehoni on väsynyt, niinkuin nyt eilisestä luistelusta ja hiihtoluistelusta jäällä, värit, musiikki, hiljentyminen, pysähtyminen hoitavat lempeästi. Kesällä oli Vierumäen Urheiluopistolla kansainvälisellä liikunnanopettajien kongressissa. valitsin ohjelmasta melkein kaikki tanssikurssit. Osallistuin unkarilaisen, upean opettajan ,modernin tanssin tunneille. Hän pitää aivan uskomattoman kosketta...

Tiistaina tikut tehtiin! Miksi sinulla ei ole kurahousuja? "Aikuiseksi kasvaminen on niiden sisällä olevien kuvien uhmaamista, jotka ovat peräisin meidän lapsuudesta. Sankari on se, joka uskaltaa ottaa hylätyksi tulemisen riskin , ilmaisemalla vihaa tilanteissa, joissa on ollut aina kiltti ja säyseä. Joskus on uskallettava luoda kriisi ja tuhota rauha, joka perustuu siihen, ettei asioita käsitellä. Vihan ilmaiseminen särkee vääränlaisen kiltteyden, joka usein ylläpitää turvaa, joka tukahduttaa todellisen elämän ja mahdollisuuden muutokseen ja kasvuun."-T.Hellsten Tarvittiin iso myrsky, jotta uskalsin luopua turhasta turvallisuudesta, naamiostani, kiltteydestäni. Antaa tuulen riepotella kovimmatkin käkkäräiset, kuolleet oksat ja kaikki sen mikä jää jäljelle, on vain minua..... "Millään ei ole niin suurta vaikutusta lapsiin kuin aikuisten elämättömällä elämällä".-Jung

Ihana maanantai aamu. Pakkasta ja lunta. Olen etuoikeutettu. Olen kiitollinen. Saan mennä oppilaitteni kanssa luistelemaan . Olen aina tykäänyt luistelusta. Aloitin kait neljän vanhana nurmeksilla. Sain kymmenen vuotiaana pikaluistimet , koska olin niin kova luistelija. Aloin kilpailla innoissani ja pärjäsin hienosti. Suomessa pikaluistelijoita on niin vähän, ainakin verrattuna hiihtäjiin, että siinä lajissa pääsee helpommin huipulle. Pian kilpaileminen alkoi ahdistaa minua. koko päivän koulussa jännitin ja ahdistin iltaista luistelukilpailua. Aina menin kuitenkin ja myöhemmin ihana vapautuksen tunne levisi koko kehooni ja mieleeni, kun kaikki oli ohi.Toisaalta nautin, kun seuraavana päivänä ihmiset antoivat palautetta, kehuja voitostani ja lehtijutusta. Luistelukuvioihini liittyi tosi vahvasti isäni, joka oli kait innostuneempi kilpailuista kuin minä. Minusta aina tuntui, että hän jotenkin pakotti minut kilpailemaan. Kilpaileminen säilyi pitkään elämässäni monessa asiassa. Vertailin i...

Olen niin kiitollinen. Minulla on ihanat , rakkaat lapset. Saan asua isossa talossani kahden kissani kanssa., talossa, jossa on hyvä henki, jossa voin soittaa musiikkia niin kuin sieluni sietää, milloin vain itse haluan. maalata, katsoa leffoja ja vain olla.... Minulla on aivan ihana työ. Olen unelma-ammatissani, josta haaveilin kymmenen vuotiaana. Ja edelleen tykkään niin paljon opettaa nuoria ja olla heidän kanssaan. Olen ollut sinkkuna ( kamala sana), yli vuoden verran. Juuri nyt on hyvä aika olla itseni kanssa. Minusta tuntuu että ,olen aina ottanut suhteissani toista enemmän huomioon kuin itseäni. Olen pelännyt yksinoloani. Ehkä se johtuu siitä turvattomuudestani lapsuudessani- isäni alkoholin käyttö ja siitä johtuvat kaikki pelottavuudet. Viimeisen suhteeni loppumisen jälkeen, en enää kokenut tyhjyyttä. En enää odottanut, kaipaillut että mistä löytäisin uuden, sellaisen ja sellaisen ystävän... Halusin jäädä siihen tyhjyyteen, mennä sen läpi, alle ja löytää rauha, löytää itseni, r...