virtausta elämään

Mitä on Jumalan rauha? "On sanottu että on olemassa rauha, joka ei ole tästä maailmasta. Jumalan rauha tunnistetaan yhdestä ainoasta asiasta: se on joka tavalla täysin erilainen kuin kaikki aikaisemmat kokemukset. Se ei muistuta mitään, mitä ennen on tapahtunut. Se on täysin uusi asia. Menneisyys vain häipyy pois ja sen tilalle tulee ikuinen rauha. Hiljaisuus sulkee sisäänsä kaiken." Miten tämä hiljaisuus löydetään? " Kukaan ei voi epäonnistua sen löytämisessä, jos hän vain etsii sen edellytyksiä. Jumalan rauha ei voi milloinkaan tulla sinne, missä on vihaa, sillä viha kieltää pakostakin rauhan olemassaolon. Anteeksianto on sen vuoksi välttämätön edellytys Jumalan rauhan löytämiselle. Mikä vieläkin enemmän: anteeksiantoa seuraa pakostakin rauha. Mielen tyyneys ei ole vähäinen lahja. Anna anteeksi maailmalle, niin olet ymmärtävä, ettei mikään Jumalan luoma voi päättyä eikä mikään, mitä hän ei ole luonut, ole todellista." Otteet ovat Ihmeiden oppikirjan opettajan käsi...

Maalasin eilen enkelin, joka kantaa yhtä kynttilää...adventtienkeli.. Yritin aamulla saada enkeliäni hymyilemään, edes hiukkasen...ei riitä, että huulet ovat hymyssä, jos silmät sanoo surusta..Mutta toisaalta, melkein kaikki ikonit, jotka olen nähnyt, ovat vakavailmeisiä, pyhimyksien kuvia.. Tänään pikkukaupungissamme olivat "wanhanajan markkinat". Myyjiä oli melkein enemmän kuin ostajia, toinen toistaan upeampien luomustensa kanssa. Oli sukkaa, lapasta, lyhtyjä, kransseja, enkeleitä, tonttuja, koruja, ruokaa, leivonnaisia... Kuinka taitavia käsistään ihmiset ovatkaan. Minä en ostanut mitään. Päätin tehdä kaiken itse, niin ruoat, leivonnaiset , kortit ja sukatkin...siinä tekiessä se Joulun aito tunnelma kasvaa ja joulunmieli kehittyy.. Nuorempi tyttäreni on ollut viime aikoina hyvin poissaoleva, kaukana itsestään. Mietin, milloin hän on viimeksi ollut läsnä itsenään...Onko se tämä pimeys, tämä lumettomuus, yleinen hektisyys joka saavuttaa pienenkin ihmisen, vaikka piiloon suo...

Eilen kaivoin takapihaltani metrisen katajan ja istutin sen isoon ruukkuun. Kannoin ruukun sisäälle ja ripustin pikkujouluvalot katajan harteille. Laitoin lyhdyn ulos kalliolle valaisemaan ja karkoittamaan illan pimeyttä. Leivoin kaksi joulutorttua ja söin ne. Eilen illalla kaipasin lähelleni unelmieni rinssiä, sieluni ystävää... miestä, jonka katse saa lehdettömän puun havisemaan.... miestä, joka suutelee minun selkääni siivet... miestä, joka laulaa minut tähtien puutarhaan, kuun toiselle puolelle, jossa ikuinen valo hohtaa kaikille...

"Enkeleitä on esiintynyt kaikissa uskonnoissa, ja kaikkien aikojen ja uskontojen edustajat sekä aivan uskomattomatkin ihmiset ovat kohdanneet heitä. Enkelit ovat tapamme ilmaista kaipausta meitä vahvempia ja meistä välittäviä olentoja kohtaan. Heidän kauttaan ilmaisemme haluamme elää tietoisuudessa, ettemme ole ainoita ajattelevia ja tuntevia olentoja koko maailmankaikkeudessa."-Jane williams, Enkeleistä. Itse en ole koskaan nähnyt elävää enkeliä. Olen kohdannut kyllä enkelimäisiä ihmisiä. Ainakin kerran sain puhelun eräältä entiseltä oppilaaltani, joka ihan selkeästi toimi välittäjänä tai kanavana Yläkerrän Herralta. Minua on heitetty kirjalla. Minulle on annettu teksti, joka syöksyi suoraan sydämeeni, enkä epäilly hetkeäkään, mistä tuo viesti tuli. Se oli kuin pieni ihme. Olen aina tykännyt piirrellä enkeleitä, erilaisia enkeleitä. Tämän enkelin piirtelin aamupäivällä, kun halusin tehdä vähän jouluisempaa... "Enkelit ajattelevat itsestään kevyesti, siksi he osaavat le...

" Ei ole helppoa nähdä, kuinka rakastamasi ihminen tekee vääriä ratkaisuja, ja kuitenkin niin välillä täytyy tapahtua, että tietyt asiat opitaan. Asioita voi oppia vaivattomasti, mutta useinmiten, kun ne opitaan kantapään kautta, niitä ei enää unohda. Älä siis ole ylisuojeleva, opi irrottamaan kätesi suojissasi olevien ihmisten ympäriltä iästä riippumatta. Anna heidän ottaa vastuunsa, ja vielä sen lisäksi iloita vastuusta, jolloin autatte toisianne kasvamaan."-Ovi sisimpään Tänään vanhemman tyttäreni mieli oli ihan erilainen kun pari päivää sitten. Olen iloinen , kun hän uskaltaa tuoda raskaimmatkin asiansa minun luokseni, odottamatta kuitenkaan, että ottaisin ne kannettavikseni. Olen läsnä ja rakastan, se riittää. Kaiken harmauden keskellä on valo kuljettanut minua. Aamu-usvan keskellä tuntui kuin enkelin harsot liisivät ilmassa. Niin kauniita ihania kirjoituksia, kuvia, musiikkia olen löytänyt sivuiltanne. Kiitos niistä teille! Etenkin kosketuin Uunan runosta ja kuvasta tän...

Ihanaa... Huomenna oppilailla alkaa koeviikko. Tarkoittaa, että mulla on tiistaihin asti ei mitään koulussa. Pieni hengähdysloma kaiken pimeyden keskellä. Ajattelin huomenna joogailla ja mennä sit uimaan. Lupasin nuoremmalle tyttärelleni, että leivon karjalan piirakoita... Nautinnollista omaa aikaa ja vaikka mihin..unohtamatta hiljaisuuden kuuntelua... Luen melkein joka päivä Eileen Caddyn kirjaa "Ovi sisimpään". Eileen alkoi vuonna 1953 saada henkilökohtaista ohjausta sisimpänsä syvyydestä kuuluvalta hiljaiselta, hennolta ääneltä, jonka lähdettään hän nimittää sisällään olevaksi Jumalaksi. Hänen vuosien aikana vastaanottamat opetukset ovat koottu tähän edellä meinitsemaani kirjaan.. Maanantaina 22.11. "Näe aina elämän valoisa puoli. Odota vain parasta ja näe niin tapahtuvan. Älä koskaan syytä toisia kielteisestä mielentilastasi. Olet oma mestarisi; sinä voit kääntää kuvan ylösalaisin katsoaksesi, mitä on toisella puolella. Jos valitset elämän synkät puolet älä odota, e...

Pieni sininen orvokki sinnittelee marraskuun lopun harmaudessa... Tunnen olevani tuo kukkanen sateen ja tuulen, harmauden ja pimeyden sylissä... "Joku on salaa pannut käteeni rakkauden kukan. Joku on varastanut sydämeni ja sirotellut sen yli taivaan. En tiedä olenko löytänyt hänet vai etsinkö edelleen, kaikista paikoista, ja onko tämä kipu onnea vai polttavaa tuskaa." Vanhempi tyttäreni soitti minulle alkuillasta. Juttelimme, pääasiassa kuuntelin. En osaa olla murehtimatta, kannan tuskaa hänen elämästään, hänen yksinäisyydestään, hänen kihlattunsa alkoholin käytöstä, hänen tyhjyydestään, hänen suunnattomuudestaan.. En osaa, en voi muuta kuin kuunnella ja olla läsnä... mutta minusta tuntuu, että minun täytyisi tehdä enemmän..haluaisin tehdä...mutta elämä on hänen omansa ja hän elää sitä itse...etsii ja löytää, kadottaa ja taas löytää... Mitä isommiksi/vanhemmiksi lapset kasvavat, sitä suuremmiksi murheet heistä muuttuvat... "Tee minusta vapaa niinkuin taivaan linnut, näky...