Haluan maalata/piirtää ihmiskasvoja, naisen kasvoja...Joka päivä haluan piirtää uudet kasvot. Joka päivä kasvot ovat erillaiset. En osaisikaan piirtää samanlaisia uudestaan, vaikka jos haluaisinkin... aina niissä on oma sielunsa, katseensa, tunteensa...ja se vain tulee...annan sen tulla..
"Ihmiskasvot ovat taiteellinen saavutus.
Kuinka suppealla pinnalla olemassaolon moninaisuus ja voima voidaankaan ilmaista. Ei ole olemassa kaksia täysin samanlaisia kasvoja. Jokaiset kasvot ovat omaleimaisia. Jokaisissa ihminen on voimakkaasti läsnä.
Halusipa joku kätkeä elämänsä tarinan ulkomaailmalta kuinka tarkkaan tahansa, se ei ole mahdollista, koska kasvot paljastavat niin paljon. Jos me osaisimme lukea ihmiskasvoja, voisimme tulkita toistemme elämän arvoituksia.
Kasvot paljastavat aina ihmisen sielun; niistä sisäinen jumaluus löytää kaikupohjan ja ilmaisun itselleen.
Kun katselee toisen ihmisen kasvoja, niin katsoo suoraan hänen elämäänsä."-Anam cara
Pysähtymiseni,
läsnäolemiseni, sisimmässäni olemisen keskellä
katson peiliin
ja näen ryppyni...
Miksi ihminen ei voi nähdä omia kasvojaan?
Kommentit
Kun tunnustelemme kädellämme, tunnemme kasvojen oikean puolen helposti, mutta kun menemme peilin eteen, kaikki muuttuu.
Maalauksesi herätti nämä ajatukset, koska nyt oikealla oleva puolisko on valoisa ja huomiseen uskova, vasen puoli on surullinen ja kuvaa jotain mennyttä. Mutta onko tulkinta käännettävä toisinpäin? Kumpi on oikea, kumpi vasen - mielenkiintoista.
Miksi nyrkki ei voi lyödä itseään? Miksei pensseli voi maalata itseensä?