"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
samoin kasvot ovat taiteellinen saavutus..Ei ole olemassa kaksia täysin samanlaisia kasvoja.Jokaisen kasvot ovat omaleimaisia.
Ihmiskasvoissa kirtytyy koko maailmankaikkeuden nimettömyys...ja koko yksilön elämä..
Uuna: Mitä ne silmät meille kertovat...
Koko ikuisen tarinan, alusta loppuun...Katse kestää vain hetken..Tuolla ohikiitävällä hetkellä jokin henkilöä itseään syvempi näyttäytyy....
arleena:
" mahtava Jumalan silmä,
armon jumalan silmä,'
kansan kuninkaan silmä
elävien kuninkaan silmä
hohtaa yllämme
kaikkina hetkinäja vuodenaikoina
hohtaa yllämme
lempeästi ja anteliaasti