Siirry pääsisältöön

olemalla vähemmän olet enemmän..




Sataa vettä,
jokainen pisara putoaa omalla vuorollaan.

Jarvis-koira on hoidossani muutaman päivän.
Olemme lenkkeilleet sateessa, auringossa, aamupimeässä, iltahämärässä..
Koskaan hän ei kyllästy.
Kastuimme äsken ihan läpimäriksi. Minua paleltaa.
Illalla haluan mennä saunaan.

Kaikki on niin kuin pitääkin.
Kaikki on hyvin.

Kommentit

Johanna sanoi…
Ihanaa, saat parasta märkää Jarvis-hellintää! Vilpitöntä ja täydellistä rakkautta :)
Pidän otsikkosi filosofiasta, monessa asiassa saa enemmän kun pysyy vähemmässä. Jotenkin tänään sade tuntuu hyvältä, se sopii olooni.

Ihanaa, että kaikki on hyvin. Ja Jarvis lähellä ♥
Leena Lumi sanoi…
Jarvis ja sinä jotenkin niin sovitte yhteen...ja sade on aivan ihanaa. Olet erinomainen koiran matte, sillä et hermsotu pienistä sotkuista ja sinulla on pilkettä silmissä ja sielussa.

Vähemmän on ehdottomasti enemmän! Olen jo pari vuotta hävittänyt turhaa tavaraa, joka vain vie energiaa. Myös elämyksissä vähemmän on usein enemmän: Vaikka lumoava kävely lurppakorvaisen koiduuden kanssa vesisateessa.
Huopalintu sanoi…
Sade on ihana , mutta ulkoilu on kurjaa, jos kastuu. Sinullahan on nyt se ihatuttava ikkuna, josta voi katsella sadetta :)
Maria sanoi…
Minäkin halusin saunaan .Mutta nuoriso sanoi ettemme herää aamulla ajoissa jos sauna nyt.Joten lauantaina sitten.Imuroin sen sijaan vähän.Sekin on oikeastaan kivaa,ajattelin samoin ,nyt tässä kaikki hetken hyvin.Voi hyvin ystävä!
Jael sanoi…
Mikä voikaan tuntua paremmalta kuin hauveli vieressä...mukavia hetkiä Jarviksen seurassa.
arleena sanoi…
Syksysade on jotenkin lohduttavaa, se on pisaroiden hiljaista leikkiä.
sylvi sanoi…
Niin totta, olemalla vähemmän olet enemmä.
sykyyn kuuluu sade.
Kaunis piirros, sadepisarat hiuksissa.

Ihana asia että kaikki on hyvin.
Kaikkea hyvää sinulle!♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin