virtausta elämään

Ihminen on Pyhä. Hänessä elää Pyhyys, Henki... Keho on se peili, jossa sielun salainen maailma löytää ilmaisunsa. Me olemme syvien ja muinaisten rajakohtien haltioita. Kehomme on yhtä muinainen kuin se maa, josta se on aikoinaan muokattu. Ihmiskeho on kaunis, se on sielun enkeli. Kasvot ovat elämän peili, sielun ikkuna. Keho on Pyhän hengen temppeli. Kun on hiljaa kehonsa arvoituksen äärellä, pääsee viisautta ja pysyvyyttä kohti. Pyhin ajatuksin näin Pyhäinpäivänä... ajatuksia etsin Kelttiläisestä viisaudesta.

Yhtäkkiä vain se alkoi.. Hurmavaa, viehkeätä!! Kuin taivaan täydeltä olisi pudonnut pieniä tähtiä takapihalleni, kuin enkeleitä, kuin keijukaisia, niin hentoisia, hauraita hiutaleita... Tekisi niin mieli mennä paljain jaloin tanssimaan hiutaleiden joukkoon... Se tuoksu, se hiljaisuus, vei minut heti lapsuuteeni, jolloin ensilumi pehmeästi, äänettömästi leijaili maahan.... Se muisto minussa ei ikinä sammu...

Kaikki siitä puhuvat, kaikki siitä kirjoittavat... se on mielessä, vaan ei kehossa, ainakaan vielä... Jotenkin tuntuu kuin pää olisi hieman painavampi, sitä kiristelisi hiukan, silmätkin verestää ja kurkkua kuivaa... ja väsyttää.. Olen päättänyt, että en ota sikaflunssaa vastaan! Ostin apteekista D-vitamiinia. Apteekkari sanoi, että voi huoleti ylittää tavanomaisen suosituksen, jopa nelikertaisesti... Otan vähäisetkin valorippeet pihalta ja hengittelen isosti. Lepäilen ja rentoudun enemmän kuin tavallisesti.. Ehkä se ratkaisu lepää geenitasolla. Espanjantaudissa 1900-luvun alkupuolella, osa ei suostunut sairastumaan. Heidän geenejänsä on tutkittu lähiaikoina ja löydetty geenimutaatio. Tuo virhe säästi heidät sairastumasta.Tutkijoiden mukaan pohjoismaissa asuvilla on enemmän juuri tuota geenimutaatiota... Espanjantautuia on nimitetty myös H1N1-viruksen taudiksi. Viruksethan eivät koskaan häivy maailmasta. ne vaan muuntautuvat aina uudelleen ja uudelleen. Nyt kun oikein hartaasti kuuntel...

"Jumala on jokaisessa ihmisessä, kuitenkaan kaikki eivät ole Jumalassa. Siksi he joutuvat kärsimyksiin."-Ramakrisna On ihanaa hengittää ja tietää olevansa elossa. Kun on elossa , kaikki on mahdollista. Sinun tarvitsee vain kävellä tietoisesti, ottaa rauhallisia , onnellisia askelia. Hengittää syvään ja nauttia hengittämisestä. Nähdä, että taivas on sininen tai harmaa. Turvaan itseeni, menen itseeni, olen vapaa. Ainoa paikka, jossa pystymme koskettamaan Jeesusta ja Jumalan valtakuntaa, on meidän oma sisimpämme. Meidän ei tarvitse kuolla, päästäksemme Taivaan porteille. Itse asiassa meidän on oltava todella eläviä. Sisäänhengittäessämme sanomme mielessämme: "Kuuntele, kuuntele", ja uloshengittäessämme: "Tämä ihana ääni vie minut takaisin todelliseen kotiini." Meidän todellinen kotimme on nykyhetki. Veden pinnalla käveleminen ei ole ihme. Ihme on vihreän maan päällä käveleminen tällä hetkellä. Rauha on kaikkialla ympärillämme-maailmassa ja sen luonnossa- ja s...

Kuvani, eiliseltä kurssilta...kuuntelimme musiikkia ja annoimme mennä.. Musiikki oli vaikuttavaa intiaani/shamaanimusaa, jonka rytmi oli meissä kaikissa jo olemassa.. oli niin helppo antaa värien ja muotojen kuljetella pitkin sfäärejä.. Aion hieman jatkaa tarinaani vielä, siellä kutsuu moni kohta luokseen... Sain eilen illalla päätöksen Linda Olssonin kirjan "Laulan sinulle lempeitä lauluja". Olisin halunnut jäädä siihen kirjan tarinaan, tai se tarina jäi oikeastaan minuun. En ole pitkään aikaan lukenut näin vahvaa/herkkää tarinaa. Kirja kertoo kahdesta eri-ikäisestä naisesta, joiden kohtaamisesta syntyy vahva, syvällinen ihmissuhde. he kertovat toisilleen elämänsä salaiset surunsa ja ilonsa. Jäin miettimään, miten tänään yleensä kaikki syttyy niin nopeasti, myös ehkä sammuukin. Ihmiset surffailevat facebookissa ja jättävät jälkensä ja hetkensä kaiken kansan luettavaksi. Tai seikkailevat blogeissaan kasvottomana, nimettömänä ja muka kohtaavat ystäviä, ihmisiä... Onko meillä n...

Heräsin aikaisin. Jotenkin minusta tuntui niin jouluiselta. Se oli vain pieni ajatus... Ehkä se johtui makuuhuoneeseen siirtämästäni vanhasta lasipurkista, jossa oli kynttelikkösarja.. tai tästä vapauden tunteesta, jota olen kokenut syyslomallani.. Oli hyvä herätä tähän aamuun... Pääsen taas tekemään kollaaseja.. kädet täynnä liimaa, väriä ja paperipalasia... Ai kuinka rakastankaan tätä tekniikka, tätä tapaa tehdä kuvia, ilmaista sielun puhetta.. Kaikki on niin herkkää, kömpelöä viehättävällä tavallaan... anteeksiantavaa.. Tämä kukkaröykkiö on eilistä satoa...se on tavallaan vielä kesken.. Mietin vielä tuota isompaa tummaa sinistä kohtaa... Voin liimata päälle tai repiä pois, jos tasapainoisuus sitä vaatii.. Valokuvasta puuttuu se herkkyys ja kolmiulotteisuus... Tänään tehdään yks kuva musiikin ja oman mieltymyksen mukaan, ihanaa!!! Ihanaa sunnuntaita myös sinulle!!! Kello on vasta seitsemän uudessa talviajassa...

Niin hiljainen on tämä aamu. Ei lehtikään liikahda. Minulla on aikaa hiljentyä, ennenkuin ryntään maalauskurssille. Olen viimeaikoina piirrellyt monia enkeleitä. Eilen ajatus löysi idean: Teen johonkin paikalliseen kauppaan tai apteekkiin enkeli-ikkunan. laitan sinne piiroksiani ja pari huovutettua enkeliä.. Haluan muistuttaa, ilahduttaa ihmisiä siitä, että emme ole yksin. Meistä välitetään. Joogailen ja hiljennyn, ennenkuin lähden päivään.. Ihanaa lauantaita kaikille!!