"Yksi elämän suurimmista arvoituksista on ajan arvoitus. Kaikki, mitä meille tapahtuu, tapahtuu ajassa. Aika on se voima, joka tuo eteemme kaikki uudet kokemukset. Kaikkea ihmiselle tapahtuvaa valvoo ja määrää aika. Hetki on "pyhiinvaelluspaikka", jonne olen matkalla. Vaikka keho vanhenee, kuihtuu ja haurastuu, sielu suojelee tuota haurautta aina. On tavattoman lohdullista tietää, että keho on osa ihmisen sielua. Sielu kietoo kehon suojeluksiinsa ja pitää siitä huolen."-kelttiläistä viisautta. Uusi Vuosi alkaa huomenna. Haluan pysähtyä ja miettiä, mitä se minulle merkitsee? Minä itse luon sille ajalle merkityksen. Mikä on minun "pyhiinvaelluspaikkani"? Haluan kulkea kohti valoa, kohti rakkautta, kohti ykseyttä, sitä ykseyttä , joka tarkoittaa, että me kaikki olemme yhtä. Meissä kaikissa loistaa se kirkas valo sisällämme, pehmeä lämpö ja pyytteetön Rakkaus. Luopumalla, antamalla, olemalla se, joksi minut on luotu, voin kulkea sitä kohti. Toivotan sinulle oi
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..