virtausta elämään

Nuoremman tyttäreni toinen nimi on Helena. Helena on kaunis, suomalainen, kesäinen nimi. Olkoon tämä tänään, hurjan sateen ja ukkosen keskellä piirtämäni tyttö Helena. Aloitin vesiliukoisella tussilla. Värjäsin kukat, huulet akryylillä. Viimesen kuvan hiukset musteella, taustan akryylillä ja kirjoitukset painoin leimasimella, musteella.

"Voimme jättää lapsillemme kaksi suurta lahjaa: Niistä toinen on juuret ja toinen on siivet." Löysin tuon lauseen Deepak Chopran kirjasta "Onnen alkulähteillä." Nyt, jos saisin aloittaa alusta lapsieni kanssa, toimisin  erilailla. "Lasten on saatava jo pienestä pitäen oppia, että ihmistä ajavat eteenpäin hänen unelmansa. Unelmat ovat lähtöisin hengestämme. Yhteiskunnalta on menestyksen tavoittelussaan jäänyt oivaltamatta eräs elämän perustotuus: menestyksen ja onnellisen elämän perusta on siinä, keitä me olemme, ei siinä mitä teemme. Syvin olemuksemme, ydinolemuksemme, henkemme- miksi sitä sitten haluammekin kutsua - on kaiken onnen ja menestyksemme alkulähde." -D.Chopra

Tätä maailmaa mihin sitä verrata? vesilintujen nokista valuvissa pisaroissa kuutamo. -Tien lähde, Dogen Älä juokse ulkoisten olosuhteiden perässä, älä vain nurjaile tyhjyyden keskellä. Tyydy tyynesti yhdenlaisuuteen, erottelun tarve tyhjenee itsestään. -Sencanin Me olemme samaa, olemme kaikki yhtä. Ego meissä haluaa tehdä itsestämme näkyvän, muita paremman, viisaamman, kauniimman jne näen ja huomaan itsessäni tuon egon kepluttelun. Odotan, milloin erottelun tarve minussa tyhjenee..itsestään... Tuo kuva "nainen ikkunassa" on ehkä minun kaikkein tärkein kuvani.. Se oli osa kollaasia, jonka olen " tuhonnut" ajattelemattomuuttani. Onneksi minulla on kuvat tallessa ja tunne sisälläni..

Tunnen itseni niin painavaksi juuri nyt, kaikki kepeys, keveys on kadonnut. Onko tämä vain mielentila, fyysinen väsymys vai kaipaus jonnekin pois.. Ikävöin itseni luo, vaikka olen juuri tässä.

Antaudun sille mikä minussa on kannan sormenpäissäni pilviä ne lennättävät minut sydämeni luokse kaikkialle enkä tarvitse hupsuja silmiä nähdäkseni kuka olen -Anna Aittomäki

Rauha: Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? Mitä on tämä hiljaisuus? Mitä tietävi rauha mun sydämessäin, tää suuri ja outo ja uus? Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat ja metsässä puhuvat puut. Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat ja toivot ja tou'ot muut. Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk' on niin hellää ja hyvää. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. Minä avaan syömmeni selälleen ja annan päivän paistaa, ja tahdon kylpeä joka veen, ja joka marjan maistaa. Hiljaa  -  pisara putoaa - kuuletko kaislan taipuvan... Ja kaislojen vieno kajahdus, kuin kuiskaus, kuin rakkaus. Runot Eino Leino

Jatkoin... lakkasin ja laitoin hänet laatikkoon. " Kuin valo siivilöityy pilvien lävitse, tietoisuus siivilöityy ajatusteni lävitse. Vaikka ajattelen , tiedän kuitenkin olevani." " Et ole ainutlaatuinen siksi, että olisit parempi tai huonompi kuin joku muu, vaan koska voit aistia kauneuden, kallisarvoisuuden, elävyyden syvällä sisimmässäsi." E.Tolle

En muista kenen runosta tuo lausahdus on peräisin. Se kuitenkin pysähdytti minut ja sai tekemään grafiikkaa. Nyt olen kuitenkin taas kerran "rikkonut" grafiikkani ja maalannut päälle. Ensin näin... Ja tänään näin...