tarkoituksellisia sattumia arjessa..

Eilen katselin joulukalenterini enkeleitä. Mietin, että taidan varata ens vuoden joulukuuksi Kirjava-galleria tilan, jos se vielä sattuis olemaan vapaana ja laittaisin enkelini näytille, ilahduttamaan ihmisiä.
Kirjastossamme on pieni taidenäyttelytila: KIrjava-galleria, jonne halukkaat saavat laittaa omat työnsä esille. Tila pitää varata etukäteen. Se on hyvin suosittu, keskeisen sijaintinsa, ihmisten paljouden ja ilmaisuutensa takia..

Menin kirjastoon hakemaan, minulle saapuneet, varaamani kirjat.
Kirjastotyöntekijä kysyi minulta, että enkö voisi tuoda tekemiäni kortteja esille tammikuuksi? Tilaa ei ollut kukaan varannut, joten se jäisi tyhjäksi.
Ehdotin, että jospa toisinkin enkeleitäni. He innostuivat ajatuksestani ja lupasin kiikuttaa tauluni huomenna eli siis tänään.

Kummallista, hassua...ei pelkkä sattuma!!

Kotona keräilin enkeleitäni kasaan. Valitsin näyttelyyn 11 enkeliä. Laittelin niitä kehyksiin, joita löysin vanhoista töistäni. Ainoa harmitus, mutta pikkuinen, on se että kehykset ovat niin erilaisia. Haluaisin rakentaa yhteneväisen näyttelyn. Mutta tässä aikataulussa täytyy tyytyä siihen mitä on olemassa. Ehkä saan ne kivasti ryhmiteltyä toistensa kanssa.





Joulun jälkeisen tyhjyyteni keskellä mietin, että elänkö liiaksi vain itselleni.
Onnellisuus ja hyvä olo syntyy lähimmäisen auttamisesta, lähellä olemisesta, yhteisöllisyydestä mutta myös itsensä hoivaamisesta ja pysähtymisestä.
Elämän merkitys minulle on löytää rakkaus, valo, anteeksiantaminen ja jakaa niitä ihmisille sekä iloita, nähdä maailman kauneudet ja hyvyys.

Kirjaston jälkeen menin paikalliseen E-kauppaan ostamaan kissoilleni Whiskas-pusseja, joista he nuolevat vain hyytelöt ja kastikkeet..
Kassalla kohtasin erään kaukaisen kolleegani. Hän on ollut jo vuosia eläkkeellä. Hänellä on ollut lapsihalvaus joskus ja sen takia hänen liikkumisensa on hieman vaivalloista.
Kyselin kuulumisia häneltä. Hän kertoi, ettei hänellä ole enää autoa, ei ystäviä, kaikki ovat muuttaneet...
Annoin hänelle kännykkänumeroni ja pyysin häntä soittamaan, jos ikinä tarvitsee kyytiä tai apua.
Kotiin kävellessäni mietin, että taidan soittaa hänelle ja kertoa tulevani teelle höpöttelemään maailmanjuttuja.

Näin tämä elämä toimii...