"En ole unohtanut suurta tyhjyyttä, olen vain lakannut pelkäämästä sitä.
Seison sen partaalla ja kauhu kouraisee vatsaani kun näen millä kaikella sitä yritetään täyttää."-Kai Nieminen
Minäkään en ole unohtanut tyhjyyden tunnetta, joka nousi pitkän ihmissuhteen kadottua ... kauan sitten...Kuinka vahvasti se kouraisi sisintäni...Olin niin yksin, niin tyhjänä tyhjyydessäni...
Mitä minulle on tapahtunut?
missä olen kuljeskellut?
Mitä olen löytänyt?
Tyhjyys merkitsee minulle nyt enemmänkin tarkoitusta...mikään ei häviä, katoa..kaikki suhteet ovat ikuisia, ne ehkä muuttavat vain muotoaan...Tyhjyydessä on tilaa, avaruutta, vapautta, mahdollisuus uuteen...Kun olen tyhjyydessä, mikään ei häiritse läsnäoloani, läsnäolemistani.. Olen yhteydessä kaikkeuteen...Annan pois kaiken, saan kaiken...Mitä oikeasti tarvitsenkaan???
Kommentit