Kuolema on niin lopullista. Ihmeellistä.
Isäni kuoli reilu vuosi sitten. Kaipaan häntä.
Haluaisin kertoa asioita, jakaa kokemuksiani.
Juttelen hänelle ja uskon, että hän kuulee ja on lähelläni.
Noin 15 vuotta sitten kuoli koiramme Snooby, englanninsetteri.
Jouduimme viemaan hänet lonkkiensa takia piikille.
Ikävöin ja kaipasin häntä joka päivä yli vuoden ainakin ja vieläkin muistelen..
Jarvis, tyttäreni koira kuoli eilen.
Suru täyttää päiväni, ajatukseni. Suru lohduttaa, puhdistaa.
Mietin viimeisiä hetkiä, katseita, sanoja...
Olisin halunnut halata enemmän, olla lähempänä, silittää kauemmin...
Kuinka kauan muistan olla läheisilleni hellä, sanoa tärkeitä sanoja, koskettaa, kiittää, hymyillä...
Nyt minulla on se aika ja mahdollisuus. Haluan muistaa ♥
Tein muutama päivä sitten tekemästäni naisen kasvoista kollaasin.
Ajattelematta värejä, hän sain mustan ylleen..
Kukahan sen valitsi?
Ylemmän kuvan olen ottanut juuri ilman salamaa.
Alemassa kuvassa käytin salamaa.
Lisäsin linnun.
Kummasta tykkäät enemmän?
Isäni kuoli reilu vuosi sitten. Kaipaan häntä.
Haluaisin kertoa asioita, jakaa kokemuksiani.
Juttelen hänelle ja uskon, että hän kuulee ja on lähelläni.
Noin 15 vuotta sitten kuoli koiramme Snooby, englanninsetteri.
Jouduimme viemaan hänet lonkkiensa takia piikille.
Ikävöin ja kaipasin häntä joka päivä yli vuoden ainakin ja vieläkin muistelen..
Jarvis, tyttäreni koira kuoli eilen.
Suru täyttää päiväni, ajatukseni. Suru lohduttaa, puhdistaa.
Mietin viimeisiä hetkiä, katseita, sanoja...
Olisin halunnut halata enemmän, olla lähempänä, silittää kauemmin...
Kuinka kauan muistan olla läheisilleni hellä, sanoa tärkeitä sanoja, koskettaa, kiittää, hymyillä...
Nyt minulla on se aika ja mahdollisuus. Haluan muistaa ♥
Tein muutama päivä sitten tekemästäni naisen kasvoista kollaasin.
Ajattelematta värejä, hän sain mustan ylleen..
Kukahan sen valitsi?
Ylemmän kuvan olen ottanut juuri ilman salamaa.
Alemassa kuvassa käytin salamaa.
Lisäsin linnun.
Kummasta tykkäät enemmän?
Kommentit
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen elää niin kauan kun joku puhuu hänestä tai ajattelee häntä.
Muinaisten egyptiläisten suurta visautta rakentaa kuolleilleen haudat, joista puhutaan edelleen...
Kauniita, tiiviitä ja tunnetasolla koskettavia kuvia. Pidän enemmän alemman kuvan asettelusta, mutta ylemmässä kuvassa on - ainakin minun koneellani - paremmat värit, jotenkin lämpimämmät, surussa lohduttavammat.
Voi hyvin.
Pidän enemmän ylemmästä kuvasta,sillä mielestäni sen värit ovat paremmat.Haleja Hanne!
Aika parantaa haavat on totta.
Olen itsekin kokenut samat menetykset.
Antaa surun nousta sydämeen niin monesti kuin se tulee. Saa itkeä,saa muistella, saa puhua, saa eläytyä, saa katua,saa ikävöidä, saa nauraa.
Menetys on luopumista. Luopuminen on vaikeaa. Tulee suuri suru. Lohduttomuus. Tuskallinen kaipuu. Kun ne hitaasti päästävät otteestaan jäljelle jää muistot ja rakkaus. Rakkaus säilyy aina.
Alemmassa kuvassa linnun mukana olo tuo yhteyden, tunnelma ei ole niin yksinäinen. Kuulaan kauniita ovat molemmat kuvat.
Halauksin
Näin sen näin, kun luin ensin sanasi.
Ensin valitsin ylemmän, mutta kun tarkkaa niitä katsoin taidan valita alemman.
Tauluisihin kuuluu linnut.
Halauksia sinulle.♥
Alemmassa kuvassa haileat värit näyttävät yhdistävän tytön ympäristöön, mitä vahvistaa myös lintu.
Mielenkiintoista, työsi voi nähdä monilla tavoin.
Aina sanat, toisen läsnäolo auttavat keventämään surua..
Harakka sanoi kauniisti, että lintu tytön sielussa, voi olla Jarviksen sielu ♥
Uskon, että eläimillä on sielu.
Molemmat kuvat miellyttivät.
Ei ole tarkoitus etsiä parasta, hienointa vaan se mikä itseä nyt eniten kutsuu, ehkäpä molemmatkin..
Valitsin itse kuitenkin alimman, eli sen kehystin ja se katsoo maailmaa seinälläni..