Tänään on joulukuun 9. päivä.
Tänään olen tässä...
Tänään olen tässä...
"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv...
Kommentit
Tuli mieleen, että tuo puu on halunnut syksymmällä ajatella pikkulintuja eikä ole tiputtanut hedelmiään siksi....saavat linnut lumen tultua ruokaa :) Kiltti hyvä puu.
Ovat lohtuna ja turvana...
trina: Kiitos trina sinulle!!Halauksin!
johanaa: Olet aivana oikeassa Johanna...
jotain tuo puu kaipaa seurakseen...saakohan hän??
Toivon omenapuullesi paljon lunta, ainakin Jouluksi::.
Uuuna: sinä huomasit sen...
hedelmistään puu tunnetaan..vai tunnetaankos??
Niin ehkä haluaisin olla koivuomenapuu!!
Sisareni oli Anna ja hän sanoi aina vanhan kansan sanonnan: Annan päivänä on yötä yökötellä. Totta puhui, niin on pimeää ja harmaata, mutta sinun puusi on kaunis :o)
Kiitos...puita on ihana maalata, katsella, kuunnella ja halata!!
Huhtikuun noita: Puut lohduttavat, värittävät elämäämme...
unohdin muuten onnitella Annaa, sisareni tytärtä!!Äkkiä vielä, ehdin..
Kiva kun eksyit...
itsekin tykkään tästä puusta, se on jotenkin n iin sympaattinen...