Tein retken entiselle kotiseudulleni, Jyväskylään. Minulla on aina ikävä Keski-Suomen oikeita metsiä, huokaavia järviä, metsäkurjenpolvia. Muurameen en enään muuttaisi, Muuratsaloon ja Korpilahdella kyllä. Tapasin retkelläni äitini, siskoni, veljeni ja hänen avopuolisonsa sekä nuoruudenystäväni Kitin ja blogiystäväni Leena Lumin. ♥ Pursun täynnä energiaa, intoa, valoa ja läsnäoloa, joita sain heiltä. Harmi, kun Leena "ei antanut ottaa kameraa mukaan", kun saavuin hänen hurmaavan ihanaan kotiinsa ja lumoavaan puutarhaansa. Olen kiitollinen, kun oikeasti sain kohdata blogiystäväni. Hän on täynnä elämää, iloa ja kauneutta!!! Ihan kuin olisimme aina olleet ystäviä. Minä ja siskoni Jaana. Äitini, 87 vuotta. Ystäväni Kitti. Varmaan on vierähtänyt reilusti yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun viimeksi piikkinen siili on vieraillut pihallani. Olin aivan innoissani, kun Pilkku bongasi hänet, keskellä nurmikkoa. Mykkyrässä puhisemassa vihais