Siirry pääsisältöön

olemme puiden kansaa..

"Kun samoilen kevätmetsässä,
valkorunkoisten koivujen ohi,
kipu viiltää silmää.

En osaa selittää."N.Rauhala





Haikeus hiipi sydämeeni.
Pihaltani kaadettiin kolme isoa puuta, kaksi mäntyä ja yksi koivu.
Naapurin pihalta kaadettiin myös kolme puuta.
Puut olivat liian lähellä taloa. Joku puu varjosti vain liikaa.

Rakastan puita. Halaan niitä ja kuuntelen niiden viisautta.
Puu kasvaa hitaasti ja saattaa elää ikuisuuksia
ellei ihminen kaada sitä.






Tuo koivu, joka oli pakko kaataa,
oli vääntynyt ja ihan kiinni toisessa koivussa.
Sitä surin eniten.
Se oli jo kukassaan.





Sain paljon valoa, avaruutta, menetin metsäni...
mutta taloni toisella puolella alkaa oikea metsä...


Minussa puhuvat puut,
kuiskaavat lehdet
tanssivat toukokuun koivun oksat...

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Olen samanlainen. Puusieluinen. Joka toukokuun 5. päivänä istutan puun. Joudimme kaatamaan koivun likeltä taloa, mutta vaahtera saa kasvaa isoksi. Se antaa varjon suojaa lännnen puolelle kuumalla. Myös mänty sai jäädä likelle keittiön ikkunaa. Missään ei niin paljon pelätä puita likellä taloa kuin Suomessa.

Täällä on ollut surullinen huhtikuu, sillä kaupunki teki omilla maillaan massiiviset talosumetsähakkuut. Näyttää kuin sodan jäljiltä. Helsingistä olen kuullut, että siellä moiset toimet kiellettäisiin. Toivottavasti, sillä sitten se leviää muihinkin kaupunkeihin.

Puut ovat runoja joita maa kirjoittaa taivaalle, mutta ne ovat myös meidän juuremme maahan, suroaan sen sieluun ja sydämeen.
Ari sanoi…
Siinäpä savottaa viikonlopuksi :D
Jael sanoi…
Minäkin rakastan puita,ja suren kun niitä kaadetaan (tai tuhopoltetaan,kuten joskus täällä)
Helsingissä asuin 2 kertaa aivan lähellä paikkaa ,missä oli ihania puita,ja ne kaadettiin pois uusien asutusten vuoksi.Sattui!
Anonyymi sanoi…
Meillä on samaa ongelmaa. Puita on paljon, mutta ne ovat niin rakkaita. Linnut hyppivät niissä ja sekä puita että lintuja on ihana katsella. Mutta myös valo on minulle tärkeää. Siitä syntyy ristiriita.
Joskus on tehtävä, kuten pihallasi nyt. Onneksi metsä on lähelläsi.

Hyvää viikonloppua, myös Uuna lähettää terveisiä!
Leena Lumi:
Miksi juuri 5. päivä?

"Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalla..."
Niin ihanasti sanottua/kirjoitettua..

Vieläkin mulla on vähän niinkuin phaha omatunto...Onneksi valo hyväilee..

Ari:
Puolet savotasta tehty..
Arvaas onko väsy?

Yealian:
uskon , että sinua sattui..
Säälittää todella, niin monta vuotta nuo taivaan runoilijat(Leena L.) kasvavat, suojaavat, suovat linnuille pesiä..
ja sit ihminen vin kaataa sen..

Sirri:
Oravatkin varmaan ovat ihmeissään.heidän matkareittinsä meni uusiks..

Jokainen puu on tärkeä..
Mutta valoisampi puoli, muut puut saivat enemmän elintilaa, valoa..
kestää hetken , ennenkuin maisema tuntuu tutulta...

Ihanaa viikonloppua sulle!!
Marge sanoi…
Hei Hanne!

Voi, LÄMMIN KIITOS sinulle niin kauniista sanoistasi blogissani!! Ne todella lämmittivät mieltäni:)
Sinun blogisi ovat kauniit ja herkät.
Muistan erään tapauksen, kun olin noin 12-vuotias. Asuimme kerrostalossa, jossa oli pieni metsä edessä. Eräänä päivänä metssän tuli metsurit, jotka kaatoivat puita ja minä menin kotiin ja sanoin isälleni itkien, että ne kaatavat metsän puut...Isäni jutteli metsurien kanssa ja kertoi sitten minulle, että he cain siistivät ja tekevät puille tilaa, antavat puille enemmän auringonvaloa...;)
Maria sanoi…
Lämpöinen viikonlopun toivotus sinulle haikeuden ja urakan keskelle!
Marge: Kiitos sinulle sanoistasi..
me olemme puiden kansa..juuremme ovat syvällä maassa, tunnemme puun lailla..tunnemme tuulen kosketuksen ja sateen puhdistuksen...

Maria:
Kiitos Maria..näyttää jo hyvältä...uskon, että tuo toinen koivu, jonka viereltä kaadettiin vänkyrä puu, on onnellinen kun se saa nyt levittäytyä itsensä kokoiseksi..
Harakka sanoi…
Se on aina kurjaa, jos puita joudutaan kaatamaan, mutta joskus on vaan pakko, että toiset puut saavat valoa, ja jaksavat kasvaa.
Muuten ei mikään puu jaksa kasvaa..

Näin meiläkin tässä joku aika tehtiin, kaadettiin osa puista, ja nyt jäljelle jääneet kukoistavat ja kasvavat suoraan.
Mä rakastan myös puita, ja en tahtoisi niile mitään pahaa!
Harakka. Harjoittelen "ei takertumista"..Annan asioitten mennä, silti katson niitä, huolehdin niistä mutta yritän, etten jäisi niihin..sillä mitä se autaa..vain minä jäisin murehtimaan ja maailma on täynnä kauneutta..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin