Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 11. päivä.







Anna anteeksi heikkouteni..
anna anteeksi pelkoni..
anna anteeksi, etten aina luota..

Kommentit

Yksinäinen susi sanoi…
Koskettava teksti... Kuva valaisee..
Sanotaanhan että se joka pyytää, se saa. Sinähän pyydät anteeksi.

Ei ole enää pitkä aika jouluun!
RunoTalon Sari sanoi…
Herkkää...ja niin puhdistavaa.
Yksinäinen susi: Joulu, mitä se merkitsee itse kullekkin...
varmasti samona ja eri asioita...

Ainakin mielen, kehon pysähtymistä..kuuntelemista..
Läheisten ihmisten kanssa olemista..
Antamista...

Runotalon Sari: Kiitos sinulle ja ihanaa viikonloppua...
pilvikki sanoi…
Joulukalenterissasi saa aina hengähtää ja vaipua omiin syviin ajatuksiin runosi ja maalauksesi kantamana. Kiitos taas tästä hetkestä täällä!
Taru: Kiitos myös sinulle!
Hanna sanoi…
Tämä kuva on tosi kiva, tykkään kovasti =o) t:hanna

Tämän blogin suosituimmat tekstit

" Minäkö se olin?

Ja miten vuoret kuu pensaat täydessä loistossaan jo lentelivät läpi pääni !" R.Liehu

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...

Uusi Vuosi ja pakkanen

Pilkku antaa laitaa itselleen vaikka raidallisen kaulahuivin. Emme kuitenkaan huolineet sitä lenkille. Ihanaa, kun tassut eivät ole kurassa. Voin pian vaihtaa lattialle valkoisen maton. Illalla luokseni tulevat IOK-ystäväni. Pilkku on innoissaan uusista ihmisistä. Ovatko ihmiset hänestä ja märistä pusuistaan? Nautin tästä pitkästä Joululomastani. Kuinka osaankaan palata arkeen. Olen kiitollinen elämälle.