Siirry pääsisältöön

maanantaina maalataan...



Sadetta, harmautta, pilvet roikkuvat maassa. Ihmisten mieli ei ole niin kirkas ja iloinen kun sinitaivasta ei näy. Toisaalta tähän alkaa tottua. En odotakkaan muuta kuin tihkua ja tuulta.Haluan ottaa vastaan sen mikä tulee...enhän muutakaan voi..
Halusin mennä pururadalle sauvailee ja juoksemaan mutta vettä tuli enemmän kuin maa ehti imeä... Onneksi uimahalli oli auki...kastuin siellä mielummin kuin metsässä..

Kävin tänään tyttäreni kanssa Turussa shoppailemassa...Löysin kaksi kivaa puseroa, 50% alennuksella, kirjan "Slummien miljonääri", grafiikkakyniä, akvarellivärejä ja papereita...Tuo pieni kaupunkiretki piristi harmauden keskellä...

Maalailin tänään taas kasvoja, kukkia...niistä kokosin tuon kollaasini..

Minusta on ihana nukahtaa, kun sade ropisee ikkunaan ja ihana raikas tuoksu levittäytyy uneen...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Voi, minä taisin myöhästyä, mutta olen koonnut kotisivuja, minne saisi kaikki helposti otettavaksi esiin. Blogissa kaikki katoaa jonnekin blogiavaruuteen, vaikka eivät kuitenkaan katoa.

Asuntovaunussa on myös ihana kuunnella sadetta. Meillä on liian paksu katto, tänne ei kuulu kunnolla. Silti sade saisi jo riittää. Aurinkoa ja valoa, pliis.

Kohta paljastan kotisivuosoitteeni, kunhan vielä hiukan lisäilen...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistyttö