virtausta elämään

Olen nauttinut uskomattomasti viime päivistäni, tässä huikeassa syksyssä. Koulussa on koeviikko ja minulla on muutama päivä vapaata. Olen kuljeskellut metsässä, juossut, pysähtynyt hiljaisuuten,joogaillut, maalaillut, kerännyt puolukoita ja tapaillut sielunystävääni, rakastani. Aloitin tämän syksyntytön piirtelemisen muutama päivä sitten. Joka päivä olen lisännyt jotain ja vastaavasti maalannut päälle. Ihanaa kun saa häivyttää tai lisätä! Voisipa elämässäkin ottaa värejä ja sutata jonkun jutun pois piiloon, mikä ei miellytä ja vastaavasti lisätä mieleinen.. Huomenna teen retken Turkuun. Haen autoni talvirenkaat Raisiosta. Käyn katsomassa Kuutti Lavosen näyttelyä Galleria Joella. Ja tärkein juttu: tapaan vanhemman tyttäreni ja syömme yhdessä. Ihania kuulaita, kirkkaita tähtiöitä, raikkaita, tuulen täyttämiä syksyn päiviä!!

Syksyisen koivun juurelle paina minut siellä elää odotus sinne on kumartunut taivas "Aina kun havaitset kauneutta, ystävällisyyttä ja yksinkertaisten asioiden hyvyyttä elämässäsi, yritä hahmottaa tuon kokemuksen sisäinen perusta. Mutta älä odota sen löytyvän etsimällä. Et voi pusertaa sitä itseäsi vasten ja sanoa:"Sainpas sen." Et voi ymmärtää sitä järjellä ja määritellä sitä mitenkään. Se on kuin pilvetön taivas : sillä ei ole muotoa. Se on avaruutta; se on tyyneyttä, olemisen suloisuutta ja äärettömästi enemmän kuin nämä sanat, jotka vain näyttävät suuntaa. Jos aistit sen suoraa sisimmässäsi, se syvenee. Kun siis arvostat yksinkertaista- ääntä, näkymää, kosketusta- kun näet kauneutta tai tunnet rakastavaa hyväntahtoisuutta jotakuta kohtaan, tunne tuon kokemuksen lähteenä ja taustana oleva sisäinen avaruus."-E.Tolle-"Uusi maa"

Runoilijat, taiteilijat ja viisaat ovat kautta aikojen huomanneet todellisen onnen, ilon löytyvän yksinkertaisista, aivan tavallisista asioista. Useimmat ihmiset etsivät levottomasti jotain suurta, jotain merkityksellistä elämäänsä, heiltä näin jää huomaamatta vähäpätöinen, joka ei välttämättä olekaan vahäpätöistä. Näetkö syksyn kauneuden, värit, lehtien tanssin, taivaan kirkkauden? Kuuletko tuulen laulun, hiljaisuuden, lasten naurun, sateen äänen? Haistatko maan väkevyyden, sateen raikastaman kadun? Kosketatko ihmistä? "Sisäinen tietoisuus ja ydinminä ovat yksi ja sama asia. Pienten hiljaisten asioiden tiedostaminen vaatii sisäistä äänettömyyttä ja suurta valppautta.Ole tyyni. katso. Kuuntele. Ole läsnä. kaikki luovuus syntyy sisäisestä avaruudesta."-E:Tolle

taivas kurkistaa joka joesta, järvestä, lähteestä koska se on niin korkealla Kuolema luopuminen loppuminen antautuminen mikään ei koskaan häviä se vain muuttaa muotoaan Olen liikkumaton puu huokaava kivi pysähtynyt tuuli huutava joutsen Läpi metsän juoksen kohti syksyä pellot nukkuvat kuin ajatukset lehdet putoavat omaan rytmiinsä Ihanaa viikonloppua ihanaa syksyä tänään vielä paivä ja yö ovat samassa rytmissä

Sataa vettä, jokainen pisara putoaa omalla vuorollaan. Jarvis-koira on hoidossani muutaman päivän. Olemme lenkkeilleet sateessa, auringossa, aamupimeässä, iltahämärässä.. Koskaan hän ei kyllästy. Kastuimme äsken ihan läpimäriksi. Minua paleltaa. Illalla haluan mennä saunaan. Kaikki on niin kuin pitääkin. Kaikki on hyvin.

Syysillan hämäryys sateen pieksämät puut odottavat yön hiljaisuus puhuu kuiskaten minä nukahdan uniisi Sade ja aurinko vuorottelevat, koskettelevat toisiaan Ihmiset ihmeissään, eivät vieläkään ymmärrä luonnon puhetta. En mennytkään piirustuskerhoiltaan. Maalailin kotona ja kuuntelin Eninemin Uutta cd:tä. Huomenna taas perjantai ja tapaan Sinut. Ennen sitä pidän oppilailleni joogaa, juoksen metsäjärven ympäri ja teen salaattia.

"Nähdä maailma hiekanjyvässä ja taivas kedon kukassa pidellä äärettömyyttä kämmenellään ja ikuisuutta hetkessä"-W.Blake "Sielu-mikä se on ellei avara taivas, jolla linnut liitelevät ja syvällä sisimmässä kotiinpaluun tuulet."-R.M.Rilke Lohduttava syksyinen sade huuhtelee maailmaa. Koko päivän harmaudessa loistaa hienoinen, herkkä valo, jota ei voi olla huomaamatta. Kissat viihtyvät sisällä. Valmistaudun ensimmäiseen, tämän syksyiseen joogan ohjaukseeni. Pieni, kevyt jännitys, positiivinen, läsnäoleva. Toivon, että onnistuisin pysähdyttämään, kiireiset ihmiset hetkeksi hiljaisuuteen, oman itsensä luokse, omaan hengitykseensä, omaan unohtuneeseen rytmiin, joka on yhteinen maailmankaikkeuden kanssa. Pyydän siihen apua.

Tarina elää.. Kävelen veden päällä sininen tuuli ympäröi minut kissat seuraavat tämä uni on kevyt niin kevyt että kivet osaavat lentää sinulle lähetän kivisen sydämeni sen, joka osaa lentää ja sen, joka hengittää lämpimästi antaen sinulle voimaa että jaksat kantaa koko maailmaasi

Olen ollut muutaman päivän flunssan kourissa tai hellissä kämmenissä. Kaikki melkein koulussamme on, on ollut tai tulossa tähän syysflunssaan. Pöpöt tanssivat ilmassa ja kukaan ei enää desinfioi tai pese käsiänsä. Maanantaina en malttanut, tiistaina en tohtinut keskiviikkona eli tänään, kerkesin lepäämään, kun kouluni päättyi jo kahdeltatoista. Lepäisin shaaliin kääriintyneenä, nukuin pari tuntia, join mustaherukkamehua, unelmoin ja piirtelin.. Tämä seuraava kuvasarja syntyi tänään... Lötjönen ja Vempula ovat mukana tarinassani, jolla ei ole vielä nimeä...

Kaksi sorsaa kamppailevat hetken, erkanevat toisistaan, lipuvat vastakkaisiin suuntiin. Molemmat räpyttelevät termokkaasti siipiään muutaman kerran vapauttaakseen tappelun aikana syntyneen ylimääräisen energian. Sitten ne uivat rauhallisesti eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos sorsalla olisi ihmisen mieli, se jatkaisi taistoaan ajattelemalla ja tarinoimalla...monta tuntia, päivää... Ihminen on harhautunut laji. Kaikki luonnollinen- jokainen kukka tai puu ja jokainen eläin - voisi opettaa meille tärkeitä asioita, jos vain pysähtyisimme, katsoisimme, kuuntelisimme. Sorsa opettaa : räpyttele siipiäsi eli "irrottaudu tarinasta" ja palaa ainoaan tilaan, jossa on voimaa: vallitsevaan hetkeen. Kaksi zenmunkkia, Tanzan ja Ekido kävelivät maantiellä, joka oli muuttunut rankkasateiden vuoksi todella mutaiseksi. He tapasivat kylän lähettyvillä nuoren naisen, joka yritti ylittää tien mutta liejua oli niin paljon, että se olisi pilannut naisen kimonon, jos hän olisi kävelly

Löysin punaisen vaahteranlehden kauneimman koskaan otin sen asfaltilta säilöin sydämeeni Kävelin yli kaksi tuntia syksyisessä pikkukaupungissani, sydän täynnä syksyn lehtiä, eilisiä katseita ja kosketuksia. Minä olen syksyn lapsi! Olen täynnä iloa, keveyttä, kiitollisuutta ja sinua! Keskiviikkona klo 22.30 otin vastaan enkeleitä kotiini. Avasin oven ja toivotin tervetulleiksi. Pöydällä on valkoinen kukka, valkoinen kynttilä, kaksi kirjekuorta ja vihreä omena kirjekuorien päällä. Toisessa kirjekuoressa on kolme toivomustani, toisessa kaksi osoitetta, minne enkelit seuraavaksi matkaavat. Pitäisi kait olla kolme, mutta enkelit eivät välitä, vaikka yksi puuttuu. Tämän enkelikyläilyn sain eräältä ystävältäni. Hän kertoi, että saksalainen medio on laittanut enkelit liikkeelle ja he liikkuvat maailmanlaajuisesti. Ihmettelin, että eikö ilman tällaista rituaalia muka enkelit ole luonani. Kuulemma ovat, mutta tämä kyläily ympäri maailmaa vahvistaa vielä enemmän rakkautta maailmaan ja uskottavuut

Voi kuinka rakastankaan tuota tuulta, joka riepottelee puita, lehdet lentelevät kuin keijukaiset. Tuo tuuli irrottaa minustakin turhat, joista olen valmis luopumaan.. Ihanaa kun on perjantai ja viikonloppu ihan alussa. Kouluni alkaa hassusti vasta kahdelta. Vanhat tanssit. Piirtelin aamulla pitkästä aikaa. Joogailin. Nyt haluaisin vielä mennä kävelemään paljain jaloin tuonne tuulen keskelle, ennen koulua. Illalla, villasukkia,kynttilöitä, hyvää salaattia, hieman viiniä, toisen kuuntelua.. Ihanaa viikonloppua teille !

"Kuinka vähäpätöisiltä vaikutammekaan äärettömyyteen verrattuna. Ja kuitenkin äärettömyys, päättymätön syvyys, se on sisällämme, erottamattomissa siitä, keitä olemme."_E.Tolle Olemme täällä löytääksemme yhteyden tuohon omaan äärettömyyteemme. Ja kun onnistumme saamaan yhteyden syvimpään ulottuvuuteemme, joka on järkeä ja ajatusta syvemmällä, olemme yhteydessä maailmankaikkeuteen, jokaisen ihmisen äärettömyyteen, sillä me olemme yhtä. Selkäni on oikeastaan jo melkein terve. Ihmisen herkkä, kaunis kosketus, ajatukseni vapautus, mieleni keveneminen sen tekivät. Kehomme on niin viisas, niin herkkä, niin upea. Muistammeko lainkaan kiittää sitä ainaisista aktiivisena olemisesta, palvelemisesta, läsnä olemisesta? Olen tehnyt pitkän matkan, kehoni löytämisessä. Olen matkustellut pelossa, kilpailussa toisten kanssa, minun on pitänyt aina ennen olla niin hirmusen hyvä, trimmissä, viimesimmät kuviot hallussa.. Olen uuvuttanut, väsyttänyt itseni ja kehoni vain pyrkimällä harhaiseen maail